Mira asui Espanjassa vuoden asunnossa, jollaista ei olisi uskonut olevan olemassakaan – näitä hän on ulkomaisissa asunnoissa eniten ällistellyt - Asuminen - Ilta-Sanomat

Mira asui Espanjassa vuoden asunnossa, jollaista ei olisi uskonut olevan olemassakaan – näitä hän on ulkomaisissa asunnoissa eniten ällistellyt

On selvää, että asuntojen ominaisuudet ja varustelut eroavat jonkin verran maasta toiseen, mutta muutamassa asiassa ero on ollut hämmentävä, kirjoittaa monessa maassa asunut Mira Jalomies.

–Ylivoimaisesti eniten ihmetytti kuitenkin muuan Barcelonassa sijainnut vanhan kerrostalon asunto, jossa majailin vuoden päivät – etukäteen en olisi uskonut, että sellaista kämppää edes voi olla olemassa, kirjoittaa Mira Jalomies.­

24.8.2020 15:05

1. Vessojen tolkuton määrä

Miten monta vessaa tarvitaan neljän pienen makuuhuoneen kokoiseen asuntoon, joka sijaitsee yhdessä kerroksessa? Brasiliassa vastaus on viisi. Juuri niin monta pyttyä ja lavuaaria, sekä neljä suihkua, oli ahdettu varsin kompaktiin kerrostaloasuntoomme.

Yhtä paljon kylpyhuoneita oli muissakin vastaavanlaisissa asunnoissa.

Brasilialaiset ovat kuulemma tarkkoja hygieniastaan, ja käyvät suihkussa monta kertaa päivässä, niin sitä selitettiin. Ei ole tavatonta, että vieraatkin piipahtavat suihkussa virkistäytymässä kylään tullessaan.

Lukemattomien pyttyjen hyödyllisyyden oivalsin itsekin varsin pian; aina oli muutama tukossa tai muuten epäkunnossa.

Monet vanhat merenrantatalot ovat sisältä hyvin kosteita, mutta sitä ei koeta ongelmaksi. Muun muassa Espanjassa home peitetään uudelle maalilla.­

2. Kosteusvauriot, jotka ovat vain kauneusvirheitä

Suomessa puhutaan paljon kosteus- ja homevaurioista, mutta Espanjassa – ja lukemattomissa muissa maissa – niistä puhumiseen vasta olisikin aihetta. Kukaan ei kuitenkaan puhu mitään; esimerkiksi Espanjassa homeesta kärsivät vain maan rannikolla ja saarilla asuvat suomalaiset.

Mitään ongelmaahan ei ole. Kun jonkin huoneen seinä kukkii, enin home pyyhitään pois lipeällä.

Jos se ei aivan auta, sivellään uutta maalia kylkeen. Mikäli kyseessä on niin kostea seinä, ettei maalikaan siinä pysy – no, sitten laitetaan kipsilevy päälle ja maalataan vasta sen jälkeen.

Ja juu, juuri tuolla tavoin meilläkin tehtiin.

Malesiassa kokkaillaan kotioloissakin wokkipannulla ja käytetään tuikean tuoksuisia maustekastikkeita. Asunnoissa onkin usein kaksi keittiötä: toisessa saa roiskua, ja toinen soveltuu pieneen näpertelyyn.­

3. Kaksi keittiötä, jotka ovat vieretysten

Malesiassa kummastutti ensi alkuun paikallisten asuntojen tyypillinen erikoisuus: keittiöt, joita on aina kaksin kappalein. Toinen on avokeittiömallinen dry kichen,”kuiva keittiö”, jossa voi näperrellä jotain pientä, voileipiä vaikka, tai keittää kahvia ja kananmunia sekä pilkkoa aineksia ruokaan.

Seinän toiselta puolelta löytyy muun muassa isommalla liedellä varusteltu wet kitchen, ”märkä keittiö”, jossa kuuluu suorittaa varsinainen kokkaus, yleensä suljetun oven takana, jotta käryt eivät leviä koko asuntoon – Malesiassa on tapana käyttää paljon tuikean tuoksuisia kastikkeita, valkosipulia ja chiliä.

4. Makuuhuone, jossa ei ole lainkaan ikkunaa

Eräässä espanjalaisessa asunnossa nukuin yli kolme vuotta makuuhuoneessa, jossa ei ollut yhtä ainutta ikkunaa – ei, kyseessä ei ollut alkovi, vaan ihan reilun kokoinen huone. Samanlaisia ratkaisuja olen nähnyt lukemattomissa muissakin espanjalaisasunnoissa, ja hiljattain on tehty vastaavia myös joihinkin Helsingin uudisasuntoihin.

Vielä tavallisempaa Espanjassa on, että asunnossa on ikkunoita, joista ei näe mihinkään. Ne eivät avaudu kadulle, pihalle tai muuhun näkymään, vaan pieneen surkeaan valokuiluun, josta hyvällä onnella saattaa tulla häivähdys valoa.

Barcelonasta löytyy asuntoja, jollaisia ei uskoisi olevan olemassakaan.­

5. Asunto, jossa ei ole lainkaan luonnonvaloa

Ylivoimaisesti eniten ihmetytti kuitenkin muuan Barcelonassa sijainnut vanhan kerrostalon asunto, jossa majailin vuoden päivät – etukäteen en olisi uskonut, että sellaista kämppää edes voi olla olemassa.

Se sijaitsi pohjakerroksessa. Ikkunoita oli periaatteessa kolme. Kaksi niistä avautui pieneen hissikuiluun. Avasinpa makuuhuoneen tai eteisen ikkunan, näin ainoastaan hissivanhuksen, joka mennä lonksutteli ylös tai alas. Vinkunan ja kolinan kuulin, vaikka en ikkunoita avannutkaan.

Kolmannen ikkunan tehtävää hoiti liukuovi, josta pääsin ikiomalle pikku ”terassille”. Betonista valettu karsina kyhjötti kahden neliömetrin suuruisen ja parikymmentä metriä korkean valokuilun pohjalla.

Käsivarrenmitan päässä kohosi naapurikerrostalon likaisenharmaa seinä.

Pään päällä oli törkykerroksen peittämä muovikatos, joka koetti suojella kaikelta siltä, mitä yläkerroksien ikkunoista lenteli; tupakantumpeilta, käytetyiltä hammasharjoilta ja märiltä kalsareilta. Parhaiten se suojasi valolta. Mikäli kuilun yläpuolella todella oli taivas niin kuin huhuttiin, ei sitä ainakaan auringonsäteistä voinut päätellä.

Ilman keinovaloja asunnossa oli vuoronkauden ympäri pimeää kuin katakombissa.

Espanjassa, Brasiliassa ja nyt Malesiassa asuva, liki sadassa maassa käynyt Mira on matkatoimittaja ja copywriter. Lisää inspiraatiota reissuillesi löydät Miran Facebook-sivuilta.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?