Maria, 24, ja Laura, 33, kertovat, miksi viihtyvät alle 20 neliön kodissa - Asuminen - Ilta-Sanomat

Maria, 24, ja Laura, 33, kertovat, miksi viihtyvät alle 20 neliön kodissa

Julkaistu: 26.6. 15:59

Helsinkiläinen Maria Hakkarainen asuu miniyksiössä ja oululainen Laura Sakko soluasunnossa. Molemmat ovat kuulleet ihmettelyä valinnastaan.

Minikoteihin liittyy paljon ennakkoluuloja. Monen mielestä 15 neliön asunto on liian pieni. Koirankoppi. Kanahäkki. Ahdistava luukku.

Tänä keväänä Helsingissä oli kaupan tiettävästi yksi kaupungin pienimmistä asunnoista: seitsemän neliön yksiö Alppilan kaupunginosassa. Helsingin Sanomat kertoi, että sen osti itselleen asuntosijoittaja, joka laittoi yksiön heti vuokralle – ja pyysi siitä 499 euroa kuukaudessa.

Jo neljä vuotta 15 neliön kodissa

Opiskelija Maria Hakkarainen asuu tuplasti suuremmassa asunnossa Kruunuhaassa, joka sijaitsee lähempänä Helsingin keskustaa. Hän maksaa 15 neliön kodistaan 380 euron kuukausivuokraa.

Neljä vuotta minikodissa on kulunut nopeasti. Tuona aikana Maria, 24, on päässyt kirjallisuuden opinnoissaan loppuvaiheeseen eli gradun tekemiseen.

Kirjallisuusharrastus näkyy Marian kotona: hänellä on iso kirjahylly sekä useita kirjapinoja pitkin huonetta. Sisustustyyliään hän kuvailee värikkääksi ja rönsyileväksi, jopa hallitsemattomaksi.

Ensimmäisenä opiskeluvuotenaan Maria asui 12 neliön soluasunnossa. Sen jälkeen hän muutti nykyiseen opiskelija-asuntoon, jossa ei ole varastoa eikä yhteisiä tiloja.

– Nykyinen asuntoni tuntuu eniten kodilta kaikista paikoista, joissa olen asunut. Se on oma turvapaikkani. Vaikka se on pieni, se on suunniteltu hyvin. Täällä on kaikki, mitä tarvitsen – muun muassa iso jääkaappi-pakastin, normaalikokoinen liesi ja kiva kylpyhuone.

Muuttopäätöksessä eniten vaikuttivat edullinen vuokra ja kätevä sijainti. Yliopistolle Maria pääsee kymmenessä minuutissa.

”Kaikki, mitä tarvitsen”

Pienessä kodissa asuminen on vapauttavaakin, vaikka Maria ei pidäkään itseään askeetikkona.

– Tänne ei voi ostaa hirveän paljon tavaroita. Haluan muutenkin elää mahdollisimman ekologisesti enkä osta mitään aineellista turhaan. Enkä kaipaa paljon tilaakaan. Jos minulla olisi isompi asunto, niin ehkä se täyttyisi nopeammin tavarasta, Maria naurahtaa.

Asunnossa on enimmillään ollut yhtä aikaa kuusi henkilöä, mutta se on Marian mielestä aivan liian iso ihmismäärä tilaan nähden.

– Jos kylässä on enemmän kuin kolme ystävää, alkaa tuntua vähän ahdistavalta. Siksi tapaankin usein kavereitani jossain muualla kuin kotona.

Maria kertoo, että häneltä on kysytty, miten hän pystyy asumaan niin pienessä kodissa.

– Yleensä kysyjät eivät ole asuneet itse pienissä asunnoissa. Ymmärrän, että jos minikotiin pitää muuttaa pakosta, voivat seinät kaatua päälle. Minun tilanteeni on päinvastainen. 15 neliön kotini tuntuu turvalliselta pesältä, jossa on kaikki, mitä tarvitsen.

Kolmekymppisenä soluun

Oululainen Laura Sakko, 33, koki aluksi häivähdyksen häpeää, kun hänen asuntoasiansa otettiin esille.

Hän oli jo täyttänyt 30 vuotta, kun hän muutti Vantaalle soluasuntoon. Se oli riittävän suuri ja vuokra tarpeeksi edullinen.

– Alkuun tuntui erikoiselta ja jouduin selittelemään asumismuotoani muille. Lähinnä minulla itselläni oli ennakkoluuloja sekä pientä nolostusta soluasumista kohtaan. Tämän ikäiset kun asuvat jo yleensä isommissa vuokra-asunnoissa, omistusasunnoissa tai omakotitaloissakin.

Laura vuokrasi soluhuoneensa yksityiseltä vuokranantajalta. Koko kodissa on 50 neliötä, ja siihen kuuluvat yhteinen eteinen, keittiö ja kylpyhuone. Lauran oma huone on vajaat 20 neliötä. Vieressä on kämppäkaverin huone.

Ensimmäiset vuodet menivät opiskellessa. Sitten Laura valmistui lähihoitajaksi, ja nyt hän työskentelee vammaiskodissa.

Soluasuminen on Lauran mukaan sujunut mukavasti tuntemattoman kämppiksenkin kanssa. Pieniä erimielisyyksiä tulee välillä, mutta ne saadaan aina sovittua. Paperille kirjatut säännöt helpottavat yhteisasumista.

”Yhteisasuminen vaatii pitkää pinnaa ja joustavuutta”

Vuokraa Laura maksaa 490 euroa kuukaudessa. Summa on hänen mielestään sopiva, sillä asunto on tarpeeksi moderni ja hänen huoneensa riittävän tilava. Omaa pihaa Laura ei kaipaa, sillä taloyhtiössä on kiva takapiha.

– Ensimmäinen oma asuntoni oli soluasunto. Sen jälkeen olen asunut myös yksiöissä, joista pienin on ollut 27 neliötä. Koskaan en ole asunut missään todella pienessä tai ahtaassa asunnossa. Joku voisi sanoa, että olen hamstraajaluonne. Minulla on paljon omia tavaroita ja tykkään koriste-esineistä, joita on pitkin asuntoa.

Laura haaveilee kuitenkin hieman isommasta kodista.

– Nykyiseen asuntoon en saa ottaa lemmikkejä, mutta haluaisin joskus kissan. Lisäksi kaipaan enemmän omaa tilaa niin, että saan kulkea ja tehdä juttuja vapaasti eikä tarvitse pelailla yhteisten sääntöjen mukaan.

Kun Laura haluaa kutsua yöksi ystävänsä, hänen pitää ilmoittaa siitä etukäteen kämppikselleen. Myös omista menoistaan he ilmoittavat toisilleen.

– Yhteisasuminen vaatii kyllä pitkää pinnaa ja joustavuutta. Pienet asiat ärsyttävät sitä enemmän, mitä pidempään asuu solussa.

Millaista minikodeissa asuminen oli poikkeusaikana? Lue Marian ja Lauran ajatuksia ja katso lisää kuvia heidän asunnoistaan Me Naisten alkuperäisestä jutusta täältä.

Lue myös:

Vantaalainen Milja siivoaa viidessä minuutissa 15 neliön kotinsa – kertoo kikat, joilla ”koti näyttää siistimmältä kuin oikeasti on”

Onko sinunkin keittiössäsi ”vatsamakkaraikkuna”? 8 trendikästä sisustusratkaisua, jotka hämmästyttävät ja vähän raivostuttavatkin

”Missäs muut huoneet ovat?” – Lentoemäntä Susanna, 31, asuu minikodissa, jota hän vuokraa myös reissaajille

Ammattilaiset kertovat trendisisustuksen sudenkuopat – etenkin yksi ratkaisu tekee kodista vaikeasti sisustettavan

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?