Kommentti: Mökkiläisenä tiedän, mistä suomalainen onni kumpuaa - Asuminen - Ilta-Sanomat

Kommentti: Mökkiläisenä tiedän, mistä suomalainen onni kumpuaa

Suomi on rankattu maailman onnellisimmaksi maaksi jo kolmatta vuotta peräkkäin. Voisiko yksi perustava syy onnellisuuteen olla suomalainen luontosuhde ja mökkeily, kirjoittaa Marienka Pakaslahti.

3.6.2020 14:49

Vaikean koronakevään helpotuksen hetki koitti, kun Uudenmaan sulku purettiin. Huolenhuuruisten viikkojen, jatkuvien huonojen uutisten ja epämääräisen ahdistuksen jälkeen tuli mahdollisuus lähteä mökille. Kun tuttu mökkitien alku sitten vilkkui puiden lomasta ja auto lipui korkeiden kuusten viileään varjoon, nousi rinnasta syvä helpotuksen huokaus. Täällä sentään on kaikki hyvin. Hetken voi olla turvassa. Ja onnellinen.

Muihin verrattuna ovat asiamme siinä mielessä hyvin, että Suomi on YK:n mukaan maailman onnellisin maa. Tämä käy ilmi Maailman onnellisuusraportista 2020. Suomella on kunnia pitää kirkkainta sijaa jo kolmantena vuotena peräkkäin. Raportin päätelmä nojaa lukuisiin tekijöihin kuten eliniänodotteeseen ja korruption määrään. Kuitenkin lopputulos on sitäkin ihmeellisempi pienelle maalle, jota luonnehtiessa on aiemmin ollut tapana mainita itsemurhat, alkoholiongelmat ja ihmiseloa kurittava ilmasto.

 Kansa ryntää luonnonhelmaan heti kun kellokortti, säät ja hallitus suovat.

Voisiko yksi perustava syy onnellisuuteen olla suomalainen luontosuhde ja mökkeily? Kansa ryntää luonnonhelmaan heti kun kellokortti, säät ja hallitus suovat. Saunomaan, hiihtämään, grillaamaan, fiksaamaan ja lekottelemaan. Suomessa on tilastokeskuksen viimeisten laskujen mukaan yli puoli miljoonaa mökkiä (2018). Mökki on suomalaisen linkki luontoon. Se on paikkana intiimi ja pyhä. Herrat eivät kyykytä ja mökkiläinen voi viihtyä juuri itselleen sopivalla tavalla.

Suomalaisten luontosuhdetta on verrattu Amerikan intiaanien luontosuhteeseen. Yhdysvaltojen koillisosassa oli sanonta: ”Ulkona on niin kylmä, ettei siellä liiku kuin intiaani tai suomalainen”. Kansantieteilijä Richard M. Dorson tutki 1940-luvulla Pohjois-Amerikkaan muuttaneiden suomalaissiirtolaisten ja intiaanien ominaisuuksia. Dorson vertasi kahta kansaa näin: Molemmat elävät läheisessä suhteessa maahan ja metsään. Molemmissa on yliluonnollista voimaa ja sitkeyttä. Molemmat juovat viinaa kuumeisesti ja taistelevat barbaarisesti.

Luonnehdinta on toki hieman naiivi ja vertaus alkuperäiskansaan kliseinen. Silti yhteiselo oli sen verran sopuisaa, että Minnesotassa on vielä tänä päivänä yhteisö nimeltään findians, joka koostuu suomalaisten ja intiaanien jälkeläisistä.

 Almanakkaan ei laitettu zoom-kokouksia, vaan merkintöjä säätilasta, sadosta ja eläinten poikimisesta.

Nykysuomalainen on vain parin sukupolven päässä korpien raivaajista. Alkuperäiskansanomaisesti, lujasti luontoon kiinnittyen, vielä 1950-luvulla enemmistö suomalaisista asui maalla. Almanakkaan ei laitettu zoom-kokouksia, vaan merkintöjä säätilasta, sadosta ja eläinten poikimisesta.

Kesämökki on kuin silta yhteiseen suomalaiseen menneisyyteen. Mökki muistuttaa isovanhempien elämästä: kalastetaan, hakataan halkoja ja poimitaan metsän antimia. Koko perhe pienessä tilassa, hyvässä ja pahassa. Raparperikiisseli maistuu samalta kuin mummolassa, tuli rätisee mukavasti takassa ja sateen ropinan kuulee katossa. Ulkohuussin joutuu itse tyhjentämään ja rapistuneet paikat korjaamaan omin kätösin.

Mökkiläisenä tiedän itse, mistä onni kumpuaa. Vaikka oltaisiinkin kaupungistuneita diginatiiveja, on saunasta tulleena ja järvestä nousseena, ilkosillaan pilvien alla, aina sellainen olo, että pystyy mihin vaan.

Kirjoittaja on Ilta-Sanomien viikonvaihteen toimitussihteeri ja graafikko.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?