Omien vihannesten ja kukkien kasvattaminen on palkitsevaa puuhaa. Kukkien taimia ehtii vielä hyvin kasvattaa, mutta jos tomaatteja mielii, sadon turvaamiseksi kannattaa ehkä käydä puutarhakeskuksessa ostamassa pikkutaimia toukokuussa. Pitkä tomaattisato vaatii esikasvatuksen aloituksen sisällä jo maaliskuussa.
Esikasvattamisen voi aloittaa sisätiloissa aurinkoisella ikkunalaudalla tai kasvihuoneessa.
Ulkona esikasvattaminen onnistuu erityisen lämpimässä paikassa, ja lisälämpöä voi antaa vielä hiukan hallaharson tai muovituksen avulla. Kurkkujen, tomaattien, kurpitsojen ja paprikoiden lisäksi on mukava antaa eri yrteille hiukan pidempi kasvukausi. Myös kaaleja ja salaattia voi esikasvattaa.
Vihannekset tekevät huomattavan paljon paremmin keriä ja kukintoja, kun pikkutaimia pääsee istuttamaan sopivin etäisyyksin toisistaan. Kun kylvää salaattia ulos riveihin, käy hyvin usein niin, että taimet kasvavat niin tiheästi vieri viereen, ettei keriä muodostu.
Ulkona kasvattamisen voi aloittaa kun aurinko on sulattanut lumet, maa on kuivunut ja hiukan lämmennyt. Tarkan ajankohdan voi määritellä maalämpömittarilla: kylvöt voi aloittaa siinä vaiheessa kun maa on pysynyt keskimäärin yli seitsemässä asteessa noin viikon ajan, mutta yleensä ajankohdan ymmärtää aivan hyvin tarkkailemalla, miten ja milloin luonnossa alkaa kasvaa. Hiukan lämpimämpiä kelejä vaativat muun muassa pavut.
Myös basilika vaatii lämpimimpiä olosuhteita, mielellään yli viiden asteen yölämpötiloja.
Suorakylvö. Monia vihanneksia ei kannata esikasvattaa. Lähes kaikki juurekset on helpompi kasvattaa heti oikeassa paikassa, sillä juurtahan ei halua häiritä kasvun aikana.
Kunnollinen puutarhuri on usein kääntänyt maan jo edellisenä syksynä, mutta jos se on tekemättä tai ei vielä ole varsinaista kasvimaata, vaaditaan hieman pohjatyötä tai kasvupenkkejä. Uudet kylvöt tehdään aina kitkettyyn ja käännettyyn maahan.
Kasvista ja usein siemenen koosta riippuen kylvö peitetään ohuella tai hiukan paksummalla multakerroksella. Kasvimaa voi olla hiukan kohollaan niin, että aurinko pääsee lämmittämään sitä, eikä vesi jää siihen seisomaan.
Kylvöt on helpointa tehdä joko riveihin tai ruutuihin, jotta tietää, missä pikkutaimet itävät – eivätkä ne huku rikkaruohojen sekaan.
Kylvöt on usein hyvä peittää hallaharsolla, jolloin maa lämpenee entisestään ja harso suojaa, jos yöpakkaset yllättävät hauraat taimet. Harsosta on myös hiukan suojaa eläimiltä. Tavanomaisten tuholaisien lisäksi fasaanit ja citykanit joutuvat ainakin muutaman esteen eteen, ennen kuin ne pääsevät tekemään tuhoja.
1. Kylvö tehdään mieluiten erityiseen kylvömultaan, joka usein on hiukan hienojakoisempaa, hiekkaisempaa ja vähäravitumpaa kuin tavallinen multa.
2. Esikasvatettavat vihannekset on hyvä kylvää melko laakeisiin ja tarpeeksi isoihin astioihin. Siemenet kylvetään tasaisesti ja tampataan vähän mullan sisään.
3. Kylvö kastellaan varovaisesti. Hyvä apu kasteluun on esimerkiksi vanha juomapullo, jonka korkkiin on tehty pieniä reikiä.
4. Kylvö peitetään ohuesti esimerkiksi puutarhakeskuksissa myytävällä vermikuliitilla. Peittämiseen käy myös karkea hiekka tai ohut multakerros.
5. Kylvö muovitetaan. Ei täysin ilmatiiviisti, mutta kuitenkin niin, että ilmankosteus pysyisi melko korkeana. Itäminen vaati tasaisen kosteuden.
6. Taimet koulitaan, kun juuria on niin paljon, että ne pilkottavat ruukun tai siemenastian pohjasta ja kasvi on tehnyt lehden tai pari sirkkalehtien lisäksi.
7. Taimi istutetaan joko omaan ruukkuunsa kasvamaan isommaksi taikka lopulliselle kasvupaikalleen. Säännöllinen kastelu on tärkeää.
