Mitäpä jos tänä keväänä korvaisitkin perinteisen pääsiäisruohon vihreällä kuusentaimimatolla? Siihen on hyvät mahdollisuudet, sillä viime kesänä Suomen metsissä kypsyi ehkä kaikkien aikojen kuusensiemensato.
Kuusen latvat ja oksat notkuvat nyt raskaina kävyistä. Kuukauden, puolentoista kuluttua niistä vapautuu miljardeja siemeniä. Niistä riittää hyvinkin osa pääsiäisruohon korvikkeeksi – ja jos heti toimii, voi kylvös ehtiä vihertämään lähes pääsiäiseksi. Luontoihmeen seuraaminen käy helposti, ja vaivan palkaksi taimista voi halutessaan kasvattaa vaikka oman pihakuusen.
IS kysyi neuvoja pääsiäiskuusten kasvattamiseen Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkijalta Katri Himaselta, joka työkseen idättää, kasvattaa ja tutkii kuusen siemeniä. Aihe on hänelle tuttu.
– Meillä töissä kasvatetaan toisinaan ylijäämäsiemenistä pääsiäisruoho, Himanen naurahtaa.
Siis toimeen.
Ensin pitää tehdä pieni metsäretki ja etsiä kuusen juuresta maahan pudonneita, mutta avautumattomia käpyjä. Puussa olevia käpyjä ei saa irrottaa ilman maanomistajan lupaa, mutta maassa olevat kävyt ovat jokamiehenoikeuden piirissä.
Kävyt ovat avautuneet ja siemenet voi nyt ravistella
Avautuneita käpyjä ei kannata ottaa, sillä ne ovat jo varistaneet siemenensä. Käpyjä ei tarvitse kantaa montakaan, sillä yhdessä kävyssä voi olla tällaisena hyvänä vuotena 200 siementä.
– Kannattaa huomioida, että niistä vain noin puolet itää.
Kerätyt kävyt pitää ensin kuivata. Luonnossa sen tekee kevätpäivien tuuli ja yhä lämpimämmin helottava aurinko. Tutkijat kuivattavat kävyt uunissa noin 40 asteen lämpötilassa.
Himasen mukaan maallikolle varmempi tapa on jättää kävyt sanomalehden päälle kuivamaan muutamaksi päiväksi. Se käynnistää kävyn avautumisprosessin. Koska käpysuomujen yläpinnan solukko on erilaista kuin alapuoli, se kutistuu kuivuessaan voimakkaammin ja käpy avautuu.
– Sen jälkeen siemenet voi kopistella irti käpysuomujen välistä.
Viime kesä oli kypsyttänyt siemenet valmiiksi jo loka-marraskuussa. Jokaisen siemenen sisässä on pieni kuusi, tai oikeammin kaikki se geneettinen informaatio, minkä kuusen kasvu tarvitsee. Tuskin nuppineulanpään kokoisesta siemenestä kasvaa sen ohjeilla jopa 30 metriä korkea, tuhansia kiloja painava kuusipuu.
Siemenet itävät vaikka talouspaperin päällä, mutta ne voi kylvää kylvömullan päälle. Siemeniä ei tarvitse erikseen asetella. Luonto on ajatellut asian valmiiksi.
Kun siementä katsoo läheltä tarkkaan, huomaa terävän ja pyöreän kärjen. Kun pyöreä pää osuu kosteaan, se alkaa tankata sisäänsä vettä. Terävästä päästä tulee esiin aikanaan juuri. Mutta siihen menee vielä hetki aikaa.
Ensimmäiset vuorokaudet siemen tankkaa itseensä vettä. Vesi käynnistää siemenen sisällä sarjan muutoksia. Alkion solukko alkaa kasvaa siemenen varastoiman vararavinnon turvin. Sitten kuori halkeaa, mikä on ensimmäinen näkyvä merkki.
Noin viisi vuorokautta kylvämisestä valkoinen juuri alkaa puskea itseään maaperää kohti. Siemenen asennosta ei tarvitse olla huolissaan, luonto on ajatellut asian valmiiksi suorastaan nerokkaasti.
– Itävässä siemenessä on kaksi geotrooppista pistettä. Juuressa oleva tunnistaa maan vetovoiman ja ohjaa juuren maahan. Toinen piste kertoo, mihin päin eli taivasta kohti verson pitää alkaa kasvamaan, Himanen sanoo.
Siemenet pitää pitää märkinä ensimmäiset päivät.
Kun hento sirkkajuuri on maassa, taimi alkaa kasvattaa vihreää sirkkavartta. Noin kahden viikon kuluttua kuusikko vihertää jo lupaavasti. Pian avautuvat ensimmäiset sirkkalehdet ja kuusen yhteyttäminen kiihtyy.
Halutessaan pääsiäiskuusista voi valita muutaman kasvatettavan. Syksyllä ne ovat jo vaaksanmittaisia pikkukuusia. Taimen voi istuttaa vaikka tulevaksi joulukuuseksi.
Siemenen kuori on vielä kuusen latvassa.
Jos hento sirkkataimi saa kasvaa, siitä tulee kymmeniä metrejä korkea metsän jätti. Elämänsä aikana se sitoo itseensä tuhansia kiloja ilmakehän hiiltä.
Lähetä kuva ja tarina: maarit.rasi@is.fi. Miten kuusipääsiäisruohon kasvatus on teillä edennyt? Kerro tarinassasi, mistä kävyt keräsit ja miten kasvu sujui.
Noin parin viikon kuluttua kuusentaimet avaavat sirkkalehdet.
Jos nämä kuusentaimet saisivat kasvaa, 60 vuoden kuluttua niiden kuljettamiseen tarvittaisiin jo parikymmentä rekkaa.
