”Mieheni rakastui tähän rumilukseen koko sydämestään” – suomalaiset esittelevät kotinsa rumimmat esineet - Asuminen - Ilta-Sanomat

”Mieheni rakastui tähän rumilukseen koko sydämestään” – suomalaiset esittelevät kotinsa rumimmat esineet

Suomalaiset esittelevät kotinsa rumimmat esineet. Moni rumaksi mielletty esine on kuitenkin saanut paikan kodista näyttävältä paikalta.

Suomalaiset esittelevät kotinsa rumimmat esineet. Moni rumaksi mielletty esine on kuitenkin saanut paikan kodista näyttävältä paikalta.

Julkaistu: 13.2. 17:12

Saammeko esitellä: suomalaisten rumimmat esineet!

Suomalaisten sisustusmakua kuvaillaan joskus skandinaavisen minimalistiseksi, mutta näitä esineitä katsoessa kuvailu ei voisi mennä enemmän metsään.

Suomalaiset innostuivat jakamaan somessa kuvia esineistä, joita ei voi mielikuvituksen puutteesta syyttää.

Kodin rumimmiksi esineiksi kutsutut hirvitykset ovat kaikesta huolimatta omistajilleen rakkaita. Esineet ovat saaneet monesti, poikkeavasta ulkomuodostaan huolimatta, paikan kodin paraatipaikoilta. Kysyimme niiden omistajilta tarinoista kammotusten takana.

Tältä näyttävät suomalaisten kotien rumimmat esineet:

”Mies halusi ostaa meille huonekasvin, kun muutimme ensimmäiseen yhteiseen kotiimme. Tuossa se nyt on, ja sen nimi on Timo. Timoa kastellaan kaljatölkin jämillä. Olin jo sieluni silmin kuvitellut, miten laitan olohuoneen nurkkaan tuon ihanan jakkaran ja sen päälle nätin lyhdyn ja kivan kukan. Mutta tuo on Timon koti”, Aino tarinoi.

”Mies halusi ostaa meille huonekasvin, kun muutimme ensimmäiseen yhteiseen kotiimme. Tuossa se nyt on, ja sen nimi on Timo. Timoa kastellaan kaljatölkin jämillä. Olin jo sieluni silmin kuvitellut, miten laitan olohuoneen nurkkaan tuon ihanan jakkaran ja sen päälle nätin lyhdyn ja kivan kukan. Mutta tuo on Timon koti”, Aino tarinoi.

”Olimme toissa kesänä perheen kanssa Berliinissä ja ohitimme näyteikkunan, joka oli täynnä muovisia Maneki nekoja. Päätimme teini-ikäisen lapseni kanssa, että käymme ostamassa rumimman matkamuistoksi. Mies pyöritteli päätään ja yritti estää, mutta sumopainija oli pakko saada. Nyt se sijaitsee keittiössä kirjahyllyn päällä perinteisen onnenkissan ja Fergien ja Andrew’n virallisen kihlajaiskahvikupin kanssa”, Anni Sainio kertoo.

”Olimme toissa kesänä perheen kanssa Berliinissä ja ohitimme näyteikkunan, joka oli täynnä muovisia Maneki nekoja. Päätimme teini-ikäisen lapseni kanssa, että käymme ostamassa rumimman matkamuistoksi. Mies pyöritteli päätään ja yritti estää, mutta sumopainija oli pakko saada. Nyt se sijaitsee keittiössä kirjahyllyn päällä perinteisen onnenkissan ja Fergien ja Andrew’n virallisen kihlajaiskahvikupin kanssa”, Anni Sainio kertoo.

”Kyseessä on mieheni rakas koriste-esine: sysiruma pieni veistos, jonka olen tunkenut kaapin perälle lukemattomia kertoja. Mutta aina se kaivetaan naftaliinista kunniapaikalle. Nytkin se nököttää takanreunalla letku olkapäällä”, Christa Pehkonen kertoo.

”Kyseessä on mieheni rakas koriste-esine: sysiruma pieni veistos, jonka olen tunkenut kaapin perälle lukemattomia kertoja. Mutta aina se kaivetaan naftaliinista kunniapaikalle. Nytkin se nököttää takanreunalla letku olkapäällä”, Christa Pehkonen kertoo.

”Keräilen siilejä, mutta tämä on kaikista kamalin. Mieheni tilasi sen minulle jouluksi, joten sitä ei voi oikein heittää poiskaan, kun tunnearvo on suuri. Myönnän laittaneeni tämän piiloon, kun äiti tai uusia tuttavuuksia tulee kyläilemään. Parhaat kaverini tietävät jo tämän, ja naureskelevat sille päräyttäen sen nokkaa aina ohi kulkiessaan”, Elina kertoo.

”Keräilen siilejä, mutta tämä on kaikista kamalin. Mieheni tilasi sen minulle jouluksi, joten sitä ei voi oikein heittää poiskaan, kun tunnearvo on suuri. Myönnän laittaneeni tämän piiloon, kun äiti tai uusia tuttavuuksia tulee kyläilemään. Parhaat kaverini tietävät jo tämän, ja naureskelevat sille päräyttäen sen nokkaa aina ohi kulkiessaan”, Elina kertoo.

”Kookosapina on saatu pari vuotta sitten appiukoltani tuliaisena Australiasta. Aviomieheni rakastui tähän rumilukseen koko sydämestään. Myöhemmin se nimettiin Karva-apinaksi. Itse vihaan tätä pölynkerääjää ja kovasti yritän sitä kaappien perille piilotella. Siitä huolimatta se ilmestyy välillä näkyville”, Emma Tiainen kertoo.

”Kookosapina on saatu pari vuotta sitten appiukoltani tuliaisena Australiasta. Aviomieheni rakastui tähän rumilukseen koko sydämestään. Myöhemmin se nimettiin Karva-apinaksi. Itse vihaan tätä pölynkerääjää ja kovasti yritän sitä kaappien perille piilotella. Siitä huolimatta se ilmestyy välillä näkyville”, Emma Tiainen kertoo.

”Muut rakentelivat ala-asteella savesta nättejä ruukkuja ja koriste-esineitä, mutta minä päätin tehdä vähän epäilyttävän näköisen kaverin itselleni”, kertoo Jade.

”Muut rakentelivat ala-asteella savesta nättejä ruukkuja ja koriste-esineitä, mutta minä päätin tehdä vähän epäilyttävän näköisen kaverin itselleni”, kertoo Jade.

”Sain Rouvan ystäviltäni syntymäpäivälahjaksi. Pohjaan oli liimattu lappu, jossa luki ”ota relaa, oot lähempänä delaa”. Olin silloin ehkä 16 tai 17 vuotta”, Johanna Uuusikoski kertoo.

”Sain Rouvan ystäviltäni syntymäpäivälahjaksi. Pohjaan oli liimattu lappu, jossa luki ”ota relaa, oot lähempänä delaa”. Olin silloin ehkä 16 tai 17 vuotta”, Johanna Uuusikoski kertoo.

”Näin mallinuken joskus roskalavalla ja olisin ihan kamalasti halunnut ottaa sen mukaani, mutta en kehdannut. Ihana poikaystäväni sitten nappasi sen mukaansa yhden baari-illan jälkeen ja toi minulle. Tällä hetkellä mallinukke on kotona poikaystäväni housut päällä”, Julia tarinoi.

”Näin mallinuken joskus roskalavalla ja olisin ihan kamalasti halunnut ottaa sen mukaani, mutta en kehdannut. Ihana poikaystäväni sitten nappasi sen mukaansa yhden baari-illan jälkeen ja toi minulle. Tällä hetkellä mallinukke on kotona poikaystäväni housut päällä”, Julia tarinoi.

”Orvokki-mummalla oli kotonaan käkikello keittiössä, jota rakastin, kun olin lapsi. Vanhemmilleni Orvokki antoi sen häälahjaksi vuonna 1992. Isäni puolestaan antoi sen minulle kierrätyslahjana, kun täytin 25. Aion puolestani antaa sen isälleni takaisin lahjaksi, kun hän täyttää 50. Kello on ruma kuin taivas, mutta tulee pysymään perheessämme aina. Ruma mutta rakas”, Kirsi Vehanen kertoo.

”Orvokki-mummalla oli kotonaan käkikello keittiössä, jota rakastin, kun olin lapsi. Vanhemmilleni Orvokki antoi sen häälahjaksi vuonna 1992. Isäni puolestaan antoi sen minulle kierrätyslahjana, kun täytin 25. Aion puolestani antaa sen isälleni takaisin lahjaksi, kun hän täyttää 50. Kello on ruma kuin taivas, mutta tulee pysymään perheessämme aina. Ruma mutta rakas”, Kirsi Vehanen kertoo.

”Saimme postitse häälahjaksi tämän Elämän puun henkilöltä, joka ei päässyt juhliin paikan päälle. Elämän puu on sijoitettuna takan päälle”, Marianne sanoo.

”Saimme postitse häälahjaksi tämän Elämän puun henkilöltä, joka ei päässyt juhliin paikan päälle. Elämän puu on sijoitettuna takan päälle”, Marianne sanoo.

”Teimme tyynyn koulussa. Teema oli leijonan pää tyynyyn käsin ommeltuna. Juuri valmiina se näytti vielä kivalta, mutta parin muuton jälkeen tyyny oli likaantunut, joten päätin laittaa sen pesukoneeseen. Pesussa se menetti täysin muotonsa ja muuttui epämääräiseksi möykyksi. Sitä ei voi kuitenkaan heittää pois, sillä lapsuusmuistona ja omalla tavallaan se vielä viehättää”, Meri Lust kertoo.

”Teimme tyynyn koulussa. Teema oli leijonan pää tyynyyn käsin ommeltuna. Juuri valmiina se näytti vielä kivalta, mutta parin muuton jälkeen tyyny oli likaantunut, joten päätin laittaa sen pesukoneeseen. Pesussa se menetti täysin muotonsa ja muuttui epämääräiseksi möykyksi. Sitä ei voi kuitenkaan heittää pois, sillä lapsuusmuistona ja omalla tavallaan se vielä viehättää”, Meri Lust kertoo.

”Kyseessä on ex-poikaystäväni itse tekemä lahja minulle. En ole halunnut luopua siitä,” Milla Snellman kertoo.

”Kyseessä on ex-poikaystäväni itse tekemä lahja minulle. En ole halunnut luopua siitä,” Milla Snellman kertoo.

”Selailimme huppelissa ystäväni kanssa Roskalava-ryhmää ja silmille pomppasi tämä koira, joka oli ihan kamala. Seuraavana päivänä se jo komeilikin kirjahyllyssäni. Tatuointia olen siitä suunnitellut nilkkaani”, Niina Korhonen kertoo.

”Selailimme huppelissa ystäväni kanssa Roskalava-ryhmää ja silmille pomppasi tämä koira, joka oli ihan kamala. Seuraavana päivänä se jo komeilikin kirjahyllyssäni. Tatuointia olen siitä suunnitellut nilkkaani”, Niina Korhonen kertoo.

”Löysin tämän Nurmeksesta kirpputorilta. Meille tuli äidin kanssa vähän erimielisyyttä, koska äitini mielestä tämä on todella ruma. Itse pidän sympaattisesta lentävästä örkistä”, sanoo Paju Repo.

”Löysin tämän Nurmeksesta kirpputorilta. Meille tuli äidin kanssa vähän erimielisyyttä, koska äitini mielestä tämä on todella ruma. Itse pidän sympaattisesta lentävästä örkistä”, sanoo Paju Repo.

”Tyttöystäväni löysi tämän patsaan muuttaessaan uuteen asuntoon. Yhdessä huoneessa oli hylätty hylly, jonka päällä ei ollut mitään muuta kuin tämä patsas. Esine oli niin kauhea, ettei sitä pystynyt poiskaan heittämään. Uskon, että patsaan kuuluisi esittää maalaispoikaa kiskomassa kissaa hännästä, mutta lopputulema on kuitenkin hiukan absurdi”, Pernilla kertoo.

”Tyttöystäväni löysi tämän patsaan muuttaessaan uuteen asuntoon. Yhdessä huoneessa oli hylätty hylly, jonka päällä ei ollut mitään muuta kuin tämä patsas. Esine oli niin kauhea, ettei sitä pystynyt poiskaan heittämään. Uskon, että patsaan kuuluisi esittää maalaispoikaa kiskomassa kissaa hännästä, mutta lopputulema on kuitenkin hiukan absurdi”, Pernilla kertoo.

”Kyseessä on mieheni lamppu, jonka pitää olla esillä kirjahyllyssä. Salaa aina toivon, että lapset tiputtaisivat sen vahingossa lattialle. Jos näin ei käy, olen päättänyt laittaa sen tulevaisuudessa arkkuun mieheni matkaan”, kertoo Sari.

”Kyseessä on mieheni lamppu, jonka pitää olla esillä kirjahyllyssä. Salaa aina toivon, että lapset tiputtaisivat sen vahingossa lattialle. Jos näin ei käy, olen päättänyt laittaa sen tulevaisuudessa arkkuun mieheni matkaan”, kertoo Sari.

”Sain kauan toivomani maatuskan ukrainalaiselta sukulaiseltani joululahjaksi. Muuten se on kyllä tosi kaunis, mutta ilmeisesti tekijällä on motivaatio loppunut kesken”, Veera miettii.

”Sain kauan toivomani maatuskan ukrainalaiselta sukulaiseltani joululahjaksi. Muuten se on kyllä tosi kaunis, mutta ilmeisesti tekijällä on motivaatio loppunut kesken”, Veera miettii.

”Esine päätyi meille tonttikaupan yhteydessä syksyllä 2017. Tontilla on pieni ja vanha jalasmökki, jonne oli jäänyt edellisen omistajan irtaimistoa, ja tämä kannu oli niiden mukana. Veikkaan, että kyseessä on matkamuisto ulkomailta tai kirppislöytö. En ole halunnut siitä eroon, sillä se on niin ruma, että se on jo hieno”, Tiia Kaunismäki kertoo.

”Esine päätyi meille tonttikaupan yhteydessä syksyllä 2017. Tontilla on pieni ja vanha jalasmökki, jonne oli jäänyt edellisen omistajan irtaimistoa, ja tämä kannu oli niiden mukana. Veikkaan, että kyseessä on matkamuisto ulkomailta tai kirppislöytö. En ole halunnut siitä eroon, sillä se on niin ruma, että se on jo hieno”, Tiia Kaunismäki kertoo.

Onko sinulla kotona ruma mutta silti rakas esine? Lähetä tarinasi ja kuvasi osoitteeseen: maarit.rasi@is.fi.

Tuoreimmat osastosta