Naapurin mummo jäi kiinni kyttäämisestä: kiero juoni paljastui, kun koira ei ollutkaan yksin kotona - Asuminen - Ilta-Sanomat

Naapurin mummo jäi kiinni kyttäämisestä: kiero juoni paljastui, kun koira ei ollutkaan yksin kotona

– Katselin ovisilmää ja se oli tummana varmaan minuutin verran. Sitten hoksasin, että rakas naapurimmehan se siellä päivystää korva ovessa. Lukijat kertoivat hankalista naapurisuhteistaan.

Ovisilmä on kyttääjänaapurin suosikki.­

16.12.2019 20:30

Ystävällinen, vaikea tai ei niin väliä -suhde. Naapurisuhteita on monenlaisia ja meillä jokaisella on omanlaisemme tavat ja mieltymykset pitää yhteyttä naapureihimme.

Kerroimme viime viikolla suomalaisten naapurisuhteista, jotka eivät aina ole aivan niitä lämpimimpiä.

Myös Ilta-Sanomien lukijoilla riittää kertomuksia naapureiden tavoista, jotka ihmetyttävät, naurattavat ja raivostuttavat. Kokosimme yhteen kertomuksia.

”Olin hämmentynyt”

– Elämä ei käy tylsäksi, kiitos kiinnostavin naapureiden! Vuosikymmeniä sitten naispuolinen ystäväni asui erään kerrostalon vastapäätä, jossa kertoi erään miehen ”strippailevan” olohuoneensa pöydällä. Kerran sitten olin vierailemassa ystävän luona ja kuinkas ollakaan – kyseinen herra nousi olohuoneen pöydälle riisuutuen siinä ilkosilleen esittelemään itseään edestä ja takaa... Olin hämmentynyt.

Naapuri jäi kiinni juonestaan

– Jos koirat eivät hauku, niin sitten niitä haukutetaan väkisin, että olisi valittamisen aihetta, lukija kertoo kahdesta tapauksesta, joissa osallisena oli samassa talossa asuva iäkkäämpää rouva.

– Tein pari viikkoa sitten lähtöä kauppaan. Yleensä meillä on väliovi kiinni, mutta jostain syystä se oli auki. Kun avasin ulko-oven, naapurin mummu selitteli hämmentyneenä, että on jakamassa jotain taloyhtiön lappusia naapureille, olivat vaan loppuneet meidän kohdalla. Tosiasiassa oli kuuntelemassa korva ovessa, että haukkuuko meidän koira (yläkerran koira haukkui). Meidän koira oli tuossa vaiheessa ollut ikiunilla muutaman kuukauden.

– Muutamia vuosia sitten olin sairaana kotona (mies tekee töitä kotona) ja sama mummu näki, että mieheni käytti koiran ulkona ja lähti sen jälkeen pihasta autolla. Pian soi ovikello ja kampesin itseni ylös avaamaan oven. Tällä kertaa mummo oli olevinaan kysymässä, että tuleeko meille lämmintä vettä. Meillä on ollut kamera kuvaamassa koiran puuhia sen ollessa yksin. Silloin lähes poikkeuksetta ovikello on soinut. Koira oli onneksi opetettu, ettei reagoi ovikelloon.

”Estoitta kulkevat ja istuskelevat jalat levällään”

– Asumme omakotitalossa kaupungissa ja tontit ovat melkoisen pieniä, eli torpat ovat lähellä toisiaan. On pirun kiusallista on nähdä naapurin pariskunta aina kellonajasta huolimatta kylpytakeissa sisällä ja ulkona. Estoitta kulkevat ja istuskelevat jalat levällään. Meidän on pidettävä kaihtimet kiinni, kun muutoin menisi ruokahalu.

Hiljaisuuden aikaan alkoi tapahtua

– Joensuussa asuessani kerrostalokämppäni yläpuolella asui noin 30-vuotias mies, joka oli käsittääkseni työtön. Tasan kello 22 kun hiljaisuus alkoi, hän alkoi juoksentelemaan kämpässään ja siirtelemään huonekaluja. Veteli niitä siis pitkin lattiaa. Se jurina kuului ihan kaikkialle. Viimeisin niitti oli, kun hän alkoi pitämään kämppäänsä yöllä puuverstaana. Puun sahaamisen ääni käsisahalla kuuluu yöllä kerrostalossa erittäin selvästi kaikkialle. Koskaan tämä hahmo ei oveaan aukaissut, vaikka monesti kävimme ovikelloa soittamassa. Poliisikin sinne kutsuttiin, muttei hän avannut ovea heillekään. Isännöitsijälle tehtiin kolme valitusta, eikä mitään.

”Sain varoituksen pelkästään, kun katsoin telkkaria normaaliäänillä”

– Asuin opiskeluaikoina kerrostalon 6. kerroksessa. Naapurin mummo kyttäsi jatkuvasti. Pari kertaa yllätin hänet ulos lähtiessäni, kun hänen päänsä kopsahti oveen, kun avasin sen. Kuunteli siis kirjaimellisesti korva ovessa. Tämä samainen rouva tuijotti ulkona minun kotoni ikkunoihin parkkipaikalta, joskus jopa kavereita mukanaan. Sain varoituksen pelkästään siitä, kun katsoin telkkaria normaaliäänillä kello 22 jälkeen. Toinen varoitus tuli sinä aikana, kun olin reissussa kaksi viikkoa. Siinä talossa ei vissiin nuorista pidetty?

”Kun muutin pikkukaupunkiin ja asumaan rivitaloon, järkytys oli suuri”

– Itse olen maalta kotoisin, suhteellisen tiiviistäkin kyläyhteisöstä, mutten koskaan törmännyt mihinkään kyttäämiseen. Kun muutin pikkukaupunkiin rivitaloon, järkytys oli suuri, kun huomasin samassa talossa kahden keski-ikäisen naisen raottavan ovea tai ikkunaa heti, kun jotain tapahtui pihalla. Oli se sitten taloyhtiön huoltomies, joku naapuri tai naapurin vieras, niin kaikki kyylättiin. Ei puhettakaan, että olisi uskaltanut kaihtimia auki pitää ja kelteisillään kotona kulkea, siitä olisi varmaan mennyt ilmoitus poliisille: epäsiveellistä elämää. Muuten, molemmat kyttärirouvat olivat paljasjalkaisia kaupunkilaisia...

Kyttääjä roskakatoksessa

– Meillä on naapurina käsityönopettaja alakoulusta. Hän seisoo jätekatoksen suojassa, etteivät kaikki naapurit näkisi. Kyttää meidän viihdehuoneen ikkunasta sisään. Väliä on vain kuusi metriä.

Naapurin remontti saattaa aiheuttaa kiehuntaa.­

”Rakas naapurimmehan se siellä päivystää korva ovessa”

– Kerran satutin yläkerrassa asuvan naisen korvaa, kun näin jo kauempaa ovisilmästä, että nyt joku on tulossa kai käymään. Katselin ovisilmää ja se oli tummana varmaan minuutin verran. Sitten hoksasin, että rakas naapurimmehan se siellä päivystää korva ovessa. Avasinkin oven vähän reippaammin ja älähdyshän sieltä kuului. ”Voi kun satuin kulkemaan liian läheltä sinun oveasi”, hän lausui. Sanoin kuin ohimennen, että kauanpa se oven ohitus kesti. Sen jälkeen hän kiersikin meidän oven vähän kauempaa.

Naapuri ei joustanut edes minuuttia

– Teimme entisessä asunnossani remonttia työpäivien jälkeen. Hiljaisuus alkoi klo 21 ja tasan kello 21.01 tuli postiluukusta taloyhtiön järjestyssäännöt, joissa hiljaisuusaika oli alleviivattu. Muuten kyllä noudatettiin aikarajaa, mutta joskus meni muutaman minuutin yli. Sori siitä. Ja aamulla taas töihin.

Entisen naapurin käytös ihmetytti

– Minä asun Japanissa ja minulla ja japanilaisella vaimollani on nykyään omakotitalo maaseudulla, vuoren kupeessa – naapurit eivät häiritse. Ennen talon rakentamista asuimme rivitalossa ja siellä oli aika omituinen naapuri. Naapuriasunnossa asui ehkä 80-vuotias mummo, joka jatkuvasti kuskasi meille ruokaa, ja jos hänelle sanoi, että ei kiitos, niin se ei käynyt. Välillä hän tuli aamukolmelta ruokalautasen kanssa soittamaan meidän ovikelloa. Me ei sen ruokia syöty, koska hän oli vähän omituisen oloinen ja ei tiedetty mitä ruokiin on laitettu. Kerran, kesälomalla ollessani kuumana kesäpäivänä, minä istuin kalsareissa, oluttölkki kädessäni katsomassa telkkaria ja taas ovikello soi. En mennyt avaamaan, mutta hetken päästä se mummo ilmestyi meidän takapuutarhan ovelle tuijottamaan noin metrin päähän minusta – ruokalautanen kädessään.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?