Muusikot Anna-Mari Kähärä ja Reetta Ristimäki esittelevät ihanat, boheemit siirtolapuutarhamökkinsä – kukaan ei hätkähdä oudoistakaan virityksistä

Julkaistu:

Siirtolapuutarhamökit
Muusikot Anna-Mari Kähärä ja Reetta Ristimäki ovat mökkinaapureita siirtolapuutarhassa. Välillä lainataan vasaraa, välillä sparrataan taiteessa. Ystävyys on syventynyt.
Yhdessä tulee parannettua maailmaa – ja aika usein, Anna-Mari Kähärä ja Reetta Ristimäki toteavat kohta yhdeksän vuotta kestäneestä mökkinaapuruudestaan.

11 vuotta sitten Anna-Mari Kähärä hoksasi, että siirtolapuutarhamökki sopisi työhuoneeksi, jossa voisi rauhassa säveltää. Mökin hän osti Helsingin Pakilasta, pyöräilymatkan päästä kotoaan.

– Ekana kesänä en ehtinyt olla täällä. Seuraavana kesänä ymmärsin, mitä naapurit tarkoittivat, kun he sanoivat, että paikka pitää ottaa haltuun. Kun aloin tehdä täällä enemmän sävellystöitä, löysin paratiisin, Kähärä muistaa.


Täällä Kähärä on säveltänyt muun muassa Onneli ja Anneli ja nukutuskello -elokuvan teemat. Vaaleanvihreä mökki on hänelle nykyään muutakin kuin työhuone. Mökillä viihtyvät myös mies ja aikuinen poika.

Puutarhan hoitamisessa Kähärä tietää olevansa edelleen surkea. Tai ei ihan, hän on panostanut pariin kärhöön ja itseleikkaavaan ruohonleikkuriin, joka on nimetty Risto Reippaaksi.

– Entinen naapurini, 83-vuotias Saimi, huuteli usein: Taivaanrannan maalari, lopeta se säveltäminen, vatut tippuu!

Kaupat tehtiin saman tien

Kun Kähärä oli yhdeksän vuotta sitten keväällä käymässä siirtolapuutarhalla, Saimi kertoi myyvänsä mökkinsä. Kähärä soitti siltä istumalta kaverilleen Reetta Ristimäelle, joka haaveili siirtolapuutarhamökistä puolisonsa Nipa Niemisen kanssa.

– Kaupat tehtiin saman tien, Reetta Ristimäki kertoo.


Niin Ristimäestä ja Kähärästä tuli rajanaapurit, joiden työn merkeissä alkanut kaveruus on syventynyt lujaksi ystävyydeksi.

– Halusin naapurit, joiden kanssa on kiva olla mutta jotka arvostavat myös yksityisyyttä. Naapurit ovat kohtalo, johon tällä kertaa pystyin itse vaikuttamaan.


Reetta Ristimäen soma mökki on punamullan värinen. Pihalta on suora kulkuyhteys naapuriin, minkä myös hänen chihuahuansa Möksy ja Olli ovat havainneet.

– Koska koirat ovat ottaneet reviirikseen minunkin pihani, pääsen jakamaan koirailoakin, Kähärä kertoo tyytyväisenä.

Siirtolapuutarhamökillä melko ratkaisevaa viihtyvyydessä ovat kuuloetäisyyden päässä olevat naapurit.

– Meillä kaikki naapurit ovat mahtavia, Ristimäki kertoo.

Toki naapurisota voi syttyä ystävienkin välille, mutta Kähärä ja Ristimäki ovat välttäneet kinat.

– Eipä ole todellakaan tarvinnut riidellä, he nauravat.

Mökillä puhutaan työstä

Kähärän ja Ristimäen illat venyvät usein pitkiksi, kun he intoutuvat keskustelemaan. Usein he puhuvat työhön liittyvistä asioista, mutta leppoisissa merkeissä.

– Sparraamme täällä toisiamme taiteellisessa työssä. Välillä syntyy yhteisiäkin ideoita, Reetta kertoo.

Yhteisiä projekteja heille ovat olleet mm. Päätön kauhukabaree, Palava kaupunki -musiikkinäytelmä ja useampi yhteiskunnallinen kabaree, joihin Kähärä on säveltänyt ja sovittanut musiikkia.


Sirpale eilistä -konsertissa Reetta esittää Kähärän musiikkia Kapsäkissä mm. Susa Haaviston ja Essi Wuorelan kanssa.

Reetta Ristimäki tunnetaan monipuolisena musiikkiteatteritekijänä. Hän johti 15 vuotta perustamaansa Kapsäkkiä ja työskentelee nyttemmin oman tuotantotoimistonsa Greta tuotannon kautta ja johtaa myös perinteistä suomalaista kamarioopperaa.

Suurin osa ohjelmistosta, kuten kieltolain aikaan 20-luvulle sijoittuva Salakapakka Musta mirri on tilattavissa olevaa kiertueohjelmistoa. Huhtikuussa esiteään mm. Ristimäen ideoimaa ja ohjaamaa Uutta Iloisten sielujen hotelli -murhamusikaalia Aleksanterin teatterissa ja Kapsäkissa railakasta energiapoliittista kabareeoopperaa Maamme energia, jossa Reetta laulaa sopraanona.


Myös Anna-Mari Kähärälle ovat musiikkiteatterilavat tutut. Lisäksi hän on kysytty säveltäjä ja tuottaja elokuvien ja kuoromusiikin saralla. Kansallisteatteriin sävelletyn Tippukivitapaus-musikaalin musiikki sai tänä vuonna Emma-patsaan ja Vuoden lastenlevy -palkinnon.

Viimeisin kuoroteos oli laulusarja Minna Canthin teksteihin Canth-juhlavuoden kunniaksi. Seuraava iso tapaus on musikaali vapunpäivänä Savoy-teatterissa. Siellä voi Kähärää ja puutarhan tuotoksia kuulla livenä.

Puutarhan tuotoksia on myös levytetty. Viime vuonna ilmestyneellä Philomela & Kähärä -levyllä on Polska-niminen biisi, joka sävellettiin puutarhan vessareissulla.

Naapuria autetaan pihanhoidossa

Iltaa istuessaan naiset ovat huomanneet, että heidän lapsuutensakin ovat olleet aika samanlaiset. Molemmat ovat pieneltä paikkakunnalta: Kähärä Viitasaarelta, Ristimäki Nurmosta. Molemmat ovat harrastaneet urheilua ja kummallakin on kaksi veljeä.

– Ennen kuin Reetta ja Nipa tulivat naapuriin, olin täällä aika erakkona, Kähärä muistaa.

Yksinoloa Kähärä halusikin, mutta nykyään hänestä tuntuu hyvältä, että lähietäisyydellä ovat hyvät kaverit. Koska puolisotkin tulevat juttuun keskenään, aikaa tulee vietettyä myös nelistään.


Naapuriapua Ristimäki ja Kähärä antavat toisilleen pihanhoidossa, jos toinen on pidempään poissa mökiltään.

– Reetta osaa paremmin hoitaa puutarhaa, hänellä on enemmän kädet mullassa. Minä kasvatan parhaiten rikkaruohoja, Kähärä nauraa.

– Minä olen aktiivinen puutarhassa, mies yhteisöasioissa, Ristimäki naurahtaa.


Reetta Ristimäki kattaa pöytään ihania marenkileivonnaisia. Kähärältä ei kannata kysellä kesäherkkujen reseptejä. Hän loihtii mökissään vain sävellyksiä.

– Kun tunnen naapurista ruoan tuoksua, tulen lainaamaan vaikka vasaraa juuri silloin, Kähärä kertoo.

Hajuetäisyyden päässä naapurista olemisessa on siis hyvätkin puolensa. Ja koska Kähärällä ja Ristimäellä on yhteisiä kavereita, he ovat lähes aina läsnä toistensa mökkijuhlissa.

– Tai kaverit voivat vierailla samalla käynnillä kummankin pihalla, Ristimäki mainitsee.

Kirpputorilta peltipurkkeja, naapurista trampoliini

Ulkoterassilleen Ristimäki on laittanut vanhan puusohvan. Aurinko- ja näkösuojana terassilla on romanttinen pitsiverho.

– Tällaista terassielämää me vietämme, kaverukset naureskelevat skoolatessaan ihanalle kesäpäivälle.

Kähärän pihalla emännän nautiskelun halusta kertoo riippukeinu. Trampoliini lienee perheen poikaa varten.

– Trampoliinin sain naapurista viinipullolla. Olin aliarvioinut trampoliinia aiemmin, siinähän on todella hyvä ottaa päiväunet, Kähärä nauraa.


Kerran Kähärä laittoi yövieraat telttamajoitukseen sen päälle. Ei huono idea.

– Mutta eihän se kaunis ole, Kähärä toteaa.

Mökillä Kähärä harrastaa myös taulujen maalaamista, johon hän paneutuu kunnolla.

– Kun aloitan, saatan maalata flow'ssa kolme päivää aamusta yöhön.

Ristimäki ja Kähärä ovat itse sitä mieltä, että heidän mökkinsä ovat sisustukseltaan erilaisia. Ulkopuolisen silmissä molemmissa on ihanaa boheemiutta ja menneen ajan tunnelmaa.


Kummankin mökissä voisi istua ikuisuuden katselemassa ajan patinoimia tavaroita, jotka kummasti sopivat yhteen, vaikka niitä ei ole valittu minkään sisustussuunnitelman mukaan.

Reetta Ristimäki kerää vanhoja peltipurkkeja, joita hän on löytänyt kirpputoreilta.

– Niitä on kannettu ulkomailtakin, Reetta kertoo purkkihimostaan.

Pietarissa käydessään hän osti samovaarin, joka sopii ulkoterassin tunnelmaan. Sisäterassilla on tunnelmallinen keittiö. Tuvassa soi vanha radio.

– Olemme täällä melkein koko kesän. Ei täältä halua enää mihinkään, Ristimäki toteaa.

Yhteisössä hyväksytään monenlaisia ihmisiä

Uusperheen lapset ovat lähteneet kotoa, joten mökin alle 30 neliön tilat riittävät loistavasti kahdelle aikuiselle ja koirille.

Koska Kähärälle mökki on ennen kaikkea paikka, jossa hän voi säveltää rauhassa, hän on siellä usein itsekseen.

– Tämä on minun naishuoneeni, jossa voin rauhoittua ja tehdä duunejani. Puhuihan Virginia Woolfkin oman huoneen tärkeydestä. Minua eivät häiritse lasten äänet, vaikka tekisin töitä.


Kähärä on pyhittänyt lasiterassinsa työhuoneeksi. Hänen mökkiinsä vesi tulee sisälle, mutta Ristimäki hakee vielä sen pihan vesipisteestä. Ylellisyytenä Ristimäellä on ilmalämpöpumppu, joka viilentää hellepäivinä.

– Seuraava projektini on ruusutarhan perustaminen, Ristimäki kertoo, mutta siitä hän ei ota paineita.

Kähärän ja Ristimäen romanttiset mekotkin istuvat siirtolapuutarhamökin tunnelmaan, mutta eivät he aina ole täällä näin hienoina.

– Pihalla on möngitty kuravaatteissa hirvittävässä sateessakin, he muistavat.

Hauskaa mökillä on molempien mielestä se, että päälleen voi vetää mitä tahansa romppeita. Kukaan ei hätkähdä oudoistakaan virityksistä.

– Hienoa on sekin, että tällaisessa yhteisössä hyväksytään monenlaisia ihmisiä, Ristimäki miettii.

Mökille ei ole pitkä matka

Siirtolapuutarhamökin iso plussa on, että sinne ei ole pitkä matka.

– Jos mökki olisi kaukana, eihän siellä edes ehtisi olla viikonlopun aikana, naapurukset tuumaavat.

Kähärä käy sukunsa kesämökillä Viitasaarella, mutta siihen hän varaa yleensä kunnolla aikaa. Pakilassa hän voi vaikka vain piipahtaa.


Kun syksy saapuu, on aika päästää irti mökkielämästä. Lokakuussa siirtolapuutarhamökeissä ovat enää vain ani harvat.

– Ilmojen viiletessä ja työtahdin kiihtyessä sitä haluaakin taas kaupunkikotiin, Ristimäki miettii.

Kähärä ei halua edes ajatella syksyä. Kaamos on hänelle hirveätä aikaa. Hän on ratkaissut ongelman lähtemällä usein talvisin Espanjan lämpöön.

Nyt ollaan vielä Pakilassa, jossa voi syntyä kesän aikana uusia teatteriesityksiä, sävellyksiä, ruusutarhaa – ja rikkaruohoja.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt