Toimistotyöläinen Netta ja puoliso kävivät katsomassa mökkiä ”vähän vitsillä” – päätyivät remontoimaan 100-vuotiasta taloa itse

Julkaistu:

Remontti
Hyvästi muovimatto, tervetuloa puulattia! Netta Koskela ja hänen miehensä valitsivat kesäpaikkansa pintoihin hengittäviä ja luonnollisia materiaaleja.
Rakenteet vaativat purkamista, seinäpinnat maalia ja tapettia, ja lattiakin oli uusittava tyystin.

Kolmisen vuotta sitten helsinkiläinen Netta Koskela, nyt 29, ja hänen miehensä ostivat remonttikohteen: pienen, 24 neliön suuruisen ja perusteellista korjausta kaipaavan mökin Loviisasta.


Tuoreilla mökinomistajilla oli jonkin verran aiempaa kokemusta remontin tekemisestä, mutta nyt edessä oli ensimmäinen iso ja oma projekti.

Keskeneräisyys oli yksi asia, mikä mökissä kiinnosti. Tuttujen mökillä oli ollut hauskaa tehdä piha- ja kunnostustöitä, ja Koskela oli alkanut kirjoittaa Destination Happiness -blogia, jossa hän julkaisi kirjoituksia mökkielämästä.

– Aloimme puhua vähän vitsillä, että pitäisikö hankkia oma remonttikohde, Koskela kertoo.


Pari alkoi selata verkkosivustoilla ilmoituksia myynnissä olevista mökeistä. Vastaan osui pikkuruinen, lähes satavuotias vanha talo Loviisan kirkonkylällä. Pariskunta oli kaivannut omaa pihaa, ja mökin tontilla oli iso puutarha, kasvimaa ja omenapuita.

– Menimme katsomaan sitä vähän vitsillä. Sitten oltiinkin jo tekemässä tarjousta, Koskela nauraa.


Tarjous meni läpi, ja oli aloitettava korjaustyöt.

Remontti eteni yksi asia kerrallaan

Tekemistä riitti.

Seinät, joiden maali oli jo rapistunut, oli tapetoitava ja muovimatto oli korvattava jollakin muulla. Verantakin oli laitettava uusiksi.

– Sovimme heti alkuun, että mökki on vapaa-ajan projekti. Arki on aika hektinen, emmekä halunneet ottaa tarkkoja deadlineja remonteille. Teimme yhden asian kerrallaan, hyvin ja kunnolla.


Oli myös otettava selvää, miten vanhaa taloa remontoidaan. Pari opiskeli aiheesta lukemalla kirjoja, hakemalla tietoa netistä ja kysymällä neuvoa tutuilta.

Koska hosumiselle ei ollut tarvetta, yhdelle kesälle valittiin aina yksi projekti.

Ensimmäisenä kesänä alkoi lattiaremontti. Pari halusi pitää mökin perinteisenä ja välttää keinotekoisia materiaaleja.

– Päätimme heti, että talon henkeä pitää kunnioittaa. Mökkiin ei sovi ultramoderni ledivalaistus.

Kuluneet muovimatot poistettiin, lattian alle laitettiin eristys ja muovimaton tilalle hankittiin lautalattia, jonka Koskela ja tämän puoliso maalasivat valkoiseksi. Valkoinen teki tuvasta entistä valoisamman.


Seuraavaksi vuorossa olivat seinät.

Kuviolliset, vanhasta suomalaisesta perinnemallistosta bongatut tapetit sopivat talon henkeen. Ennen tapetoinnin aloittamista pariskuntaa varoiteltiin siitä, että kukkakuvioisen tapetin laittaminen voi olla hankala, sillä kuviot täytyy kohdistaa yhteen. Lopputulokseen saattoi kuitenkin olla tyytyväinen.


Telaan tai vasaraan tarttumisen suhteen ei kannata arkailla liikaa, vaikkei kokemusta tekemisestä vielä olisikaan.

– Maalin rapsuttamisessa on selvinnyt, että maali on ollut sikeämmin kiinni pinnassa kuin luulin, mutta mitään katastrofeja ei ole tullut.

Netan mukaan kokemattomuus ei tarkoita sitä, ettei voisi saada aikaan hyvää jälkeä.

– Voi ajatella, että no, en osaa vielä, mutta opin kyllä. Maalaaminen on esimerkiksi suhteellisen helppoa. Ammattilaista voi pyytää tekemään jotakin vaikeampaa, mutta ei kaikkea.


Netta kertoo, että itseluottamus tekemisessä on kasvanut sitä mukaa, kun on kokeillut uusia asioita, eikä aivan kaikkea tarvinnut osata tehdä yksin. Apua on saatu myös sekä Koskelan että hänen miehensä vanhemmilta, ja ammattilaisen pari pyysi tekemään sähkötyöt.

Myös katto ja veranta saivat uuden maalipinnan. Tulevana kesänä vuorossa on vielä talon julkisivu.


Projekti on ollut työläs, mutta huolellisuus on kannattanut. Viihtyisälle mökille lähtee mielellään vaikka työpäivän jälkeen. Mökki sijaitsee vain kolmen vartin ajomatkan päässä kotoa, ja pariskunta ajelee huvilalle toisinaan arki-iltaisinkin. Kasvimaata täytyy kastella, ja toisaalta välillä mökille on vain päästävä siksi, koska sinne on hinku, Netta Koskela nauraa.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt