”Kuusihenkinen perheemme nukkui lautakojussa siskonpedissä” – näin syntyi Arton upea kesäparatiisi Tammisaaressa

Julkaistu:

Mökki
Ennen kuin Kaija ja Heikki Sirenin suunnittelema mökki valmistui, Kuusisen perhe nukkui tavaratalosta tuodussa sukanmyyntikojussa. Arto Kuusinen on viettänyt saaressa jo 50 kesää.
Saaressa puhaltaa raikas merituuli, metsätähdet kukkivat ja sitkeät saaristomännyt tarrautuvat käppyräisinä kallioihin, jotka nousevat jyrkästi merestä avomeren puolella.

– Tulin tänne ensi kertaa kaksivuotiaana, kun mitään mökkiä ei vielä ollut. Kuusihenkinen perheemme nukkui pienessä lautakojussa siskonpedissä, kun rantasaunaa vasta rakennettiin, Arto Kuusinen muistelee alkuaikoja.

Hän on viettänyt jo yli 50 mökkikesää Kaikka-saaressa Tammisaaren Barösundissa, arkkitehtipariskunta Sirenin suunnittelemassa mökissä.


Suomenlahden saareen Kaikkaan hurauttaa vartissa Barösundin lossilta.

– Kaasulla tehtiin ruokaa ja merestä kannettiin vettä ja äiti tiskaili ulkosalla.

Saaren ja mökin nimi Kaikka tulee siitä, että Arto nimitti isoveljeään Jukkaa Kaikaksi, ja äiti rupesi kutsumaan saarta samalla nimellä.

Arton isä, helsinkiläisen vaateliike Kuusisen omistaja ja toimitusjohtaja Reijo Kuusinen osti tämän 1,4 hehtaarin suuruisen Stora Österklobben -saaren Barösundista Tammisaaresta 1967.


Sen molemmin puolin levittäytyvät luonnonsuojelualueet. Näköetäisyydellä olevassa Lingonsö-saaressa on kuuluisan arkkitehtipariskunnan Kaija ja Heikki Sirenin 60-luvun lopulla itselleen suunnittelemat lomarakennukset ja paviljonki meren rannalla, jotka on ikuistettu moneen arkkitehtikirjaan.

– Heikki Siren oli isän ystävä ja ostanut juuri oman saarensa. Hän soitti ja vinkkasi, että tämänkin saaren saisi ehkä ostettua. Niin päädyimme tänne ja Sirenit suunnittelivat myös meidän mökin.

Rakentaminen ei ollut helppo projekti

Nelilapsisen Kuusisen perheen äiti oli Kansallisoopperan naispääsolisti Sinikka Koskela, yksi aikansa keskeisiä suomalaisia naislaulajia.

– Äiti oli töissä oopperassa 50- ja 60-luvuilla, kun vanhemmat sisarukseni olivat pieniä, mutta kun minä synnyin 1966, hän päätti jäädä kotiin, Arto kertoo.

Juuri näinä aikoina Kuusiset alkoivat rakentaa saarimökkiään. Mikään helppo projekti se ei ollut. Kaikki rakennustarvikkeet piti tuoda lautalla ja raahata saaren huipulle. Rakennukset on kaikki tehty käsipelillä malliin pokasaha ja nauloja.

Perheen ensimmäinen asuinkoju oli itse asiassa Kuusisen Aleksanterinkadun liikkeen sukkienmyyntikoju. Hyvin se toimi nukkumapaikkanakin.

Kun rantasauna valmistui 1969, siihen tuli myös nukkumatilat, mutta isompia sisaruksia varten isä-Kuusinen roudasi saareen asuntovaunun, joka herätti vieraissa hilpeyttä. 1972 valmistui jo kolme huonetta käsittävä vierastalo rantaan. Sen joka huoneessa oli kerrossängyt, ja se suunniteltiin kymmenen hengen majoittamiseen. Sirenien suunnittelutaitoa osoittaa, että 30 neliön sauna ja 25 neliön vierastalo ovat tilaihmeitä.


Päämökin saaren laelle rakensi pohjoiskarjalainen, jo eläkkeellä ollut puuseppä Tuovinen vaimoineen käsityönä. Generaattoreita ja työkoneita ei ollut.

Koska Heikki Siren lomaili naapurisaaressa, hänellä oli lyhyt matka rakennustyömaalle.

– Kun puuseppä Tuovinen näki, että pieni vene läheni mökin rantaa, hän sadatteli, että voihan perkele, sieltä se Sireeni taas tulee! Sitten heillä alkoi vääntö rakentamisen yksityiskohdista, Arto nauraa.

Itsekin hän oppi uutta sanastoa rakennuksella. Äiti vähän kauhisteli, kun 8-vuotias poika naulaa lautaan lyödessään sadatteli, että on se jumalauta perkele, kun tää saatanan naula ei mene!

– Muistan Sirenit hauskoina, iloisia ihmisinä. Johtuneeko se siitä, että kun kuskasin vanhempiani veneellä lahden yli kotiin juhlista ja tapasimme, tietysti he olivat juhlamielellä, Arto kertoo.

Saaristomökistä tuli kesäparatiisi

Kallioiden laella sijaitseva puumökki valmistui 1974 ja sulautuu niin hienosti saaristoluontoon, että mereltä sitä tuskin huomaa, sillä merenpuoleinen seinä on kokonaan lasia. Mökki ei myöskään riko saaren omaa silhuettia. Talon väri on tarkkaan harkittu.

– Kymmenen vuoden välein olen vetänyt seinät vihertävällä, ajan mittaan harmaantuvalla Pinotexin Poppelilla, Arto sanoo.


Saaristomökistä tuli Kuusisen perheen kesäparatiisi.

– Kun suvivirret oli laulettu, tultiin aina tänne ja lähdettiin elokuun puolivälissä, kun koulu alkoi. Ja hirveä huuto tuli, kun piti lähteä pois, vaikka vaan käymään kaupungissa.

Saaressa riitti puuhaa: Arto oppi purjehtimaan pikku jollalla, kalastamaan ja snorklaamaan.

– Tunsin myös kaikki Suomen venemallit pienenä. Istuin saunan edessä riippukeinussa lähelläni Vene-lehden venenäyttelynumerot ja kiikarit ja aina kun vene meni ohi, tunnistin sen merkin.

Aikaa vietetään lähes aina ulkona

Saaressa ollaan lähes aina ulkona, sisällä vain jos sataa. Ainut laajennus mökkiin onkin Arton rakentama isohko puuterassi, jolta on mahtavat näkymät avomerelle.

Neljä vuotta sitten Arto päätti pistää keittiössä tuulemaan. Alkuperäinen keittiö kirkkaanpunaisine kaasuhelloineen sai mennä, ja tilalle nousi moderni valkoinen keittiö. Jääkaappi ja hella toimivat nyt sähköllä.

Tänä kesänä aikeena on asentaa makeavesijärjestelmä, jolla merivedestä saa juomakelpoista vettä.


Ruotsinlaivat menevät horisontissa ohi iltaisin.

Jos mennään 40 merimailia etelään, reilut 70 kilometriä, tullaan Viron Paldiskiin.

– Pikkupoikana katselin öisin, miten Neuvostoliiton voimakkaat valonheittäjät pyyhkivät taivaanrantaa. Se oli aika dramaattisen näköistä.

Neuvostoliitolla oli Paldiskissa suuri sukellusvenetukikohta.

Saari on henkireikä

Oman perheensä kanssa Arto on viettänyt myös kaikki kesälomansa saaressa. Perheeseen kuuluu puoliso Minni sekä Arton viisi lasta, Toni, 21, Nora, 19, Niko, 14, Jimi, 10 ja Alec, 3. Saarta vartioi Portugalista muuttanut Xica-koira.

Suuren kansainvälisen teknologiayhtiön DXC Technologyn johtajana Arto matkustaa paljon.

– Saari on ollut minulle henkireikä ja tasapainottava tekijä. Tekemistä riittää: pilkon puita, kannan vettä, lämmitän saunaa, teen pikkuremontteja. Olen vetänyt tällä myös workshopeja, tänne on hyvä vetäytyä, eikä täältä pääse pakoon kuin uimalla!

– Lapset viihtyvät saaressa myös, ja kun kaikki tuossa touhuavat ja pöheltävät, ei aika tule pitkäksi!

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt