Keihäänheiton olympiavoittaja Tapio Korjus esittelee hulppean huvilansa: ”Eikö ole luksusta!”

Julkaistu:

Mökki
Keihäsmestari Tapio Korjus rakensi huvilan saareen itäiselle Suomenlahdelle, lapsuutensa maisemiin. Kaksi kertaa peräkkäin, sillä ensimmäinen paloi.
Tervetuloa merelle! Tapio Korjus huikkaa ja kättelee jämäkästi.

Keihäänheiton olympiavoittaja näyttää sortseissa ja sinivalkoraidallisessa paidassaan pesunkestävältä merimieheltä päivettyneine kasvoineen.


Olemme Haminassa, pienessä venesatamassa. Itärajalle on meritse matkaa kuutisentoista kilometriä. Hyppäämme Korjuksen veneeseen ja ajamme seitsemän kilometrin päähän Houtereen saarelle, Korjuksen upouudelle huvilalle. Jo venematkan aikana ratkeaa mieltä askarruttanut kysymys: miten ihmeessä Lapualla asuvien Korjusten kesämökki on täällä saakka?

– Näillä saarilla olen kaikki lapsuuteni kesät viettänyt, Korjus sanoo ja viittilöi ympärilleen ajaessamme kohti Houteretta.

– Lapua on vaimoni kotiseutua, hän tarkentaa.


Korjus asui lapsuutensa mantereella, silloisessa Vehkalahdessa, mutta isä ja aiemmat sukupolvet asuivat ja elivät saarilla. Näillä saarilla on suvulla ollut maita 1700-luvulta lähtien. Tuolloin kuusi saarelaista, mukana kaksi Korjuksen suvun edustajaa, osti maita Ruotsin kruunulta.

– En tiedä, mistä saarelaiset sellaiset rahat saivatkaan kasaan, kauppasumma vastasi 120:tä lehmää. Saarelaiset harjoittivat luotsitoimintaa ja kävivät kauppaa kaloilla, piikkikalan rasvalla ja joskus myös rannoilta korjatulla hylkytavaralla, Korjus arvelee.


Villa Gregorius on moderni hirsirakennus

Houtereen eteläkärjessä Korjus navigoi tarkkaan veneen kivilaituriin. Seudut ovat kuuluisia karikkoisuudestaan. Karttojen ohella tieto sopivista reiteistä kulkee sukutietona eteenpäin. Myös Korjuksen suvun miehissä on ollut luotseja, jotka ovat auttaneet tsaarinkin laivastoa.

Houtere on rannikon viimeisiä saaria. Horisontissa meri ja taivas jo syleilevät toisiaan. Tiina Korjus on ottamassa meitä laiturilla vastaan, taaempaa kuuluu 2-vuotiaan lapinkoiran haukunta. Kävelemme rantapolkua pihamaalle, jossa seisoo upeasti saaristoluontoon sulautuva musta, moderni hirsirakennus, Villa Gregorius.

– Gregorius on sukumme kantanimi, josta Gorius muuntui saarelaisten suussa Korjukseksi, Tapio paljastaa.


Korjuksen sukuhaaralla on nykyään noin 48 hehtaaria maata kymmenellä eri saarella. Tapio sai ensimmäisen oman tonttinsa 1988, kun Vehkalahden kunta lahjoitti hänelle Soulin olympiavoiton kunniaksi maapalan Kuorsalon emäsaarelta. Sinne mestari rakensi 40-neliöisen pikkumökin. Tilukset kasvoivat kymmenen vuotta sitten pesänjaossa, jolloin Korjus sai maata kolmelta saarelta.

Tontit vedettiin arvalla, ja onni oli myötä: Korjus sai paitsi tontin sukunsa vanhan kotitalon vierestä Kuorsalosta, myös paljon toivomansa Houtereen sekä sen viereisen saaren. Houtereen kaksi ainutlaatuista laguunia, upea sorminiemeke ja antoisat marjamaat olivat rakkaita jo lapsuudesta.

– Pysyttelin siinä arvonnassa ihan hiljaa, kun katsoin arpalippujani, hän hymähtää.

”Eikö ole luksusta!”

Astumme sisään 104-neliöiseen huvilaan. Upea valo ja saaristoluonto tulvivat sisään avokeittiön ja oleskelutilan suurista, liki koko seinänkorkuisista ja kolmeen suuntaan antavista ikkunoista. Seinät ja katto on maalattu valkoiseksi, lattia ja työtasot ovat lämmintä tammea.


Mökki on sähköverkossa, ja vaikka olemme saaressa, vesi juoksee hanoista.

– Eikö ole luksusta! Meillä on täällä merivedenpuhdistuslaite, mutta toistaiseksi olemme kantaneet juomaveden mantereelta. Tyttäremme otti viimeksi vesinäytteen mukaansa, Korjus kertoo.

Keittiön yläpuolella on 20 neliön parvi, josta on tullut Korjusten kolmen lapsenlapsen suosikkipaikka. Päämakuuhuone on keittiön vieressä.


Huvilan kahteen muuhun makuuhuoneeseen – Korjuksilla on kolme aikuista lasta, joten majapaikkoja tarvitaan – on sisäänkäynti sisäpihan valtavalta, tuulensuojaiselta terassilta. Rakennuksen toisessa päädyssä on helmenä upea haapapintainen sauna, jonka lauteilta aukeaa silmiä hivelevä merimaisema.

– Minulla on ollut toistakymmentä vuotta unelmana oma paikka. Piirsin ensimmäiset kuvat tästä mökistä ruutupaperille 2010, ja jo ensimmäinen, niiden pohjalta tehty virallinen piirustus oli lähes täydellinen. Tämä mökki on hyvin samanlainen kuin aiempikin, vain muutamaa yksityiskohtaa on hieman nyt paranneltu.


Ensimmäinen mökki paloi poroksi

Se ensimmäinen mökki, vastavalmistunut sekin, paloi poroksi kaksi kesää sitten hurjassa Kiira-myrskyssä. Oli onni, että Korjukset olivat myrskyn sattuessa kotonaan Lapualla.

– Kun pelastuslaitos sai palosta tiedon, mitään ei ollut enää tehtävissä. Täällä olisi voinut käydä todella huonosti, Tapio sanoo vakavana.

Hyvän vakuutuksen turvin Korjukset alkoivat pian rakentaa uudestaan unelmamökkiään. Saareen rakentaminen ei ole ihan kaikkein yksinkertaisinta, vaan se vaatii paljon suunnittelua ja toimivaa logistiikkaa. Ja kärsivällisyyttä, sillä toisinaan työaikataulut olivat täysin luonnon armoilla.


– Mun mielestä oli hulluutta rakentaa tänne uusiksi, mutta niin vaan huomaan nykyään kotona Lapuallakin miettiväni vähän väliä vaikkapa eri esineistä, että tämähän sopisi hyvin saareen, Tiina Korjus nauraa ja kattaa kahvipöytää.

Toistaiseksi Korjukset ovat ehtineet viettää mökillään vuosittain 4–5 viikkoa, sillä molemmat ovat edelleen työelämässä. 58-vuotias Tapio on ollut Kuortaneen urheiluopiston rehtori nyt viisi vuotta ja vuodesta 1990 Kuortaneen valmennuskeskuksen johtaja.

– Olen yhä tosi työorientoitunut. Olen halunnut vaikuttaa ja muuttaa maailmaa omalla sarallani, hän sanoo.

– Mutta kun työt ovat ohi, katsotaan varmaan asuinpaikkakin lähempää Houteretta.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt