Löytyykö Kouvolasta uusi suomalainen unelma? Katso kuvat tämän vuoden asuntomessuilta

Julkaistu:

Vieläkö haave punaisesta tuvasta, perunamaasta ja pallogrillistä elää? Ilta-Sanomat lähti Kouvolan asuntomessuille etsimään suomalaista unelmaa.
Kuutostien varressa upouusi huipputarkka peltipoliisi toivottaa asuntomessuvieraat tervetulleiksi Kouvolaan.

Kouvolasta ajatuksiin tulvivat etukäteen lähinnä harmaa betoni, Kouvostoliitto-vitsit ja laku. Ehkä Suomen 50. valtakunnalliset asuntomessut nostavat kuitenkin 10-vuotiaan Kouvolan ylös ennakkoluulojen suosta.

Ehkä Kouvostoliitosta löytyykin unelma. Suomalainen unelma.


Valtakunnalliset asuntomessut ovat imeneet ainakin viimeiset kymmenen vuotta joka vuosi yli 110 000 kävijää – yleensä reippaastikin enemmän.

Tämän vuoden asuntomessut maksavat Kouvolan kaupungille noin 8,6 miljoonaa euroa. Siitä summasta infrastruktuuriin ja muihin investointeihin menee kuutisen miljoonaa euroa.

Mikäli edellisten vuosien luvut pitävät tänäkin vuonna kutinsa, messuvieraat jättävät jälkeensä noin 13–15 miljoonaa euroa. Siitä summasta noin kaksi kolmasosaa jää messupaikkakunnalle ja loput messualueelle.

Asuntomessujen toimitusjohtaja Anna Tapio kertoo, että isoin ja näkyvin muutos edellisiin asuntomessuihin verrattuna on tänä vuonna siinä, että asuntomessut on rakennettu vanhalle kasarmialueelle Pioneeripuistoon.

– Tässä on voitu hyödyntää myös ne vanhat ja hienot historialliset rakennukset, jotka leimaavat alueen ilmettä. Niille on myös löydetty uusia käyttötarkoituksia, Tapio sanoo.


Yksi suomalaisen asuntounelman ydinajatus löytyy Tapion mielestä tänä päivänä joustavuudesta: kodista halutaan helposti muunneltava. Ääriesimerkkinä tästä ovat helposti siirrettävät minitalot.

Stereotypia punaisesta tuvasta, perunamaasta ja pallogrillistä ei enää tänä päivänä Tapion mukaan kuvasta kaikkien suomalaisten unelmakotia.

– Monet toki unelmoivat omakotitalosta vehreyden keskellä, mutta toisaalta yhä useampi nuori haluaa asua kaupungissa vilskeen keskellä. Silloin ollaan valmiita tekemään kompromisseja esimerkiksi siinä, että asunto on pieni tai vaikkapa kimppakämppä.

– Ekologisuutta haetaan, mutta asumisen unelma on selkeästi moninaistumassa.

Näinköhän on? Jos asia jostakin selviää, niin kaikkien rakentajien, sisustajien ja kesälomalaisten mekasta – asuntomessuilta.


Yhdeksältä aamulla asuntomessualueella on 12 astetta lämmintä. Suomalaista unelmaa etsiessä olisi tietenkin pitänyt pukea toppatakki päälle, vaikka on heinäkuu.

Suomalaisia kun ollaan, unelmia täytyy etsiä järjestelmällisesti. Siksi etsintä aloitetaan messukohteesta numero kaksi – eli Designtalo Airon Neidosta. Se on nelihenkiselle lapsiperheelle suunniteltu koti, joka vaikuttaa jo heti ovelta vilkaistuna melko dramaattiselta.

Keittiön pöydälle on tehty rapujuhla-aiheinen kattaus, ja seinällä kimaltelee miekka. Mustassa lipastossa on kultaiset koppakuoriaisvetimet. Kaikkialla roikkuu taidetta. Alakerta on kovin punainen.


Asuntomessujen toimitusjohtajan mukaan suomalaiset kaipaavat koteihinsa joustavuutta ja käytännöllisyyttä. Sen huomaa, sillä Airon Neidossa voi yläkerrasta pudottaa pyykit pyykkikuilua pitkin suoraan alakerran kodinhoitohuoneeseen. Äärimmäisen kätevää!

Airon Neito -talon sisustuksen suunnittelija Tiina Henttonen sanoo, että suomalaiseen unelmaan kuuluu myös luonnonläheisyys.

– Rakennusmateriaaleina ja sisustuksessa käytetään puuta, tiiltä ja kiveä. Aitoja materiaaleja, hän miettii.

Airon Neidon yläkerrassa vanhempien makuuhuone on sisustettu hotellihuoneen tyyliin. Äärimmäisen skandinaavista. Se herättää Henttosenkin haaveiden äärelle.

– Tämä voisi olla aika unelmaa, hän sanoo katsellessaan makuuhuoneen parvekkeelta kohti Kymijokea.


Tutkimusten mukaan suomalainen asustelisikin mieluiten lähellä kaupunkia omassa talossaan veden äärellä. Kyllä, kyllä ja kyllä. Mutta siinäkö kaikki? Oliko koko suomalainen unelma heti ensimmäisessä messukohteessa?

Eivät kaikki varmaankaan haluaisi asua tällaisessa talossa, niin hieno kuin se onkin. On siis pakko jatkaa matkaa.


Nurmikolla vaanii robottiruohonleikkuri. Erittäin kätevää.

Tarkemmin katsottuna robotti odottelee työtehtäviä neljän hengen ABC Apsi -talon pihassa. Siis ABC-ketjun talossa! Se käy jollain oudolla tavalla järkeen, sillä Suomen ensimmäinen ABC-myymälä aukesi joulukuussa 1998 nimenomaan Kouvolaan.

ABC Apsi -talon lastenhuoneessa on tietenkin Apsi Apina -pehmolelu. Apinan ja televisiossa näkyvän mainoksen lisäksi ABC-huoltoasemien tunnusmerkit eivät kuitenkaan näy sisustuksessa. Ei tympeää kelta-oranssia väriä eikä peukkuja.

Se siitä unelmasta.


Sisustussuunnittelija Suvi Siljander on tosin toista mieltä.

– Suomalainen unelma on tässä! Siljander vannoo.

Hän arvelee, että toisin kuin jotkin muut messukohteet, ABC-talot ovat tavalliselle suomalaiselle realistisia. Tyynyjen hinta on lähempänä 15:tä euroa kuin 50:tä euroa, ja sisustus on tutun ja turvallisen skandinaavista. Kevyitä rottinkikalusteita on helppo liikutella lapsiperheen tarpeiden mukaan.

Ja onhan ABC kaikille suomalaisille rakas paikka. Siellä vietetään äitienpäivät, syntymäpäivät ja lukuisat turvallisen keskinkertaiset kahvihetket.

Ehkä suomalainen kaipaa kuitenkin turvallisuuden lisäksi myös jotakin säväyttävää?


Deko-lehden kuvastossa näkyy, että Ainoakoti Villa Landen aamiaiskattauspöydässä on kroissanttiteline, jossa kroissantti seisoo pystyasennossa. Erittäin säväyttävää. Sitä on pakko lähteä katsomaan.

Pettymys on suuri, kun Tertin kartanon operatiivinen johtaja Heli Pöyry kertoo, ettei kroissanttiteline päätynyt lopulliseen kattaukseen. Pöytään jäivät vain kananjalkamunakupit. Säväyttäviä toki nekin.


Asuntomessukohteiden toteutus on aina lukuisten ihmisten yhteistyön tulos, joten muutoksia saatetaan tehdä vielä viime tingassakin. Kävelevä kroissanttiteline joutui viime tingan muutosten uhriksi.

Villa Lande on sisustettu maalaisromanttiseen ja kodikkaaseen tyyliin. Pöyryn mielestä suomalaisessa kodissa on nimen omaan kodikkuutta sekä ripauksia muistoista elämän varrelta.

Joidenkin tutkimusten mukaan suomalaisten unelmatalo on tehty puusta, siinä on yksi kerros ja se on muodoltaan yksinkertainen. Harja- ja pulpettikatto ovat suomalaisten suosiossa. Villa Landen ulkomuoto täyttää kaikki unelmakodin ulkoiset tunnusmerkit.

– Kaikesta voi haaveilla. Erikoisimmat kohteet kierretään aina ensimmäisenä. Mutta alun suurista haaveista päädytään kuitenkin vähän turvallisempaan vaihtoehtoon, jossa on ripaus sitä, mitä on alun perin haluttu, Pöyry tietää.


Hetken unelmoituaan pragmaattinen suomalainen siis ottaa järjen käteen ja laskee, mihin on oikeasti varaa. Jättäisikö pragmaattinen suomalainen kuitenkin kroissanttitelineet aamiaispöytään?


Lapinjärven kunnan viestintäassistentti Noora Säily ottaa selfietä oman unelmatalonsa ulkoseinällä. Kyseessä on Lapinjärvitalo, minikokoinen mummonmökki.

– Tässä olisi kaikki, mitä minä asunnolta tarvitsen, hän sanoo.


Lapinjärvitalot on suunniteltu iäkkäiden ja muistisairaiden asuintaloiksi. Kun asuntomessut ovat ohi, minitalot siirretään Lapinjärvelle vuokra-asunnoiksi. 40-neliöisten mummonmökkien vuokra tulee olemaan noin 600 euroa kuukaudessa.


Sisällä mökissä Katri Sibelius esittelee ylös ja alas liikkuvaa keittiökaapistoa. Myös sängyn korkeutta voi säädellä. Kaikki on selkeää, valoisaa, ja tietyt yksityiskohdat, kuten vessanpöntön kansi, on merkitty punaisella huomiovärillä. Äärimmäisen kätevää.

Seniorikansalaiset on tämän vuoden asuntomessuilla muutoinkin otettu näyttävästi huomioon, sillä onhan Suomen väestöpyramidi aivan ylösalaisin.


Varttuneemmalle väelle, yli 65-vuotiaille, rakennettiin asuntomessualueelle oma kyläyhteisö Virkkulankylä. Siellä on sekä yhteisiä että yksityisiä tiloja, ja talot on muutoinkin rakennettu asukkaiden ikä ja mahdolliset haasteet huomioon ottaen.

Virkkulankylän taloissa on valtavia luontoaiheisia tapetteja. Niitä löytyy myös monesta muusta tämän vuoden asuntomessukohteesta – samoin kuin huonekasveja, jotka koristavat lähes jokaista messutaloa.


Ehkä luontotapetit ja vihersisustamisen megatrendi ovatkin suomalaisen unelman ydin. On vaikeaa saada samaan aikaan tyynen järvenpinnan rauhaa, kurkien huutelua, robottiruohonleikkuria, kaupungin vilskettä, perunamaata ja pallogrilliä. Huonekasvit sen sijaan sitovat kaiken yhteen.

Vai onko suomalainen unelma kuitenkin kätevyys? Se, että kaikki sujuu juohevasti ja nappulaa painamalla.

Tai ehkä Anna Tapio olikin oikeassa. Ehkä meitä suomalaisia todella on moneen junaan.