Tiina ja Teppo remontoivat 500-neliöistä kartanoa – kuvat: sisältä vielä upeampi kuin ulkoa

Julkaistu:

Asuminen
Armfeltin suvulle kuulunut Rauhalinnan kartano on kokenut monia vaiheita. Nyt siitä tuli ohjaaja Tiina Puumalaisen ja lavastaja Teppo Järvisen kuusihenkisen perheen koti.
Nimi puhuu puolestaan: Rauhalinna. Vehmas merenrantamaisema, pihassa lukuisia yli satavuotiaita tammia, puolen hehtaarin tontti, itse talossa 500 neliötä.


Kuulostaa unelmapaikalta, ja sitä se on. Vain yhtä asiaa on kyettävä sietämään. Rakennuksen remontti jatkuu vielä vuosia.

Se ei Rauhalinnan kartanoon ikihyviksi ihastuneita ohjaaja Tiina Puumalaista ja lavastaja Teppo Järvistä haittaa. Tekemistä riittää, mutta sitähän elämä on, tekemistä.


Kun pariskunta kierrättää vieraita kartanon tiloissa, innostus välittyy. Kumpikaan ei puhu tulevan työn määrästä vaan jo tehdystä ja siitä mitä on yhdessä suunniteltu.

Kaarinassa sijaitsevan rakennuksen historia on kiehtova. Kartanon on perustanut Kuurinmaan prinsessan Wilhelminen ja Gustaf Mauritz Armfeltin tytär Vava Armfelt yhdessä miehensä Johan August von Essenin kanssa noin 1850.

Viimeinen kartanossa asunut Armfelt oli Vavan pojanpojan vaimon sisar, kreivitär Auda Armfelt. Hän myi tilan 1952 paikalliselle keinosiemenyhdistykselle, jonka sonniasema siirrettiin Rauhalinnan maille. Kaupan jälkeen Auda asui päärakennuksessa vielä kymmenisen vuotta.


Kaarinan kaupungille alue siirtyi 2011. Viime vuonna kartanon mittava historia sai uuden lisälehden, kun päärakennuksen omistajiksi kirjattiin teatteriammattilaiset Puumalainen ja Järvinen.

Paljon on purettu

Kierros talossa paljastaa, että rakennuksen loiston päivät ovat pitkään olleet takanapäin. Matkan varrella perinteitä ei ole kunnioitettu vaan uutta on surutta tehty vanhan päälle. Hirsiseiniä on vuorattu kipsilevyillä ja muuta vastaavaa.


Lopputulemana oli muun muassa sädesientä, joka paikalla käyneen sieniasiantuntijan mukaan viihtyy hyvin kosteassa kipsilevyssä. Levyn takaa löytyi hirsiseinä, jossa tiivisteenä on rahkasammalta. Nyt se on jälleen tiptopkunnossa.

– Tiettävästi nykyisin tutkitaan, jos rahkasammalta voisi alkaa kasvattaa kasvihuoneiden käyttöön. Se estää homekasvun eivätkä hiiret viihdy siinä, Järvinen kertoo.

Muutkin ongelmakohdat on käyty läpi ja talon pitäisi nyt olla kaikin puolin terve.

– Olemme joutuneet purkamaan paljon ja moni asia on sen takia vähän rujossa kunnossa, pariskunta toteaa.


Seinät ovat paikoin hiukan vinossa. Se kuuluu vanhan rakennuksen henkeen. Kun ikää on yli sataviisikymmentä vuotta, talo ei voi olla kuin uusi.

Puumalainen ja Järvinen ostivat kartanon viime vuonna loppukesästä. Muutto neljän lapsen kanssa tapahtui lähes heti, kun kaupat oli tehty. Alusta asti oli selvää, että remonttia pitää tehdä. Missä mittakaavassa, se oli arvailujen varassa.

– Sen takia täällä on paljon väliaikaisia ratkaisuja, mutta se ei haittaa. Olemme teatteri-ihmisiä. Kestämme keskeneräisyyttä aina ensi-iltaan asti.

Tässä tapauksessa ensi-illan ajankohdasta ei ole tietoa. Pari arvelee, ettei sitä kartanon kohdalla ole kenties koskaan. Vanha talo kaipaa joka tapauksessa jatkuvaa huolenpitoa.

Kartano tarjoaa oman tunnelmansa, keskeneräisenäkin. Omistajapari muutti Kaarinaan Tampereelta, sinänsä tilavasta ja mukavasta kerrostaloasunnosta.


Molemmat ovat töissä Tampereen työväen teatterissa. Jotain kartanon merkityksestä pariskunnalle kertoo, että muuton jälkeen työmatkaa on pari tuntia suuntaansa. Eikä se harmita yhtään.

– Matkoilla voimme käydä läpi työasioita, mutta yleensä kotiin päin tullessa puolessa välissä alamme jo suunnitella mitä kotona haluaisimme tehdä. Fiilis on sellainen, ettei täältä haluaisi lähteä pois.

Remonttia ja asumista rinnakkain

Remontti etenee omaan tahtiinsa varojen ja jaksamisen mukaan. Rakennus on suojelukohde. Se osaltaan määrittää tekemistä.

– Tarkoitus ei ole tehdä tästä museota ja etsiä esimerkiksi 1850-luvun tapettikuoseja, mutta hiukan herraskartanon tyylinen kuitenkin. Korjauksia tehdään vanhanajan menetelmin. Käytämme pinkopahvia ja ekologisia keinoja.

Osaa taloa asutaan, osaa rempataan. Se on tulevien vuosien arkea, ei ongelma vaan asennoitumiskysymys.

– Ei tähän muulla tavalla voi suhtautua. On oikeastaan ihme, että meille siunaantui mahdollisuus tällainen rakennus ostaa. Jos se olisi valmiiksi remontoitu, meillä ei olisi ollut siihen varaa.


Kauppahinta oli 350 000 euroa. Siihen tulee remontin kustannukset päälle, mutta silti. Mitä saisi samalla rahalla Helsingin keskustasta?

Ruokasali on tällä hetkellä myös keittiö. Vaikka paljon on kesken, tunnelma on taiteellisen leppoisa. Sisustuksessa ollaan kaukana skandinaavisesta minimalismista. Erilaisia esineitä ja kirjoja on paljon, eikä niiden runsautta peitellä.

– Boheemissa vintagessa on oma kauneutensa, pariskunta pohtii.

Olohuonetta hallitsee valtava Anglepoise-valaisin. Seinillä on Francisco Goyan taidetta.

­– Meillä on eniten Goyan maalauksia Suomessa, mutta ne ovat eräässä näytelmässä käytettyjä printtejä, Järvinen antaa selityksen ”mittaamattoman arvokkaille taideaarteille”.


Molemmille työtilat

Asumisen ohella iso talo tarjoaa molemmille työtilat. Järvinen suunnittelee lavastuksia, joista tehdään pienoismallit. Aiemmin pienoismallimateriaalit valtasivat parin olohuoneen. Nyt ne saavat olla vapaasti levällään työhuoneessa.

– Ihmiset eivät aina tule ajatelleeksi, mutta iso osa molempien työstä tapahtuu kotona. Ennen harjoituksia on paljon suunnittelutyötä. Pystymme täällä pitämään myös workshoppeja suunnittelutiimien kanssa.

Parhaillaan pariskunta työstää antiikin klassikon Sofokleen näytelmää Antigone. Sen ensi-ilta on Tampereen työväen teatterissa syyskuussa. Näytelmän työryhmä on kesän kuluessa tulossa kartanoon keskustelemaan uudesta produktiosta.

Isäntäväki katselee asiasta kertoessaan avaraa pihaa ja saa teemaan liittyvän oivalluksen.

– Ehkä pidämme tässä silloin kreikkalaiset olympialaiset Sofokleen hengessä!

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt