Suomalaiset kertovat, miksi eivät ikinä hankkisi kesämökkiä: ”Tunnen näitä työleirimökkiläisiä...”

Julkaistu:

Mökkeily
Mökkeily ei ole pelkkää auvoa. Ilta-Sanomien lukijat kertovat, miksi eivät halua mökkiä vaivoikseen.
Oma mökki, edessä tyyni vesi ja ympärillä rauha, jota vain Suomen luonto voi tarjota.

Tämän lähemmän suomalaisten kenties suurinta kesäunelmaa ei voi päästä.

Mökkeilyssä on jotakin niin perisuomalaista, että joskus unohtuu, ettei kesämökin osto välttämättä merkitse pelkkää auvoa. On huussin tyhjentämistä, pitkiä ajomatkoja ja yhteiseloon liittyviä ongelmia.
Me Naiset kertoi tämän viikon alussa, mistä kuudesta asiasta pitäisi onnitella ihmistä, joka ei ole liiemmin mökkeillyt.

Mökitöntä elämää kutsuttiin stressittömäksi ja rahaa säästäväksi – jopa ekoteoksi.


Artikkelin kommenttiosio täyttyikin nopeasti kokemuksista mökittömän elämän hyvistä puolista ja mökkielämän riesoista.

Näin Ilta-Sanomien lukijat kommentoivat aihetta:

”Isäntä teki savupiippua, lapset kitkivät rikkaruohoja”

– Olin käymässä eräällä mökillä ja siellä oli täysi tohina päällä. Isäntä teki savupiippua, emäntä pesi mattoja rannassa, muu porukka haravoi ja lapset kitkivät rikkaruohoja. Ei ikinä tällaista työleiriä.

”Ei käy kateeksi mökkeilijöitä”

– Ei käy kateeksi mökkeilijöitä. Juuri kävin vierailulla yhdessä ja vesipumppu hajonnut, kantovesi siis. Ei iso asia, mutta noita asioita on kuitenkin merkittävä määrä.

”Kakkosasunto maakunnasta, sinne voi mennä kuin hotelliin”

– Ei mökkiä. Omakotitalon ylläpito riittää riesaksi. Sen sijaan kakkosasunto maakunnasta hyvin pidetystä kerrostalosta luonnon ja kalavesien ääreltä. Sinne voi mennä kuin hotelliin. Kaikki on valmiina hammasharjaa myöten. Ja vene odottaa rannassa. Tähän suuntaan kulkee kehitys, kun maakuntien asunnot halpenevat.

Viimeinkin on puututtu siihen, miten vaikuttaa ilmastoon

– Viimeinkin on puututtu siihen, miten kesämökkeily vaikuttaa maapallon ilmastoon. Ihminenhän pärjää loistavasti yhdellä asunnolla. Suomessa on tapana hajauttaa asuminen kesäksi kesäasuntoon. Siitähän seuraa tietysti valtavasti lisäliikkumista yksityisautolla, mökkien ja saunojen lämmitystä ja muuta toimintaa, joka vaikuttaa haitallisesti maapallon ilmastoon.

”Olen alkanut myöntää itselleni”

– Olen ajan myötä alkanut vähitellen myöntää itselleni, että todellisuudessa vihaan A) kesää B) mökkeilyä. Mutta ulkoiset tekijät, paineet, vaikuttavat vieläkin vahvasti toiseen suuntaan.


”Tein työkseni hirsihuviloita, nyt en halua vaivoikseni sellaista”

– Tein työkseni noita hirsihuviloita ja mökkejä parikymmentä vuotta. Alkuun kadehdin rakennuttajia ja haaveilin, että sitten joskus itsellenikin teen kunnon huvilan. En tiedä tuliko sitä vuosien myötä yliannostus mökeistä. Nyt en varmasti halua vaivoikseni sellaista työleiriä. Vaihdoin työtäkin, että pääsin niistä eroon. Päivääkään en ole katunut.

Onneksi vanhemmat möivät mökkinsä

– Vanhemmillani oli kesämökki, joka oli heille mieleinen ja tärkeä niin kauan kun jaksoivat sitä hoitaa. Kivahan siellä oli käydä lasten kanssa välillä, mutta itse en viihtynyt kuin korkeintaan yhden yön. Kun lapseni kasvoivat, eivätkä enää kulkeneet mukana, niin käyntini harvenivat. Onneksi he möivät mökin pois ennen kuin aika jätti heistä.

”Jaksamisella on rajansa”

– Kiirevuodet ja vanhan talon kunnossapito vievät niin paljon energiaa, ettei mökin hankkiminen ole käynyt edes mielessä, vaikka varoja siihen onkin. Omalla jaksamisella on rajansa. Tunnen näitä työleirimökkiläisiä. Aika moni pari on eronnut, kun on riidelty siitä kuka tekee mitäkin ja kumpi hoitaa kesäpaikkaa. Tykkään ulkomaanmatkailusta. Kesällä lähdetään viikon parin reissuun ja muu aika vietetään takapihalla paistattelemassa tai kierrellään lähitienoita. Toimii hyvin.

“Onnellisempi kesä ilman mökkiä”

– Hyttyset, työleiri, stressi, pitkät automatkat, mökin ylläpito, pakko käydä, lyhyt kesä ja turha rahanmeno tarkoittavat, että olen onnellisempi ilman kesämökkiä.

”Parasta on, että maisema vaihtuu kun itse haluan”

– Olen kuullut niin monen kertovan, kuinka täytyy taas lähteä mökille tekemään sitä ja tätä. Ostin pienen lettupannun, teen taikinaa tölkkiin ja käyn paistamassa kaikille avoimilla paikoilla. Teltta mukaan ja farkkuautossakin mahtuu nukkumaan. Parasta on se, että maisema vaihtuu aina, kun itse niin haluaa.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt