Rötiskömökki kukkulalla muuttui paratiisiksi ja perheen yhteiseksi lomapaikaksi

Julkaistu:

Mökkiremontti
Veli lähetti tarjouksen, kun Lotta Diab epäröi mökin ostoa. Eteläruotsalainen talovanhus valloitti koko perheen – ja naapurin lehmät kruunaavat idyllin.
Vaivaa ei säästelty, kun Lotta Diab perheineen entisöi vanhan mökin, joka oli todella ränsistyneessä kunnossa ostohetkellä.

Malmössa asuva Lotta oli etsinyt kesä- ja viikonloppuasuntoa jo pidemmän aikaa, kun vastaan tuli paikallislehden juttu. Siinä kerrottiin pienestä mökistä, joka myytäisiin sille, joka tarjoaisi eniten.

– Se oli vuonna 1995, Lotta muistelee.

– Me ajoimme katsomaan mökkiä ja kauhistuimme, millaisessa kunnossa se oli. Paikalliset kutsuivat sitä rötisköksi kukkuloilla, koska se oli niin huonossa kunnossa ja sijaitsee mäkien keskellä. Mutta siitä kaikesta huolimatta me rakastuimme siihen, Lotta sanoo.


Mökki sijaitsee Raskarumin kylässä Ruotsin eteläkärjessä. Mökissä asui aiemmin vanhempi nainen, joka joutui lopulta myymään mökin, kun ei enää pärjännyt siellä yksin.

Lotta kertoi mökistä veljelleen Petterille, mutta oli itse yhä epävarma sen suhteen. Keneltäkään kysymättä Petter teki mökistä tarjouksen ja lähetti myyjälle kirjeen kertoakseen, miksi he halusivat ostaa sen.

– Viikkoa myöhemmin me saimme kirjeen, jossa sanottiin, että voisimme ostaa talon. Se oli meidän – halusimme tai emme, Petter sanoo.

Koko perhe, mukaan lukien Lotan äiti, ahtautui Mustangiin ja lähti tutkimaan heidän uutta taloaan.

 

Me rakastuimme siihen. Kukaan meistä ei epäröinyt, että kaupanteko ei olisi ollut oikea ratkaisu.

– Kaikki olivat uteliaita ja halusivat nähdä sen. Emme varsinaisesti tulleet ostamaan taloa, mutta talo sai ehdottomasti meidät pauloihinsa, Lotta muistelee nauraen.

– Me rakastuimme siihen. Kukaan meistä ei epäröinyt, että kaupanteko ei olisi ollut oikea ratkaisu.

Talo ostettiin kimppaan: Lotta, veli, äiti ja äidin avopuoliso.

Mökissä oli asuintilaa noin 50 neliömetrin verran, oma kaivo ja ulkorakennus. Piha rönsyili nokkosta ja rikkaruohoa.

Sisäkatto oli antanut periksi savupiipun kohdalta ja lattia ja seinät näyttivät siltä, että ne voisivat romahtaa minä hetkenä hyvänsä.

– Se oli oikea rotankolo, mutta myös todella kiva, Lotta sanoo.

He tajusivat, että remontista tulisi valtava. Vaikka he tekivät suuren osan remontista itse, mökki oli muuttovalmis vasta yli vuoden kuluttua.


Aivan ensimmäisenä vaihdettiin katto ja rakennettiin savupiipun uudelleen. Seuraavaksi korjattiin keittiön seinät ja lattia, jolloin saatiin edes yksi valmis huone, jossa voi olla.

Kun katto ja seinät olivat paikallaan, innokkaat omistajat alkoivat rapsuttaa vuosikymmeniä vanhaa maalikerrosta pois ikkunoista sekä poistaa mökin seinistä vanhoja tapettikerroksia. He halusivat pitää mökin simppelinä ja maalasivat kaiken valkoiseksi.

– Minulla oli vaihe, jolloin kokeilin värejä – keltaista tai harmaata – mutta päätin, että valkoinen on silti paras ratkaisu, joten maalasin täällä kaiken valkoiseksi, Lotta selittää.

Keittiö säilytettiin suurelta osin sellaisena kuin se oli. Vain tasot ja jääkaappi vaihdettiin ja laitettiin uusi hana. Keittiöön tulee kylmä vesi omasta kaivosta. Tilanne oli toinen, kun talo ostettiin. Silloin vesi piti kantaa sisään.

Vanha ulko-ovi piti vaihtaa uuteen, mutta Lotta halusi teettää uuden tismalleen vanhan oven näköisen. Perhe ei halunnut muuttaa talon luonnetta eikä talon alkuperäiseen pohjaratkaisuun kajottu.


Talossa on pieni eteinen, keittiö, ruokakomero ja ruokailutila. Keittiön lisäksi mökissä oli vain ylimääräisellä pedillä varustettu huone, jossa voi päiväsaikaan istuskella. Puulämmitteinen uuni pitää mökin lämpimänä.

Uusi katto päällystettiin vanhoilla kaakeleilla. Sen alle rakennettiin suuri parvi nukkumista varten. Remontissa pyrittiin säilyttämään vanhaa ja kierrättämään niin paljon kuin mahdollista.

 

Hän oli kauhuissaan ja sanoi, että ainoastaan kaupunkilaiset ostavat jotain vanhaa, kun he voisivat samalla hinnalla hankkia jotain täysin uutta ja toimivaa.

– Me löysimme vanhan ikkunan parvea varten ja pyysimme erästä paikallista puuseppää sovittamaan sen parvelle, Lotta muistelee.

– Hän oli kauhuissaan ja sanoi, että ainoastaan kaupunkilaiset ostavat jotain vanhaa, kun he voisivat samalla hinnalla hankkia jotain täysin uutta ja toimivaa.

Mutta kun ikkuna oli valmis, jopa puuseppä oli tyytyväinen lopputulokseen.

Se, mihin ei löydetty vanhaa kierrätysmateriaalia, hankittiin uutena. Osa huonekaluista tuli lahjoituksina sukulaisilta tai ystäviltä ja myös naapurit olivat auttavaisia.

– Pian kaikki kyläläiset tiesivät, ketkä olivat ostaneet mökin. Sosiaaliset suhteet ovat maaseudulla tärkeitä. Ne tuovat turvaa ja lämpöä, mutta asukkaan on itse haluttava olla osa sitä yhteisöä. Siinä vaiheessa siitä tulee hauskaa, Lotta sanoo.


Kun mökissä oli vietetty pari kesää, rakennettiin 15 neliön lisäsiipi ja terassi. Myös puutarha laitettiin kuntoon ja pihalle rakennettiin uusi piharakennus.

– Koko perhe ja useat ystävämme käyttävät tätä taloa – se on kollektiivinen talo. Pidämme huonekaluja meidän huonekaluinamme, emme minun nojatuolinani tai sinun sänkynäsi, selittää Lotan äiti Lena.

Lena on ottanut vastuulleen osan puutarhatöistä ja on kasvattanut mökin seinustalle köynnöksiä, jotka yltävät jo katolle asti. Hän on istuttanut kukkapenkkeihin uusia lajeja, kuten päivänkakkaroita, poimukasveja ja ritarinkannuksia.

 

Hiljaisuus on iltaisin korviahuumaavaa. Tumma tähtitaivas kuuluu vain ja ainoastaan meille.

Naapurin lehmät seuraavat kaupunkilaisten menoja ja remonttipuuhia kärsivällisesti ja rauhassa.

– Ne ovat hyvin uteliaita.

– Ne työntävät päänsä aidan yli hengaillakseen kanssamme. Lapset rakastavat katsella lehmiä ja vasikoita niityllä.

Mökki on koko perheelle täydellinen pakopaikka kaupungin sykkeestä.

– Mökillä eletään yksinkertaista elämää vailla vaatimuksia, Lotta sanoo.

– Hiljaisuus on iltaisin korviahuumaavaa. Tumma tähtitaivas kuuluu vain ja ainoastaan meille.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt