Kun miehen sisko kurvasi mökin pihaan, tunnelma muuttui äkisti – yhteinen mökkeily päättyi pöyristyttävään ehdotukseen

Julkaistu:

Mökkiriidat
Ilta-Sanomien lukijat avautuvat mökkiongelmistaan.
Uusien perunoiden ja grilliruoan herkuttelua, saunomista, veneilyä ja järveen pulahtelua. Mökkeileminen on parhaimmillaan hyvin rentouttavaa. Valitettavasti kaikilla suomalaisilla mökeillä asiat eivät kuitenkaan suju aina yhtä harmonisissa merkeissä.

Ilta-Sanomien lukijat ovat avautuneen mökkeilyyn liittyvistä vaikeuksistaan. Osaan kokemuksista liittyvät mökkinaapurit, osaan puolestaan sukulaiset.

Kokosimme yhteen lukijoiden kokemuksia mökkiongelmistaan.

”Mustikat tulivat kalliiksi”

– Jos naapuri käyttää teidän laituria, niin rikosilmoitusta tekemään, jos ei muu auta. Ja kamerat, jotka kuvaa 360 astetta. Meillä kävi myös niin, että naapuri kävi meidän laiturilla, uivat ja kalastelivat. Poimivat mustikatkin pihalta.

Kamera kuvasi kaiken, ja ensin yrittivätkin kiistää. Näytettiin kuvat ja sanoimme, että poliisi saa sitten ne käyttöönsä ja tutkia. Olivat ensin kovaa naamaa, mutta kun näkivät, että oikeasti teimme lähtöä, myönsivät ja halusivat maksaa korvausta. Mustikat tulivat, etten sanoisi, erittäin kalliiksi. ”Kivusta ja särystä” saimme myös korvauksen. Ja mikä parasta, laittoivat seuraavana keväänä mökin myyntiin. Nyt ei ole ongelmia uusien naapureiden kanssa.

”Naapurit alkoivat levittää perättömiä juoruja”

– Naapuriin muutti alkoholisoitunut pariskunta. Kun emme suostuneet kyläilemään ja kännäämään viikonloppuisin heidän kanssaan, suuttuivat ja alkoivat levittää perättömiä juoruja. Itse emme käytä viinaa ollenkaan. Naapuri rupesi päästämään koiransa irralleen ja se kävi kuseksimassa mattotelineellä kuivamassa olleet matot ja säikytteli kissaamme. Sitten kuitenkin löysivät kavereikseen muita juoppoja, niin kuin aina heikäläiset löytää. Onneksi muuttivat pois. Harmillista, mutta aika hampaaton on tuollaisen edessä.

Velipuolella asiaa korkeintaan kahville

– Velipuoli otti yhteyttä ensimmäisen kerran isän kuoleman jälkeen 20 vuoden kuluttua toteamalla, että oli käynyt mökillä katsomassa ja ”olisi kiva käydä taas”. Hän myös kysyi, että kenelle se mökki kuuluu nykyään. Selostin ymmärtääkseni riittävän selkeästi, että se kuuluu minun perheelleni.

Velipuoli ei ollut osallistunut mitenkään mökin ylläpitoon silloin kun se kuului vanhemmilleni (hänellä on eri äiti kuin minulla ja meillä ikäeroa yli 10 vuotta), mutta isän eläessä vei sinne heilojaan, kun kukaan muu ei ollut paikalla. Minä taas olen 13-vuotiaasta asti raatanut mökillä pitääkseni sen kunnossa. Eli velipuoli saa korkeintaan tulla iltapäiväkahville. Jos häntä kiinnostaa mökkeily seudulla, niin siellä on useita myytävänä.

”Rentouttava loma vaihtui heti palvelijattaren roolin”

– Sulhaseni perheellä oli perintömökki, joka oli alkeellinen. Kerran hänen sisarensa halusi sussuineen tulla mökille viikoksi. No, miksipä ei, samaa ikäluokkaa kun oltiin. Ei olisi pitänyt lähteä heidän kanssaan, sillä rentouttava loma vaihtui heti palvelijattaren rooliin minulle ja autokuskiksi sulholleni.

Ruokaa ei nuoripari tuonut lainkaan mukanaan, wc-pari olisi ollut jo ylellisyyttä. Kyselivät aamusta alkaen mitä aamiaiseksi ja mitä päivällä syödään, ja ettenhän vaan laita valkosipulia heidän ruokaansa, se kun häiritsee heidän rakastelusessioitansa jne. Ostimme ruoat kaikille, juomat itsellemme (ne piilotimme), tiskasin ja siivosin heidänkin rantamökin huoneen. Sulho sai kunnian ajaa 75 km hakemaan heille juomia Alkosta, mutta heillä ei sitten ollut rahaa maksaa. Lopuksi saimme kuulla, että mökki on luvattu hänelle perinnöksi, asia joka ei pitänyt paikkaansa. Halusi meiltä kuitenkin viikon vuokrarahaa.


Ovela keino karkotti epätoivotut vieraat

– Kun hankimme mökin, yritin heti tehdä selväksi suvulle ja tuttaville, että vieraat ovat tervetulleita ainoastaan kutsuttuna. Turha yritys, alkuaikoina niitä ei-kutsuttuja lappasi, ”kun olimme ohikulkumatkalla”, tai ”kun teitä on vain kaksi niin tilaahan teillä on” tai ”poikkesimme tsekkaamaan teidän uuden mestan”. Mökillä ei ole sähköä tai mukavuuksia, joten päivittäistä hommaa riittää, mutta vain kahden ihmisen huushollissa (lapsia ei ole) se ei käy liian rasittavaksi.

Sitten keksin keinon: ei-kutsutuille tervetuliaisiksi: ”ai, tarvitsenkin apua” (miehelläni on lievä invaliditeetti). Heti saha tai kirves käteen: ”tarvitaan polttopuita”, tai vesuri: ”tuo leppäpuska tunkee liian lähelle mökkiä”, tai joku muu työkalu riippuen mikä työ milloinkin oli tehtävänä, kun itse en ehtinyt, sillä oli kiire ”vieraille ruokaa laittamaan”. Sinnikkäimmille annoin tehtäväksi puuceen alustan tyhjennyksen. Ja katso, ensimmäisen kesän jälkeen yllätysvieraita ei ole näkynyt! Voin suositella!


”Itkin joka kevät ja kesä”

– On kokemusta, millaista on jäädä ilman sitä oikeutta käydä mökillä, jonka on sattunut perimään – mutta vain sen 25 %. Talohan on vanha isäni lapsuudenkoti, mutta kun isäni kuoli, äitini rupesi emännöimään eri tyyliin koko paikkaa. Sisko perheineen sai olla siellä mielin määrin ja itse pääsin pari kertaa ja hirveän haloon kanssa sinne. Asiaa itkin joka kevät ja kesä. Enää en jaksa ja myin pilkkahintaan osuuteni isosiskolle, joka nyt viettänee siellä lomiaan perheineen, en yhtään tiedä.

Äiti kehtasi pyytää minun osuutta kirjoitettavan ilmaiseksi siskolle, johon en kuitenkaan suostunut. Kyseessä on kuitenkin sukutila. Äidin terveys ei kestä enää mökkeilyä ja siskoni ei ole edes ulkoilmaihmisiä. Onneksi jäi hyvät muistot lapsuudesta, kun isän kanssa sain siellä touhuta, kasvatettiin itse perunat, kalasteltiin, lämmiteltiin saunaa ja syötiin savukalaa. Eniten harmittaa lasteni puolesta koska mökkien vuokraus maksaa aika paljon, mutta ei voi mitään.

Millaisia kärhämiä teidän mökillänne on sattunut? Jaa kokemuksesi alla kommenteissa!

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt