Asiantuntija kertoo, mistä tiedät oletko väkisinmökkeilijä

Julkaistu:

”Se ei ollutkaan meidän juttu.”
Voidaanko puhua väkisin mökkeilystä?

Voiko yli puoli miljoonaa suomalaista kesämökkiä ja niiden käyttäjät olla väärässä?

Onko mökkeily ”Tukholman syndrooma”, jossa vangiksi jäänyt samaistuu itikoihin, punkkeihin ja Suomen kesäsäihin?

Ovatko mökkeilijät turkiseläimiä, jotka eivät enää osaa jättää häkkiään, vaikka ovet avattaisiin.

Onko kyseessä 60 vuotta jatkunut massasuggestio ja väärinkäsitys siitä, mitä on hyvä elämä lomalla?

Niin sanottu ”paskalaki” ei ole ainoa suomalaisten mökkeilijöiden mielenrauhaa uhkaava asia. Meillä on myös Roman Schatz ja Lenita Airisto. Entäpä jos he ovatkin oikeassa?

”Mä vihaan mökkejä”, diplomi-ekonomi Airisto täräytti torstaina kierrätysmuodin helmiä esitelleessä muotinäytöksessä. Airisto inhoaa primitiivistä elämää.
”Kesämökillä piipahdus on suoranainen ympäristökatastrofi ja valtava resurssien tuhoamisoperaatio”, julisti Schatz Maaseudun Tulevaisuuden kolumnissaan.

Mielipide ei yllättänyt, sillä kotisaksalaisemme on aiemmin julkisuudessa kieltäytynyt menemästä vapaaehtoisesti mökille eli osallistumaan ”exodukseen huitsin vitelikköön”.

Tampereen yliopiston akatemiaprofessori Pertti Alasuutari on sosiologi, joka on tutkinut suomalaisten mökkeilyä muun muassa raportissa Mökkihulluus, vapaa-ajan asumisen taika ja taito (2010).

Heti aluksi Suutari haluaa korjata väärinkäsityksen. Suomalaiset eivät ole Jumalan valitsema mökkikansa, kuten mielellään luulemme.

– Mökit eivät ole leimallisesti suomalainen ilmiö, vaan ihan globaali. Kakkosasuntoja on kaikkialla, missä on siihen varaa ja maantiede tarjoaa mahdollisuuden.


Tyypillisiä väkisin mökkeilijöitä ovat Alasuutarin mukaan ne lapset ja nuoret, jotka vanhemmat pakottavat mukaan mökille. Lapsuus ja nuoruus ovat kuitenkin nopeasti ohi meneviä elämäntilanteita. Mitä tulee aikuisiin suomalaisiin, Alasuutari ei usko pakkoon. Suuri enemmistö heistä tuntuu omistavan vapaan tahdon.

Väkisin mökkeilyä on syytä epäillä, mikäli alkaa Alasuutarin määritelmän mukaan ”tuntua tylsältä lähteä mökille”.

Mökkien käyttöaste vaihtelee suuresti. Joillakin ollaan aina, kun se on mahdollista, osa on vähällä käytöllä.

– Ihmisillä on elämässä erilaisia vaiheita ja mieltymyksiä. Voidaan hommata mökki, kun on edellytykset siihen, ja kun naapureillakin on, ja se ei sitten vain rupeakaan kiinnostamaan.

– Se ei ollutkaan ”meidän juttu”, Alasuutari kuvailee.


Usein väkisin mökkeilijä ei hanki mökkiä, vaan perii sen.

– Paljon on perikuntia, joilla olisi käytettävissä isovanhempien tai vanhempien paikka, mutta loppujen lopuksi homma ei kiinnosta ketään, Alasuutari jatkaa.

Mökillä käydään ehkä kerran kesässä ”siivoamassa paikat” tai keväällä laittamassa ”paikat kuntoon” ja syksyllä ”laittamassa paikat talvikuntoon”.

Väkisin mökkeilijöiden vastakohta ovat mökkihöperöt.

Alasuutari ei usko mökkeilyn suosion laskevan. Uhanalaista on vain olosuhteiden alkeellisuus. 1960-80 -luvuilla rakennetut sähköttömät mökit kalpenevat myöhempien talviasuttavien huviloiden rinnalla.

– Yksi trendi on mukavuusasteen kasvaminen. Ne, jotka nyt hankkivat mökin tai perivät sellaisen, ei enää tyydy vanhemman sukupolven mökkeihin. Se tarkoittaa korjaustarvetta, Alasuutari sanoo.


Toinen trendi on hankkia mökiksi tai kakkosasunnoksi joku muu kuin rantapaikka, esimerkiksi edullinen talo tai asunto tyhjenevästä kylästä tai pienestä kaupungista.

– Olemme lähestymässä sitä yleiseurooppalaista piirrettä, että mökki voi olla kakkoskoti toisella paikkakunnalla.

Mökkeilyn kuten myös turismin ydin ja idea on lähteä ”muualle” paikkaan, jossa asiat ovat eri tavalla kuin kotona.

– Mökit on sisustettu eri tavalla ja siellä tehdään eri asioita kuin kotona, tai jos on mahdollista tehdä samoja asioita, tehdään sääntöjä, kuinka paljon katsotaan televisiota tai ollaan päätteen ääressä.

Erilaisuuden kokemuksen saavuttamista vaikeuttaa kuitenkin kohonnut varustelutaso.

– Tulee se paradoksi, että haluamme mökille samat fasiliteetit ja mukavuudet kuin kotona kaupungissa.


Alasuutari uskoo, ettei mökkeilyn alkeellisuus ollut alunperin välttämättömyys, josta tehtiin tavoiteltu ihanne.

– Haastatteluiden perusteella monet nauttivat siitä ja perheiden ja sukujen kesken oli tappeluita, tuleeko mökille sähköt.

Kun sähköt tulivat, niihin totuttiin nopeasti.

Alasuutari on kehitellyt teoriaa, jonka mukaan kesämökin tekniikka on aina yhtä sukupolvea jäljessä kaupunkiasuntoa.

Tai sitten käy, kuten eräälle Alasuutarin haastattelemalle täydelliseksi varustellussa Lapin-mökissä lomailleelle pariskunnalle.

– He sanoivat, että siellä oli tylsää.


Käsittelemättä on vielä yksi näkökulma, onko kesämökissä mitään järkeä?

– Jos ajattelee kylmän taloudellisen rationaalisesti, mökki on samanalainen absurdi sijoitus kuin autokin, jonka rahalla ajaisi taksilla kaikkialle. Jos laskisi jokaisen euron tarkkaan, mökkirahalla vuokraisi hienon loma-asunnon ja silti jäisi voitolle.

– Mutta mökkeily onkin tunneasia, Alasuutari tunnustaa.

Hän laajentaa näkökulman turismiin.

– Voi sanoa suurimman osan turismista olevan älytöntä: lähdetään kaupunkilomalle Berliiniin viikonlopuksi, vaikka omankaan kotikaupungin kaikkia paikkoja ei ole käyty katsomassa. Ja jos jotain on nähtykin, niin vain, koska niitä on näytetty kylään tulleille vieraille.

Periaatteessa mökkilomaa voi viettää myös kotona. Alasuutari suosittelee mentaaliharjoitusta.

– Voisi lähteä kävelylle, käydä lähiseudun luontopaikoilla, tehdä retkiä, piknik, ja tehdä kotonakin muita asioita kuin yleensä.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt