Hanna sai tarpeekseen veneilystä neljässä vuodessa: ”Veneen omistaminen on kuin viskoisi viemäriin 100 euron seteleitä”

Julkaistu:

Me Naiset
Hanna, 46, luopui perheineen rakkaasta harrastuksesta, veneilystä, joka näyttää mukavalta – mutta osaa olla myös kallista ja raskasta puuhaa. Nyt hän kertoo kaikista niistä syistä, jotka ajoivat heidät tähän ratkaisuun.
”Vielä vuosien jälkeenkin muistan hyvin veneilyn hienoimmat hetket. Suolaisen meren tuoksun, aurinkoisten päivien aamut, sen miltä kahvi maistui veneessä. Rantojen maisemat kallioineen ja käkkärämäntyineen, kimaltavan horisontin, jota kohti ajamisessa oli kuplivan riemukasta vapauden fiilistä.

Kahdeksanmetrisessä matkaveneessämme oli makuuhytit edessä ja takana, se käyttäytyi aallokossa rauhallisesti ja hörppi meridieseliä kokoonsa nähden maltillisesti. Kun putputtelimme aurinkoisina kesäpäivinä kaupungin rantoja pitkin, aistin jalankulkijoiden katseet. Hieno vene, kyydissä soma perhe. Isä ajaa venettä, äiti istuu rennosti avotilassa, pelastusliiveihin puetut pellavapäiset lapset vilkuttelevat katselijoille. Idyllistä!

Todellisuus idyllin takana oli toista. Pian veneen hankkimisen jälkeen tajusin, että aurinkoiset päivät merellä ovat vain kirsikka kakun päällä. Suurin osa veneilystä on jotakin ihan muuta. Työtä ja rahanmenoa.

Loppumaton työleiri

Lasikuiturunkoisen veneen huolto on helppo nakki verrattuna perinteisiin puuveneisiin. Moottoriveneen ylläpito on myös paljon helpompaa kuin purjeveneen, koska köysien ja purjeiden säilytys ja paikoilleen laittaminen joka kevät sekä poistaminen joka syksy ovat suoraan pois työmäärästä.

Silti moottoriveneessäkin riittää puuhaa. Aina keväällä vene pitää pestä sisältä ja ulkoa ja pohja suojamaalata merirokkoja ja leviä vastaan. Istuintyynyt ja muut varusteet pitää kaivaa varastosta ja viedä veneelle, kankainen kuomu virittää avotilan katteeksi. Tämä vie vähintäänkin yhden keväisen viikonlopun aamusta iltaan.

Veneilijän vastuuseen kuuluu myös se, että kun paatti on vihdoin saatu laituriin, sitä on jatkuvasti pidettävä silmällä. Kovien tuulien ja sateiden jälkeen on mielellään heti seuraavana päivänä kiiruhdettava katsomaan, miten vene on koettelemuksesta selvinnyt. Kesän mittaan huomaa pian, että useimpiin Suomen suviin mahtuu leppoisaan veneilyyn täydellisesti soveltuvia päiviä yllättävän vähän.

Veneilyyn palaa paljon rahaa

Olimme ostaneet veneemme käytettynä mutta hyväkuntoisena, emmekä joutuneet ottamaan sitä varten lainaa. Hyvä niin, sillä muita kuluja piisasi. Vakuutukset. Laituripaikka. Huollot. Talvisäilytyspaikka telakalla – tyyristä avotaivaan alla, vielä kalliimpaa katetussa hallissa. Nostoineen ja laskuineen talvisäilytys maksoi reippaasti yli tuhat euroa talvessa. Myös polttoaine on meritankkausasemilla järkiään kalliimpaa kuin diesel maissa.

Vierasvenesatamamaksut pitää pulittaa aina veneellä rakennetussa ympäristössä yövyttäessä. Luonnonsaaressa yöpyminen jokamiehenoikeudella ei maksa mitään, mutta palvelut puuttuvat ja vapaita rantoja, joihin satunnaiset veneilijät ovat tervetulleita, alkaa olla Etelä-Suomen merialueilla yhä vähemmän

Veneilyyn kuuluu myös se, että lähes kaikki osat veneessä ovat erikoistavaraa, jota myyvät veneilyliikkeet. Hinta on sen mukainen, ja vähänkin erikoisempi osa pitää usein tilata. Lähes aina, jos moottoriin kesäkauden aikana ilmaantuu jotakin vikaa tai lasikuitupohja ottaa pientäkin osumaa vaikkapa rantautuessa, on vene nostettava ylös vedestä erikoisliikkeen toimesta.

Nosto ja ongelman kartoitus maksavat yleensä helposti parisataa euroa, tehty työ ja varaosat vähintäänkin toisen mokoman. Veneilyä harrastaneen ystäväperheen kanssa vitsailimme joskus, että veneen omistaminen on kuin seisoisi suihkussa repimässä ja viskomassa viemäriin sadan euron seteleitä.

Iso haaste myyjälle

Jaksoimme veneillä yhteensä neljä vuotta. Sitten tuli stoppi.

Veneen myyminen osoittautui paljon hankalammaksi kuin olimme kuvitelleet. Nopea googlailu paljasti Suomen olevan pullollaan käytettyjä veneitä, jotka tuntuvat liikkuvan kovin tahmeasti. Vaikka veneemme oli hyvää merkkiä, siisti ja toimiva, jouduimme myymään sitä kuukausitolkulla, ja saimme siitä lopulta paljon matalamman hinnan kuin olimme itse maksaneet.

Kun kaupat viimein lyötiin lukkoon, olo oli silti kuin palkankorotuksen saaneella. Niin paljon rahaa tajusimme säästävämme vuositasolla ilman venettä.

Nyt kokemuksestamme on jo aikaa, mutta en ole katunut päätöstämme luopua veneestä.

Kuumina kesäpäivinä istun joskus rannassa, syön jäätelöä ja katselen ohi lipuvia veneitä.

En tunne ikävää enkä haikeutta. Enemmänkin olen helpottunut siitä, että saan olla tukevalla maalla.”

Artikkeli on julkaistu alun perin Me Naisissa. Voit lukea alkuperäisen jutun täällä.

Lue myös:

Satu, 26, saa säästöön 400 euroa joka kuukausi 1 900 euron palkastaan – miten hän sen tekee? Katso kirjanpitäjän viikon kuitit

Natasa ja Jesse olivat 3 vuotta sitten työttömiä tyhjätaskuja – nyt heillä on 10 000 potti ja uudet urat

Maalaisjärkeä konmaritukseen! Kaksi kysymystä paljastaa, tarvitseeko sinun hankkiutua tavarasta eroon

Pirjo vaihtoi 117 neliötä 67 neliöön – luopui samalla lähes kaikista tavaroistaan

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt