Lasilegenda Tapio Wirkkalan vaimo oli keramiikan uudistaja: ”He olivat toistensa ankarimmat kriitikot”

Julkaistu:

Taide
Keraamikko Rut Brykin ei tarvinnut taistella avioliitossaan tasa-arvosta – Tapio Wirkkalalle myös puolison taiteilijaura oli tärkeä. He olivat toistensa kannustajia ja myös ankarimpia kriitikoita.
Kun Tapio Wirkkala meni nuorena taiteilijana 1944 Taidehallin Klubille, hän kohtasi tulevan puolisonsa, keramiikkataiteilija Rut Brykin. Kumpikin oli nostamassa suomalaista muotoilua maailman huipulle, mutta he elivät myös tavallista perhearkea.

Rakkaussuhteen kätilönä toimi keramiikkataiteilija Birger Kaipiainen, joka esitteli parin toisilleen. Kaipiainen oli mukana myös taiteilijaparin kihlajaismatkalla Kolilla 1945. He menivät vielä samana vuonna naimisiin.

Perhe ja työ yhdistyivät

Tapio Wirkkalan (1915–1985) tietävät kaikki, mutta Rut Brykin (1916–1999) nimi ei ole yhtä tunnettu, vaikka hän oli yksi modernin keramiikkataiteen uudistajista. Syy on yksinkertainen: keramiikka- ja tekstiilitaiteilijat eivät ole nauttineet yhtä suurta arvostusta kuin lasitaiteilijat.

Toisin kuin monet muut ikäpolvensa naistaiteilijat Rut Bryk ei jättänyt työtään perustaessaan perheen. Rut Brykin ja Tapio Wirkkalan avioliitossa vallitsi täydellinen tasa-arvo.

– He olivat toistensa tärkeimmät keskustelukumppanit – ja ankarimmat kriitikot. Lapsena kuvittelin, että on tavallista, että molempien työ on yhtä tärkeätä, Maaria Wirkkala kertoo.


Taiteilijapari sai kaksi lasta: Samin (1948) ja Maarian (1954). Sami Wirkkalasta tuli sisustusarkkitehti, Maaria Wirkkala on arvostettu nykytaiteilija.

Italiasta Lappiin

Italiasta tuli taiteilijaparille rakas työskentelypaikka. He matkustivat usein yhdessä ulkomailla ja lapsetkin pääsivät mukaan matkoille. Erityisen rakas heille oli 1959 hankittu kesäpaikka Lapin Inarissa.

– Perheemme oli aika tiivis yksikkö. Pitkät kesät, jotka olimme Lapissa, vaikuttivat varmasti meihin kaikkiin. Olimme kaukana kaikesta hälystä ja mielen hämmentäjistä, Maaria Wirkkala muistelee.

Lapissa perhe oli kesäisin peräti kolme kuukautta, joten taiteilijavanhemmat tekivät siellä myös töitä.

”Kotimaassa hänestä oltiin tekemässä jopa miltei yliluonnollista hahmoa, joka ei puhu vaan murisee kuin karhu”, Marja-Terttu Kivirinta kirjoittaa tuoreessa Tapio Wirkkala Taiteilija -kirjassa (Maahenki).

Luonnonläheiset kosmopoliitit

Tapio Wirkkala kyllä rakasti luontoa ja se näkyi hänen töissäänkin, mutta hän oli myös moderni kosmopoliitti. Myös Rut Bryk viihtyi sekä suurkaupungeissa että Lapin hiljaisuudessa.

Rut Bryk syntyi Tukholmassa. Hänen äitinsä oli suomalainen, isä oli itävaltalainen. Kun vanhemmat erosivat, äiti muutti lasten kanssa Suomeen.

Kiinnostuksen taiteeseen molemmat saivat jo kotoaan. Brykin äiti Aino Mäkinen oli taiteilija Pekka Halosen puolison Maija Halosen sisar. Hänen isänsä oli taidemaalari ja hyönteistutkija. Tapio Wirkkalan isä Ilmari Wirkkala oli kuvanveistäjä, joka suunnitteli hautausmaita ja hautamuistomerkkejä.

– Toinen oli aina ajoissa, toinen jatkuvasti myöhässä. Toinen oli käytännöllinen, toinen epäkäytännöllisyydessään ainutlaatuinen, Maaria Wirkkala kertoo vanhempiensa erilaisuudesta.


Ei julkisuudelle

Kun Rut Bryk työskenteli Arabian taideosaston keramiikkataiteilijana, aviomies oli aina täsmällisesti noutamassa häntä kotiin.

– Mutta Rut saattoi työhönsä keskittyessään unohtaa ajankulun, Espoon modernin taiteen museo Emman intendentti Henna Paunu kertoo.

Bryk ja Wirkkala olivat samanlaisia siinä, että kumpikaan ei välittänyt julkisuudesta. He halusivat vain tehdä työtään ilman suurempaa hälyä.

Rut Bryk vaikutti aralta ja hauraalta, mutta hän oli myös vahva ja tinkimätön. Mikään kätevä emäntä hän ei oloiseelut.

– Hän osasi kotityöt teoriassa hyvin mutta oli aika boheemi. Jos hän teki ruokaa, se oli erinomaista, mutta sen tekeminen kesti kauan. Tapio teki nopeasti hyvää ja kaunista ruokaa, Maaria Wirkkala muistaa.

Rut Brykin suuntavaisto oli kehno, mutta silti hän rakensi työssään tarkkoja arkkitehtoonisia maailmoja. Tapio Wirkkala löysi perille missä vain.

– Heitä yhdisti kiinnostus taidehistoriaan ja uteliaisuus ajan ilmiöihin sekä kaikkeen uuteen taiteen kentässä, Maaria Wirkkala kertoo.

Maaria Wirkkala muistaa, että vanhemmat eivät juurikaan leikkineet lasten kanssa, mutta asioita tehtiin yhdessä. Rut-äiti oli myös hyvä kertoja, joka loihti sanoihinsa tuoksut ja värit.


Muotoilun nero

Rut Brykin töitä on parhaillaan Japanissa laajalla näyttelykiertueella. Brykistä on tehty myös dokumenttielokuva Perhosen kosketus, joka nähdään Japanissa. Töitä on nähtävissä Espoon modernin taiteen museo Emmassa, jonka käyttöön Tapio Wirkkala Rut Bryt -säätiö on tallettanut taiteilijaparin mittavan taidekokoelman. Tapio Wirkkalan töitä on samaan aikaan näytteillä Venetsiassa Muranan lasimuseossa.

Eivätpä taiteilijat itsekään olleet aina samassa paikassa. Yhteisiä teoksia he tekivät melko vähän, vain muutamiin Tapio Wirkkalan suunnittelemiin astiastoihin Bryk teki pintakuvioinnin.

Tapio Wirkkalaa voi sanoa muotoilun neroksi. Sitä ei yleensä muisteta, että hänen kynästään lähtivät myös monet pakkaukset ja etiketit. Jalostajan muovinen ketsuppipullokin oli Wirkkalan suunnittelema.

Wirkkala opiskeli Taideteollisuuskeskuskoulussa koristeveistäjälinjalla. 1946 hän voitti Iittalan lasitehtaan suunnittelukilpailun. Voiton hän jakoi Kaj Franckin kanssa.

Lasitaiteilija löysi aiheensa usein luonnosta, mikä näkyy esimerkiksi hänen Ultima Thule -lasisarjassaan. Hänen ensimmäinen klassikon arvoon noussut muotoiluesine oli Kantarelli-maljakko, jonka hinta on tänä päivänä huikea.

Vuosina 1951–1954 Tapio Wirkkala sai kolme kertaa Grand Prix -pääpalkinnon Milanon triennaalissa. Hän oli myös mm. Taideteollisen oppilaitoksen johtaja 1951–1954 ja sen jälkeen Karhula-Iittalan taiteellinen johtaja. Akateemikon arvon Wirkkala sai 1972.

Wirkkala käytti töissään lasin lisäksi muun muassa posliinia, metallia, muovia. Hän ei ollut muutenkaan helposti määriteltävissä. Hän jopa piirsi molemmilla käsillään yhtä hyvin, vaikka oli vasenkätinen.

Työ sai selviämään surusta

Rut Bryk teki aluksi graafisia suunnitelmia sekä värikkäitä keramiikkaesineitä. 1960-luvulla hän alkoi toteuttaa teoksiaan yksittäisistä lasitetuista keramiikkamoduleista, joita hän sommitteli suuriksi reliefeiksi. Bryk suunnitteli myös Seita-tekstiilit.

Brykin Kaupunki auringossa -teos on Helsingin kaupungintalon ala-aulan portaikossa. Presidentin virka-asunnossa Mäntyniemessä on Brykin tekemä Jäävirta-niminen reliefiseinä, jota hän teki 1987–1991 surutyönä miehensä kuoleman jälkeen.

– Rut selvisi Tapion kuoleman jälkeen päivästä toiseen jatkamalla työtään, Maaria Wirkkala kertoo.

Tapio Wirkkala ja Rut Bryk tekivät molemmat loppuun asti työtään. Heidät on haudattu Hietaniemen hautausmaan taiteilijakukkulalle.

Taiteilijapariskunnan töitä:

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt