Ei yhtään uutta huonekalua: Outi Broux kunnosti rappiolla olleesta autiotönöstä ihanan kodin täynnä hauskoja yksityiskohtia

Ei yhtään uutta huonekalua: Outi Broux kunnosti rappiolla olleesta autiotönöstä ihanan kodin täynnä hauskoja yksityiskohtia

Julkaistu:

Asuminen
Stylisti Outi Broux on kunnostanut vuodesta 2000 rappiolla ollutta autiotönöä. Siitä on kuoriutunut omalla tavallaan ylellinen, hauskoilla yksityiskohdilla sisustettu koti.
Yläneen maalaisseudulla asuva Outi Broux huomasi jo melko varhain kunnostustöitä tehdessään, että jossain remontin vaiheessa tarvitaan myös lihasmassaa.

Koska sitä ei ollut tarjolla sinkkutaloudessa, Outin piti välillä palkata rotevia miehiä tekemään raskaimpia hommia ostamaansa vanhaan maalaistaloon.

– Leikillisesti ilmoitinkin remonttimiehiä etsiessäni, että aivot voi hyvin jättää kotiin, tarvitsen vain lihaskimppuja. Onneksi naapureista ja tutuista löytyi tarvittaessa auttava käsi ja järkeäkin samalla, Outi kiittelee.

Outin talossa on iso tupakeittiö, kaksi kammaria ja juuri kunnostettu yläkerta, jonka avoimessa tilassa sijaitsevat työpiste, oleskelutila sekä ateljee maalaustelineineen. Outin monien harrastusten joukkoon kuuluu myös maalaaminen.

–  Lähes kaiken olen kunnostanut itse kierrätysmateriaaleja käyttämällä, Outi esittelee lähinnä kesähuoneeksi kunnostamaansa vinttikerrosta, jota hän kutsuu saliksi.

Outi kertoo, ettei hän ole koskenut lainkaan lattioihin eikä purkanut pahemmin seiniäkään.

– Mutta vähemmästäkin voi saada itsensä naarmuille, mustelmille ja yltä päältä paskaiseksi.


Yläkerran salissa olevan ikkunaseinän alle Outi keksi sijoittaa vaakasuuntaan vanhoja ovia.

Yhdeksänruutuiset ikkunat hän teetätti puusepänliike Tiirissä alkuperäisten ikkunoiden mallilla.

– Halusin saliin paljon valoa. Isot ikkunat eivät kuitenkaan voineet olla mitkä tahansa. Otan aina kauneusaspektin huomioon, mutta en tingi turvallisuudesta. Otin sinne tietenkin lakisääteiset ikkunat, joista tulipalon sattuessa palomies pääsee varusteineen sisään.

Yläkertaan vievän portaikon Outi maalasi kauniin luumunpunaiseksi.

– Tein töitä löytääkseni jämämaaleista hakemani huurteisen luumun. Kun aikani sekoittelin, oikea väri löytyi.


Työpöytänsä Outi on ahtanut harjakaton vinon seinän lähelle. Pöydällä on kohta, joka on melkein ainoa talosta löytynyt koriste-esine. Outi halusi sen säilyttää, koska on lintuihminen ja linnuissa on jotain hänelle merkittävää symboliikkaa.

Alakerrassa sijaitseva tupakeittiö oli alkujaan Outin innoittaja. Nähtyään tupakeittiön ikkunan läpi ulkoa kurkkiessaan hän innostui talokaupoista. Isossa tuvassa on alkuperäiset harmaasta maalista kuluneet lankkulattiat, iso uuni ja vahva maalaistalon henki. Seinät ovat tummunutta hirttä.

Lämmin tupa oli pitkään Outin kotipesänä. Vähitellen hän alkoi kunnostaa kammareita. Toinen kammareista on nykyään lintuhuoneena.

– Pidän tätä edelleen olohuoneena, ja tykkään istua lintujeni keskellä pitkiäkin aikoja.

Outi on erittäin kiitollinen naapuripariskunnalle, jolta saa aina apua.

– Kaikki keittiön hyllyt sekä kaapit olen tehnyt yhdessä naapurini Sampan kanssa nurkissa pyörivistä laudanpätkistä.

Työparin uusin luomus on tupaa koristava lautaskaappi.


Outi on opetellut päällystämään myös vanhoja huonekaluja. Hän äheltää niin kauan kuin työ on valmis. Eteisaulan vanhan sohvan hän osti Loimaan työttömien kirppikseltä. Pellavainen päällikangas on puolestaan loimaalaisesta kangaskaupasta, josta ovat myös tyynyjen kankaat.

– Kauppa on kankaiden aarreaitta. Hurahdan siellä täydellisesti. Olen antanutkin itselleni porttikiellon sinne vähäksi aikaa, Outi tunnustaa.

Aulan isoja ikkunoita hän ei halunnut peittää verhoilla.

– Yksi pellavaverho riittää tähän tilaan, hän sanoo.

Outilla ei ole yhtään uutta huonekalua kodissaan.

– Maailmassa on jo tehty kaikki huonekalut. Ei tarvitse tuhlata aikaa etsimällä ankarasti jotain uutta. Voit löytää oman aarteesi lähimmältä kirpparilta tai huutokaupasta.

 

Maailmassa on jo tehty kaikki huonekalut. Ei tarvitse tuhlata aikaa etsimällä jotain uutta.

Nikkaroiminen ja entisöiminen eivät Outin mielestä ole mitään atomitiedettä, vaan mukavaa, kehittävää hommaa, jonka avulla saa tehtyä todella yksilöllisiä ja oman tyylinsä mukaisia esineitä.

– Mottoni on: tuunaamisessa on tulevaisuus.

Kuningatarmakkarinsa eli eskapismihuoneensa tyyliä Outi muokkaa noin joka toinen vuosi.

– Minusta on ihana luoda sinne erilaisia maailmoja, jotka ovat tavallaan oman elämäni näytelmän kulisseja. Välillä makkari on luostarimaisen askeettinen, nyt ”överi kitch tee-se-itse-palazzo”.


Outi korostaa, että vanhan talon kunnostaminen pitääkin ottaa ikuisuusprojektina. Kerralla ei tarvitse eikä voi tehdä kaikkea.

– Itselleni on parasta kunnostaa nykäyksittäin rahatilanteen ja halun mukaan.

Outi antaa vanhasta talosta haaveileville muutaman oivan ohjeen. Ei pidä ostaa vanhaa taloa korjattavaksi, jos haluaa ”uuden” talon. Turhien muutoksien vuoksi talo voi menettää ominaisuutensa, joiden ansiosta se on selvinnyt terveenä yli sata vuotta. Ei pidä aloittaa heti isoa remonttia, vaan ensin on syytä tutustua taloon ja korjata vain rikkinäiset kohdat. Alkuperäisiä materiaaleja pitää kunnioittaa.

– Pitää myös jättää asumistilaa ja pitää taukoja, jottei uuvu henkisesti ja fyysisesti.


Outin kodissa on kaunista. Kunnostettu yläkerta salpaa hengen. Tuollaisessa kodissa kelpaisi pitää kutsuja ja näyttää kaikki ihanuus myös muille. Mutta Outin koti on kaukana valtateistä, liikennevaloista ja seurapiireistä. Kesäisin toki yövieraitakin piipahtelee.

– Ihan itseäni varten olen kaiken tehnyt, tietenkin, hän sanoo seuranaan 30 undulaattia ja enää kaksi koiraa, Ukko ja Viljo. Lauma on pienentynyt, sillä Urho hukkui syksyllä ja Sohvi-rakas kuoli sairauteen.