Päivi sai puhelimeensa jymykuvat – naapureilta ostettu 1970-luvun kesämökki oli paljastunut melkoiseksi aarreaitaksi

Kesämökille tuppaa kertymään kamaa sieltä täältä, mutta koska niillä on tunne- tai raha-arvoa? Kolme naista kertoo mökkiaarteistaan.

Jesper-sarjan jälkiruokamaljoja kaupitellaan netissä nykyään noin 35 euron hintaan, mutta Päivi aikoo pitää ne muistona lapsuudestaan.

21.4.2019 9:02

Eteläisessä Suomessa asuva Päivi alkoi arvostaa menneiden vuosikymmenten esineitä erityisesti keski-iällä.

– Niissä on jotain niin kaunista, ajatonta, koskettavaa ja viehättävää, hän luettelee.

Kun Päivin äiti on tarjonnut kaappiensa kätköistä jos jonkinlaista roinaa tilaa viemästä, tytär ei ole laittanut hanttiin. Tällaisia aarteita ovat olleet muun muassa Riihimäen lasin Jesper-tarjoiluastia jälkiruokakulhoineen ja Grapponia-kannu juomalaseineen.

– Jotkut esineistä ovat päätyneet myyntiin, kuten esimerkiksi maljakot, mutta suurin osa esineistä pysyy kuitenkin matkassani lopun elämääni. Ne ovat olleet vanhemmilleni aikanaan arvokkaita käyttöesineitä, jotka muistan lapsuudestani.

– Rakkaita ovat myös edesmenneiltä isovanhemmiltani ja isotädiltäni perityt esineet, kuten Esteri Tomulan suunnittelema Pastoraali-alunen. Niistä en halua tai edes pystyisi luopua, sillä ne tuovat mieleeni niin ihania lapsuuden muistoja. Sydänhän siinä särkyisi, Päivi sanoo.

Päivin appivanhempien 1970-luvulla rakentama mökki siirtyi ajan myötä Päivin miehen ja tämän veljen omistukseen. Taannoin veljekset ostivat myös viereisen saman aikakauden mökin, joka paljastui melkoiseksi aarreaitaksi.

Kun veljekset lähtivät tarkistamaan mökkitiluksia, Päiviä harmitti, sillä hän joutui jäämään sairastumisen takia kotiin.

– Painotin miehelleni, ettei mitään, mikä näyttää yhtään vanhalta, saa heittää pois.

Veljekset luulivat sinistä Bitossin maljakkoa halvaksi keramiikaksi.

Iittalan Pastoraali-sarjan astia löytyi Päivin edesmenneen isotädin jäämistöstä.

Päivi pelasti Grapponia-sarjan kannun ja lasit äidin kätköistä. Nanny Stillin suunnittelema lasisarja lanseerattiin vuonna 1968.

Sitä mukaa kun veljekset tekivät löytöjä, Päivin mies lähetti niistä kuvia sairastupaan. Vaimo neuvoi puhelimen välityksellä, kuuluisiko kyseinen esine kaatopaikalle, kokkoon vai pelastettavaksi.

– Kuvien avulla sain pelastettua esimerkiksi aavistuksen ruostuneen Esteri Tomulan Tatti-kulhon, joka olisi muuten päätynyt kaatopaikalle.

Toinen Päivin mieleen painunut pelastus oli Raija Uosikkisen Finellille suunnittelema Punahilkka-kahvipannu, joka oli huolellisen kuurauksen jälkeen kuin uusi.

– Nämä esineet myin eteenpäin ja niillä rahoilla veljekset saivat remonttibudjettiin ekstrarahaa ja hyvän matkaa maalia mökin seinään.

Sairauden selätettyään Päivikin pääsi vihdoin mökille.

– Hyvänen aika sitä intoa, kun pääsin tonkimaan kaikki kaapit ja nurkat, nainen nauraa.

Mökin uumenista löytyi muun muassa Bitossin maljakko, jonka veljekset arvelivat olevan Tiimarista ostettua halpatuotantoa.

– Onneksi eivät ehtineet heittää sitä pois. Siellä se nytkin seisoo komeana kulmakaapin päällä.

Kaikista mieleenpainuvin aarre löytyi varastorakennuksesta, joka oli Päivin miehen mukaan ”täynnä pelkkää rojua.”

– Halusin kuitenkin kurkistaa sinne ja silmääni sattui esine, joka näytti ensisilmäyksellä litteältä ja likaiselta, seittien peitossa olevalta metallilevyltä. Laskin isoon sankoon vettä lorauksella mäntysuopaa ja laitoin löytöni likoamaan. Muutaman tunnin päästä menin katsomaan, mitä sieltä löytyisi.

Sangossa lillui Friitalan nahkatakki suoraan 1950-luvulta. Vuorikin oli vielä ehjä. Päivi pesi ja oikaisi takin ja myi sen Facebookin vintage-ryhmässä 70 eurolla.

– Saivat sillä rahalla veljekset loputkin seinät maalattua ikään kuin ilmaiseksi. Ja maalia jäi vielä vähän ylikin.

Paitsi metsä, vesistöt ja ulkoilumahdollisuus myös tärkeät ja itselle merkitykselliset esineet tekevät mökkitunnelman. Monen kesäpaikalle on kertynyt tavaroita, joilla ei välttämättä ole suurta rahallista arvoa, mutta sitäkin enemmän tunnearvoa.

Elina Koiviston perheen mökillä Pirkanmaalla tunnearvoa tuo porontalja, joka istuu mainiosti pohjoismaisen pelkistettyyn tyyliin sisustettuun mökkiin. Koiviston veli osti taljan aikanaan heidän äidilleen, ja esineeseen tulee tunnearvoa muistoista, joita taljaan liittyy.

– Se muistuttaa meitä kaikkia perheemme jokavuotisista Lapin-matkoista, joita teimme lapsuudessa. Matkoilta on ihanat ja lämpimät muistot, ja Lapilla on aina erityinen paikka meidän kaikkien sydämissä, Koivisto kertoo.

Elina Koiviston perheen mökki on sisustettu vaalealla.

Mökillä porontalja on lämmittänyt konkreettisestikin. Mökin ympärillä on luontoa, jossa ulkoilla ja vieressä vesistö, jossa perhe veneilee. Välillä talja on ollut vilttinä pihakeinussa, joskus veneessä ja ahkiossa ja tällä hetkellä sen paikka lattialla.

Nyt Koivisto kaavailee sille uutta paikkaa takan viereen seinälle ripustettuna, käytännön syistä.

– Taljasta lähtee paljon karvaa, joten siksi se on vähän epäkäytännöllinen, mutta emme ole malttaneet siitä kuitenkaan luopua, Koivisto kertoo.

Kun Pia Immoselle puhuu tunnearvosta, hänelle tulee ensimmäisenä mieleen mökin hirsiseinää koristava peili. Peili on upotettu vanhaan, peräti satavuotiaan ruutuikkunan raamien sisään.

Immonen sai peilin joululahjaksi vävyltään, joka on lasimestari ja taitava käsistään.

– Peili on tosi kaunis. Kaikki ovat kehuneet, kun mökillä on käynyt ystäviä ja sukulaisia, Immonen kertoo.

Vävy löysi ikkunan työkeikallaan erään navetan perukoilta ja selvitti, saako sen ottaa. Immonen ei tiedä tarkkaan, mistä ikkuna on alkujaan peräisin.

Kierrätetystä esineestä tuli mökin sisustuksen helmi, ja Immonen arvostaa sitä, että sisustuselementti on ainoa laatuaan. Hän kertoo keksineensä peilille sopivan paikan heti. Tuulikaapin seinältä se näkyy olohuoneeseen ja kaikkialle talossa.

Pia Immonen on vastuussa mökin sisustuksesta. Muutama vuosi sitten mökki remontoitiin.

Kaamosajaksi Pia Immonen ripusti peiliin valosarjan. Immosen ja hänen miehensä mukana mökillä viihtyy 11-vuotias jackrusselinterrieri Elsa.

Raamien puu on käsitelty harmaan sävyiseksi, ja peili sopii vaaleaan sisustukseen.

– Moni on kehunut, että meillä on hyvä vävy ja voisi mennä muillekin tekemään, Immonen nauraa.

Immonen ja hänen miehensä hankkivat mökkinsä yli parikymmentä vuotta sitten, ja muutama vuosi sitten pariskunta päätti remontoida ysärihenkisen mökin sisäpinnat vaaleansävyisiksi.

Immonen sanoo pitävänsä modernin ja vanhan yhdistelmästä, ja on sisätiloissa hiukan maalausromantiikkaakin.

– Tykkään, että on modernia ja vanhaa, mutta pieninä ripauksina.

Lue lisää kesämökeistä ja mökkeilystä Ilta-Sanomien uudesta erikoisjulkaisusta Ihana mökki.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?