Koti täynnä väriä! Johanna asuu punaisessa valtakunnassaan yhteisöllisessä rivitalossa

Julkaistu:

Asunnot
Norjalaisarkkitehti Olov Selvaag suunnitteli Joensuuhun rivitalot, joissa on omanlaisensa henki. Saunasta hypätään hankeen tekemään enkeleitä, ja pihan yrtitkin ovat yhteisiä.
Koska pelkästään kuvataiteilija Johanna Turusen olohuoneessa näkyy niin karmiininpunaista, kirkkaanpunaista, pinkkiä kuin vaaleanpunaisen eri sävyjä, Turusen lempiväriä ei tarvitse erikseen arvuutella.

– Punaisiin keittiönkaappien oviin ihastuin jo asuntonäytössä. Samalla päätin, että kaapinovet saavat säädellä koko tulevan alakertamme värimaailmaa, Turunen sanoo.


Häntä vastapäätä istuvan Aune Kilpeläisen lapsuudessa tilat olivat hillitymmät. Kilpeläinen muutti Joensuun Leinikkitielle ensimmäisen kaksikerroksisen rivitalon valmistuttua keväällä 1956.

– Olin silloin 11-vuotias. Tässä huoneistossa asuin vähän vanhempana kahteen eri otteeseen, Kilpeläinen kertoo.


Johanna Turunen on oppinut taloyhtiön vaiheista paljon neljässä vuodessa.

– Kaikki uudet tulijat saavat taloyhtiön historiikin heti tervetuliaislahjana.

Norjalaisen arkkitehdin Olov Selvaagin mallin mukaan suunniteltujen valmistumista seurattiin aikanaan suurennuslasin kanssa: Ensin Joensuun Kanervalassa kaadettiin mäntymetsää selvaakkitalojen tieltä. Tilalle rakennettaisiin edullisia, neliöt tehokkaasti hyödyntäviä rivitaloja.

– Tavoitteena oli luoda yhteiseen tapaan rakennettu metsälähiö, Aune Kilpeläinen sanoo viitaten Riitta Nikulan Suomalainen rivitalo – työväen asunnosta keskiluokan unelmaksi -kirjaan (SKS).


Koska Nikula on valinnut kirjan kanteen Leinikkitie 3:n kuvan, naapurukset uskovat, että heidän talonsa on kaupunkirakentamiseen perehtyneestä taidehistorioitsijastakin kaikista kaunein.

Joensuulaisen asuinalueen tunnelmaa Nikula kuvaa huolettoman eloisaksi. Asukkaiden viihtymisestä kertoo esimerkiksi se, että Aune Kilpeläisen lisäksi Leinikkitiellä ovat asuneet niin tämän veljen, veljenpojan kuin serkun perheet.

– Enkä minä ole suinkaan ainut paluumuuttaja, Kilpeläinen kertoo.


Hän palasi tuttuun osoitteeseen viimeksi vuonna 1997.

– Taloyhtiön isoissa juhlissa minun bravuurini on entisten asukkaiden kutsujen lähettäminen. Esimerkiksi 60-vuotisjuhlissa meillä oli paljon tarjoilua, laulua, soittoa, puheita, tanssia sekä lasten esityksiä. Täällä on asunut aina paljon lapsia, Kilpeläinen kertoo.

Eloisa sisustus on naisten käsialaa

Harjakattoisissa vaakalautataloissa on kaikkiaan 18 asuntoa. Hukkaneliöitä ei ole, vaan esimerkiksi Johanna Turusen perheen 87 neliötä tarkoittaa neljää huonetta ja keittiötä.

– Säilytystiloja voisi olla enemmän, Turunen sanoo.

Muuten hän vaihtaisi vain asuntonsa portaikon, jonka alkuperäisversio on hänestä paljon hienompi kuin matkan varrella tilalle tullut valinta.

Sisustuksessa Turunen arvostaa eloisuutta. Monet esineistä ovat kirpputorihankintoja ja kuvataide Turusen itsensä tekemää.

Kuvataiteilijana hän on työskennellyt äskettäin esimerkiksi Kontiolahden koululla: graafisia kontioita sisältävä sisäseinä on valmis, mutta ulos tuleva teos odottaa vielä asennustaan.

Kotinsa valkoiseen yläaulaan Turunen teki sinisävyisen tehosteseinän akryyliväreillä. Vanhempien makuuhuoneen päätyseinä on basilikanvihreä.

– Se on tyttäremme lempiväri ja jäi seinään, vaikka tytär halusi vaihtaa huonetta.


Turusen puoliso antaa naisväen päättää sisustuksesta.

– Hän on kiinnostuneempi elektroniikasta. Isompi televisio taitaa olla jo hankittuna, Turunen hymähtää.

Perheen Usva-tyttären ensimmäinen öljyvärityö, susi, sijoitettiin olohuoneen seinälle.

– Usva on yksi oppilaistani, Joensuun seudun kansalaisopistossa niin aikuis- kuin lapsiryhmiä ohjaava Turunen kertoo.

Taloyhtiössään Turusesta on tullut pihavastaava. Hän ja muut puutarharyhmäläiset pitävät huolta kukista, ja Leinikkitiellä kasvimaan yrtitkin ovat yhteisiä.


Teemabileitä ja yhteisöllistä saunomista

Yhtä pidetään myös Vanamonkadun selvaakkitaloissa asuvan väen kanssa.

– Meidän WhatsApp-ryhmässämme ostetaan, myydään, vuokrataan ja ihan vain kerrotaan ja kysellään kuulumisia.

Aune Kilpeläinen kertoo, että jo se, kun Leinikkitielle tuli ensimmäinen televisio, oli yhteisöllinen tapahtuma.

– Meitä naapureita riitti koko televisiollisen kodin portaikon täydeltä. Lapsina hyödynsimme portaita välillä ruokaillessammekin niin, että joka toinen porras oli jonkun pöytä ja joka toinen penkki.

Juhlista Turusen ja Kilpeläisen mieliin ovat painuneet myös teemabileet, kuten espanjalais- ja Meksiko-aiheiset illanvietot. Talvisin taloyhtiön yhteisöllisin paikka on sauna, josta vanhemmat ladyt ovat oppineet piipahtamaan hangessa nuorempien tavoin.

– Meiltä on torille vain puolitoista kilometriä, mutta täällä voimme elää kuin maalla. Nauramme sille, että saunan lähellä on seurakuntatalo, ja siinä vieressä me sitten teemme enkeleitä, Aune Kilpeläinen kertoo.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt