rac

Perheyrityksen menestystuotteesta tuli Suomen levinnein esine – muualla maailmassa se on lähes tuntematon

Julkaistu:

Orthex kehitti 25 vuotta sitten täydellisen pakastusrasian. Nyt se löytyy useammasta suomalaiskodista kuin mikään toinen esine.
  • Katso yllä olevalta videolta, kuinka rasiat valmistuvat Lohjan tehtaalla.
Robottikäsi nostaa ruiskuvalukoneesta muovisia pakastusrasioita kaksi kerrallaan, kymmenen sekunnin välein.

Robotti järjestää rasiat liukuhihnalle neljän pinoihin. Toinen kone kääräisee pinojen ympärille pakkausetiketin ennen kuin ne siirretään varastoon. Sieltä ne matkaavat kauppoihin ja edelleen suomalaisten pakastimiin, eväsreppuihin, lapsuusmuistoihin ja kansalliseen kuvastoon.

Orthexin tehtaalla Lohjalla valmistuvat yhtenäiskulttuurin viimeiset artefaktit. Täällä valmistettuja pakastusrasioita on kirjaimellisesti lähes jokaisessa suomalaiskodissa.

Ilta-Sanomat selvitti kyselyllä, mikä on Suomen levinnein esine. Vastauksia tuli yli 100 000, ja voittaja oli Orthexin pakastusrasia, alkuperäiseltä nimeltään Jäänalle. Sellaisen kertoi omistavansa 89 prosenttia vastaajista.

Se on järisyttävä luku aikana, jolloin lähes jokaisesta esineestä löytyy lukemattomia eri valmistajien versioita.
Jäänalleja alettiin valmistaa vuonna 1995. Sen jälkeen niitä on myyty 60–70 miljoonaa kappaletta.

Kun lapsi muuttaa omilleen, kulkee Jäänalle yleensä jo muuttokuormassa. Jos ei silloin, äiti pakkaa sen lapsensa matkaan täynnä jauhelihakastiketta, kun tämä vierailee vanhassa kodissaan. Harvoin Jäänalle palaa enää lähtösijoilleen. Taas on uusi suomalaiskoti vallattu.

Miksi juuri Jäänalle? Vastausta täytyy lähteä etsimään 1950-luvulta.

Kansakoulunopettajat olivat sotien jälkeisessä Suomessa arvostettuja hahmoja. Niinpä Viipurista evakkona Lohjalle asettunut pientilallinen Einari Kallonen päätti kysyä Palomäen Jaskalta, mistä löytyisi hänen pojalleen Aulikselle leipäpuu.

Palomäki tuumasi, että ”guttaperkka” on tulevaisuuden materiaali. Sillä opettaja tarkoitti muovia.

Suomen ensimmäinen muovitehdas Sarvis oli perustettu 1921 Tampereelle. Einari Kallonen lähetti kuitenkin poikansa oppiin Pohjanlahden toiselle puolelle Ruotsiin, jossa lohjalaislähtöinen Birger Bergqvist piti muovitehdasta.

Ruotsista palattuaan Aulis Kallonen osti helsinkiläiseltä Halosen veljesten konepajalta ensimmäisen muovikoneensa ja alkoi tehdä perheen rintamamiestalon kellarissa paitaklemmareita. Niitä tarvittiin pakkaamaan paitoja, joita Suomesta vietiin Neuvostoliiton tuhansittain.

Kun tanskalainen Orth-Plast perusti Suomeen tytäryhtiö Orth-Exportin, ryhtyi Aulis sen alihankkijaksi. Tanskalaisten liiketoimet eivät onnistuneet odotetusti, ja 1956 Kalloset ostivat yrityksen itselleen. Samalla he saivat paljon arvokkaita muotteja muovikoneeseensa.

 

Faija sanoi, että ämpärit olivat niin suosittuja, että keskusliikkeet lähettivät tehtaalle omat autonsa hakemaan niitä. Ne jonottivat pihalla, että niitä valmistui riittävä määrä.

Orthex räjähti kasvuun 1960-luvulla, kun yritys aloitti muovisten ämpäreiden ja pesuvatien valmistuksen. Suomalaiset vaihtoivat raskaat ja rämisevät sinkkiämpärinsä muovisiin, ja Orthex myi miljoona ämpäriä vuodessa. Aulis Kallonen osti uusia muovikoneita ja laajensi Lohjalla tehdasta kotinsa ympärillä jatkuvasti.

Siihen aikaan muodostuivat ensimmäiset ämpärijonot, kertoo Aulis Kallosen poika Kari Kallonen.

– Faija sanoi, että ämpärit olivat niin suosittuja, että keskusliikkeet lähettivät tehtaalle omat autonsa hakemaan niitä. Ne jonottivat pihalla, että niitä valmistui riittävä määrä, Kallonen kertoo.

Orthexin ämpärin tunnistaa kahvan kolmesta painaumasta. Se on säilyttänyt suosionsa läpi vuosikymmenten. Orthexin kymmenen litran ämpäri sijoittui IS:n selvityksessä toiseksi. Sen kertoi omistavansa 87 prosenttia vastaajista.



Kari Kallonen korvasi isänsä Orthexin toimitusjohtajana 1995. Samana vuonna yritys lanseerasi toisen jättimenestyksensä. Pakastusrasian oli tuonut ensimmäisenä markkinoille Sarvis, mutta Jäänallen avulla Orthex murskasi kilpailijansa ja valtasi markkinan täydellisesti.

Ennen Jäänallea pakastusrasioiden myynti oli jakautunut melko tasaisesti Orthexin Jääkarhun ja Sarviksen Jääkukan välille. 1990-luvun alussa Sarvis pienensi suurimman pakastusrasiansa kokoa 1,0 litrasta 0,9 litraan ja onnistui samalla laskemaan sen hintaa.

Kilpailijan liike ärsytti Aulis Kallosta, joka päätti vastata kunnolla. Hän pyysi nuorta muotoilijaa Laura Huhtela-Bremeriä suunnittelemaan Orthexille uuden, entistä paremman pakastusrasian.

Jäänalle syntyi.

Jäänalle erosi monin tavoin edeltäjistään. Huhtala-Bremer aloitti työnsä miettimällä, millaista pakastusrasiaa ei itse haluaisi käyttää.
Jäänallen kulmat ovat pyöreät, jolloin rasian sisältö on helpompi lusikoida pois kuin teräväkulmaisista edeltäjistä. Pyöreiden kulmien ansiosta sisältö myös jäätyy tasaisemmin ja nopeammin. Asiaa jopa testattiin laboratoriossa.
Rasian kansi on syvennetty niin, että toisen pohja sopi siihen hyvin. Rasioita on helppo pinota päällekkäin, mutta niiden väliin jää silti riittävästi tilaa, jotta kylmä ilma pääsee virtaamaan pakastimessa. Rasiat menevät myös helposti sisäkkäin mutta eivät tartu kiinni toisiinsa.
Jäänallen yläreunaa kiertävät jäykkyysrivat, joiden ansiosta rasia säilyttää muotonsa, vaikka siihen kaadettaisiin kuumaa mehua. Yläkulmien syvennyksiin mahtuu peukalo, jolla kannen voi napsauttaa helposti auki. Aikaisemmissa malleissa kannessa oli läppä avaamista varten. Se oli kuitenkin usein liian pieni. Isompi taas olisi napsahtanut jäisenä irti.
– Lähtökohtani on aina ollut se, että pitää miettiä käyttäjää. Olen koulutukseltani teollinen muotoilija, ja se on meidän dna:ssamme, Laura Huhtela-Bremer kertoo.


Yksinkertaiset mutta nerokkaat innovaatiot tekivät Jäänallesta tarkoitukseensa täydellisen. Se oli välitön hitti, eivätkä keskusliikkeet enää ottaneet kilpailijoiden tuotteita valikoimiinsa.

Pakastusrasioita myytiin miljoonia vuosittain. Orthexin liikevaihto nousi 10 miljoonaan euroon vuodessa. Siitä yli viidennes tuli pelkästään pakastusrasioista ja ämpäreistä. Kallosten rintamamiestalon viereen nousseessa tehdaskompleksissa Lohjalla ahersi parhaimmillaan sata ihmistä.

Jäänalle ei ainoastaan vallannut markkinoita vaan myös laajensi niitä. Siinä missä aikaisemmat pakastusrasiat soveltuivat vain pakastamiseen, ihmiset alkoivat käyttää Jäänallea myös eväsrasiana.

– Ihan sen muotoilun, helppouden ja käytännöllisyyden vuoksi, Kari Kallonen sanoo.


Pakastaminen on kuitenkin Jäänallen päätarkoitus. Tuotetta myydään eniten loppukesästä, ja sen kysyntä seuraa marja- ja sienisatoja. Niiden ennustamiseen Orthexilla käytetään edelleen paljon tarmoa.

– Maatalouskeskuksesta saa marjasatoennusteita samaan tapaan kuin viljasatoennusteita. Olimme myös välillä yhteydessä Marttaliittoon. Keskustelimme eri maatalousalan ihmisten kanssa, millaiset sääolosuhteet luovat tulevan kesän marjasadon. Otimme ennusteita Ilmatieteen laitokselta, Kallonen kertoo.

– Jos tuli niin kuiva kesä, että mansikoita ei riittänyt pakastukseen, vaikutti se myyntiin kymmeniä prosentteja.

Marjasadot vaikuttavat myös myytyjen rasioiden kokoon: hyvänä mustikkavuonna myydään pienempiä rasioita kuin antoisana mansikkavuotena. Suosituin koko on silti aina ollut 0,5 litraa. Se muodostaa myynnistä lähes puolet.

Jäänallen myynnistä viennin osuus on aina ollut pieni. Suomen kaltaista vahvaa pakastuskulttuuria ei ole muissa maissa, ei edes Ruotsissa.

– Ruotsalaiset ostivat sitä eväsrasioiksi, ei pakastekäyttöön. Siksi se ei myynyt siellä hirveitä määriä, joitain satoja tuhansia vuodessa, Kallonen sanoo.

Siinä ajassa, jonka olet nyt käyttänyt tämän jutun lukemiseen, kaksi ruiskuvalukonetta on puskenut Lohjalla maailmaan noin 70 uutta pakastusrasiaa.

Rasiat valmistetaan polypropeenista, muovista, jota syntyy öljyn valmistuksen sivutuotteena. Orthexin käyttämä polypropeeni tulee Porvoosta Borealiksen tehtaalta. Raemuotoista raakamateriaalia säilötään Lohjalla kymmenmetrisissä siiloissa tehdashallin ulkopuolella.


Siilosta polypropeeni kulkeutuu putkia pitkin ruiskuvalukoneeseen, joka sulattaa sen 250-asteiseksi massaksi. Massa ruiskutetaan teräsmuottiin, jossa tuote saa muotonsa. Sen jälkeen muotin jäähdytysletkuissa kiertävä 15-asteinen vesi jäähdyttää tuotteen 50–60-asteiseksi. Jäähdytysvaihe kestää 3,5 sekuntia. Liukuhihnalta tulevat pakastusrasiat tuntuvat kädessä lämpimiltä.

Kannet valmistetaan omalla koneellaan. Niiden materiaali on nimeltään lineaarinen pienitiheyksinen polyeteeni. Se on taipuisampaa kuin itse rasian muovi.

Orthexin edustajat puhuvat mielellään kestävästä kehityksestä ja kierrätyksestä, mutta pakastusrasioita ja muita elintarvikekäyttöön tarkoitettuja tuotteita ei saa valmistaa kierrätysmuovista.

Suomessa ei myöskään ole ainakaan vielä toimivaa kierrätysjärjestelmää kovamuoville. Siksi pakastusrasiat poltetaan elinkaarensa lopussa muiden sekajätteiden tavoin energiaksi.

Lohjan tehtaalla työskentelee nykyisin noin 65 henkilöä. Automaatio on vähentänyt työvoiman tarvetta. Orthexin johto vakuuttaa, että tehdas pysyy Suomessa.

– Tuoteturvallisuus ja varmuus siitä, että laatu syntyy juuri sellaisena kuin halutaan, ovat tärkeitä. Voisihan sitä alihankintana Kiinassa valmistaa, mutta silloin täysi varmuus laadusta kärsisi, toimitusjohtaja Alexander Rosenlew sanoo.

– Kun suomalaisten päivittäistavarakauppojen kanssa toimitaan, reagointikyky on tärkeää. Kun tänään tilaa tuotteet meiltä, ne lähtevät huomenna, tehtaanjohtaja Tom Ståhlberg huomauttaa.


Muovitehtaan arvokkainta omaisuutta ovat teräksestä valetut muotit. Ne maksavat kymmeniä tuhansia euroja ja sisältävät aineettoman pääoman, tuotteiden designin. Yksi muotti kestää noin 4–5 miljoonaa iskua. Puolen litran Jäänallen muottia on jouduttu vaihtamaan jo seitsemän kertaa, mutta siihen on tehty vain pieniä muutoksia.

Sama malli hallitsee markkinoita edelleen, neljännesvuosisata sen jälkeen, kun Laura Huhtela-Bremer piirsi sen. Huhtela-Bremer sai työstään kertakorvauksen, joten hän ei ole suoraan hyötynyt rahallisesti Jäänallen suosiosta. Tuotteen pitkäikäisyys ilahduttaa kuitenkin suunnittelijaa.

– Täytyy sanoa, että sillä tavalla tämä on yksi onnistuneimmista töistäni, että se on ollut harvinaisen kauan tuotannossa, Huhtela-Bremer sanoo.

Jäänallen alkuvuosina jokaisen rasian pohjaan painettiin teksti ”designed by Laura Huhtela-Bremer”. Siitä luovuttiin myöhemmin muottien vaihtuessa.


Vuonna 2009 Kalloset myivät yrityksen pääomasijoitusyhtiö Intera Partnersille. Intera käynnisti yritysostojen sarjan, ja Orthex Groupin liikevaihto kolminkertaistui. Samalla tuotteiden nimiä yksinkertaistettiin. Jäänalle on nykyisin vain Pakastusrasia.

Ja kun tarkkaan katsoo, osa Lohjan tehtaalla olevista pakastusrasian kansista ei sisällä mitään tekstiä. Uusimmissa kansimuoteissa ei lue enää edes Orthex. Onko legendaarinen tuotemerkki siis häviämässä pakastusrasiamarkkinoilta kokonaan?

– Olemme liittämässä pakastusrasioita Gastromax-brändin alle. Se on kansainvälisesti tunnettu. Myös Orthexin logo tulee kuitenkin säilymään pakkauksissa, Orthexin markkinointijohtaja Hanna Kukkonen kertoo.

Kari Kallosta hänen sukunsa perinnön hälveneminen ei harmita.

– Ei se haittaa mitään, kunhan vaan myyvät!

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt