Minne katosi puhelinpöytä?

Julkaistu:

Asuminen
Missä avaimet tai kukkaro tai kauppalista tai viesti tai muistutus hammaslääkäristä? Tietysti telefonin vieressä, puhelinpöydällä!
Ei epäilystäkään, mikä oli perheen järjestyksessä ja koossa pitävä kodin keskipiste.

Se oli pieni huonekalu, jonka sijainnin kaikki löysivät vaikka silmät kiinni ja jolta löytyi kaikki informaatio, minkä perhe tarvitsi päivittäisessä yhteydenpidossa keskenään ja ulkomaailman kanssa.

Ennen kuin joku keksi sen connecting people -villityksen, että puhelinpistokkeita vedettiin myös olohuoneeseen, keittiöön, makuukammariin, takkahuoneeseen ja toilettiin, ainoa puhelinkoneen paikka oli eteisessä pikkupöydällä sen ainokaisen pistokkeen luona.


Huonekalu on puhelinpöytä, ja se on kansainvälinen oivallus jo puhelinviestinnän alkuajalta 1800-luvun lopulta.

Jo nimi pöytäpuhelin kertoo, missä Ericssonin paikka oli. Mummolan ahtaassa eteisessä oli kyllä toinen, puhelinkopistakin tuttu malli, seinäpuhelin.

Kun pikkupoikana soitin Helsingin numeroon 442462, ei mummo silti seinään riipustanut aikeitamme tulla pyhänä visiitille kello kolme, vaan sinikantiseen vihkoon. Se oli pikkuisella, puhelimettomalla puhelinpöydällä puhelimen alla.


Pöydällä oli myös hiusharja ja juuri sen kokoinen vetolaatikko että Helsingin jo 50-luvulla valtaisan paksu puhelinluettelo mahtui siihen. Alahylly oli lehtiteline, josta sain ihmeteltäväkseni Allers Familje Journalenin ruotsinkielisiä sarjakuvia ja Ruotsin kuninkaallisten prinsessojen kuvia.

Kotona oli eteisessä puhelimen alla tammiviilutettu, pieni lipasto. Puhelimen vieressä oli pitsiliinalla kukkamaljakko, kynä, lehtiö, tärkeitten numeroiden vihko sekä puukulho, johon isä pudotti auton­ avaimet ja Tunturi-pastilliaskin töistä tultuaan.

Hyvin paljon myöhemmin ymmärsin, että isän innostus tosi vahvanmakuisiin Tuntureihin johtui varautumisesta poliisin ”sanokaa huugo” -viinanhaisteluratsiaan pikkuisen venähtäneen liikelounaan jälkeen.

Lipaston ylälaatikossa oli tietysti puhelinluettelo, muissa pipoja, tumppuja, villasukkia ja muuta lapsiperheen päivittäistavaraa.

Äiti haaveili joskus ”oikeasta” puhelinpöydästä, jossa olisi mukana pikku istuin rouvien rupatteluhetkien kruunuksi – mutta sama puhelinlipasto meitä seurasi muutosta toiseen.

Missähän on viimeinen puhelinpöytä alkuperäiskäytössään, kun lankapuhelinlinjoja nyt vauhdilla suljetaan?

Meiltä kännykkäaika vei puhelinpöydän vuosikymmen sitten. Lipasto pipoineen on toki eteisessä, pitsiliinalla kukkamaljakko ja avainkulho muistilappuineen ja kynineen. Tunturi-pastilleja Fazer ei enää valmista. Harmi sekin.

Vinkkaa osoitteeseen plus@iltasanomat.fi, mitä tavaraa tai asiaa kaipaat. Me etsimme tarinan.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt