Muutamaa minuuttia yli seitsemän aamulla Suomen puolustusvoimien puhelinkeskukseen tuli poikkeuksellinen puhelu.
Vänrikki Torsti Juhavaara oli valvonut koko yön työpaikallaan yleisesikunnan operatiivisella osastolla Korkeavuorenkatu 21:ssa Helsingissä.
Oli marraskuu 30.11.1939.
Juhavaara toimi päivystävänä upseerina, joka otti vastaan rintamalta tulevia sanomia ja välitti niitä eteenpäin.
Nyt puhelimessa oli Karjalan kannaksella suojajoukkojen prikaatia komentava eversti Antero Svensson, joka saneli hätäsanomansa Juhavaaralle: ”Neuvostoliiton joukot ovat ylittäneet tänään klo 7.00 valtakunnan rajan. Omat etuvartiot ovat vetäytyneet asemistaan. Suojajoukkomme ovat parhaillaan ankarissa taisteluissa vihollista vastaan. Taistelut jatkuvat.”
Talvisota oli syttynyt.
Talvisodan alkaminen on yksi monista Suomen historian tapahtumista, joka kuvataan toimittaja Unto Hämäläisen teoksessa Historian paraatipaikalla – kivitalo Helsingin sydämessä (SKS).
Yhteistä tapahtumille on osoite Korkeavuorenkatu 21.
– Kun kirjoitin kirjaa, minun piti muistuttaa itseäni, etten kirjoita Suomen histoÂriaa vaan yhden talon historiaa, Unto Hämäläinen sanoo.
– Oli tärkeää, että kertomus pysyi jäntevänä, koska tässä oli monta sivupolkua.
Mannerheimin johtama puolustusneuvosto kokoontui Korkeavuorenkatu 21:ssä. Vasemmalta Hugo Österman, Rudolf Walden, Mannerheim, Juho Niukkanen, Lauri Malmberg ja K.L. Oesch.
Uusrenessanssityylinen kivitalo valmistui alun perin paremman väen asuintaloksi 1889.
– Minulla oli ohjenuorana, että kirjan tapahtumien piti jotenkin liittyä Korkeavuorenkatu 21:n taloon tai talossa asuviin tai siellä työtä tehneisiin ihmisiin, Unto Hämäläinen kertoo.
Kiinnostavista ihmiskohtaloista ei ollut pulaa, sillä Talossa – kuten Hämäläinen Korkeavuorenkatu 21:tä kutsuu – ovat vaikuttaneet muun muassa Venäjän salainen poliisi, Suomen puolustusvoimat ja rajavartiolaitos.
Talossa oli myös Carl Gustaf Mannerheimin pitkäaikaisin työpaikka.
Kenraali Mannerheim oli puolustusneuvoston puheenjohtaja 1931–1939. Hän sai työtilat neljännestä kerroksesta.
– Puolustusneuvostolla oli kokous Talossa joka kuukauden ensimmäisenä ja kolmantena tiistaina. Kokousten valmistelija ja puheenjohtaja oli Mannerheim, Unto Hämäläinen kertoo.
Tänne Korkeavuorenkatu 21:een Mannerheim käveli myös dramaattisena päivänä 30.11.1939 heti hätäsanoman saatuaan.
Pian annettiin ensimmäinen ilmahälytys. Venäläiset olivat tulossa Helsinkiin mereltä.
Päivälehden piirin kokoontumispaikka
Talon rakennuttaja Per Erik Färlander oli tukholmalainen maahanmuuttaja ja Sanduddin tapettitehtaan omistaja. Talon suunnitteli ruotsalainen Axel Högberg. Helsingissä oli tuolloin noin 50 000 asukasta. Oltiin keskellä suurta rakennusbuumia.
– Talo rakennettiin, kun viemäriverkostot, puhelin ja sähköt tulivat kaupunkiin. Se oli valtavaa kehityksen aikaa, Unto Hämäläinen sanoo.
Per Erik Färlander laajensi monelle alalle. Kaksi vuotta Talon valmistumisesta tuli lama. Färlander joutui taloudellisiin vaikeuksiin. Pankki myi Talon J. E. Walleniukselle.
- Talolla on ollut uskomaton kaitselmus. Lähistölel putosi talvi- ja jatkosodassa satoja pommeja, mutta yksikään ei osunut Taloon, toimittaja Unto Hämäläinen sanoo.
Samana vuonna 1891 kirjailija Juhani Aho ja hänen vaimonsa, taiteilija Venny Soldan-Brofelt muuttivat ensimmäiseen yhteiseen kotiinsa Korkeavuorenkatu 21:een. Viidennen kerroksen tornihuoneessa Soldan-Brofelt luonnosteli töitään.
1889 Aho perusti toimittaja Eero Erkon ja kirjailija Arvid Järnefeltin kanssa Päivälehden. Sen ympärille muodostunut ryhmä – muun muassa Minna Canth, Jean Sibelius ja Akseli Gallen-Kallela – kutsui itseään Päivälehden piiriksi. Ensimmäinen julkaisu ilmestyi 1891.
Toimitus kokoontui Ahon kotona Korkeavuorenkatu 21:ssa. Seuraavana keväänä Albert Edelfelt maalasi ylhäällä tornissa muotokuvan Juhani Ahosta. Tähän aikaan taloa kutsuttiin Ferlanderin tai Färlanderin taloksi.
1895 pihan puolelle viidenteen kerrokseen muutti sisarustensa kanssa tuleva kirjailija Anni Swan. Anni pänttäsi ylioppilaskirjoituksiin ja kävi kertomassa satuja Aino ja Jean Sibeliuksen tyttärille. Perhe asui naapuritalossa.
Talo myytiin Yhdyspankille
Vuonna 1894 J. E. Wallenius myi Talon Yhdyspankille, joka omisti uusrenessanssirakennuksen ainoastaan kolme vuotta. 1897 se myytiin Aleksander Jefremoville.
Jefremov teki 1903 ratkaisun, joka vaikutti Talon historiaan sata vuotta. Hän myi uusrenessanssitalon Venäjän valtiolle.
Kivitalon hankinta liittyi sen ajan venäläistämispolitiikkaan. Kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikov saapui keisarin pyynnöstä laittamaan liiasta autonomiasta nauttivia suomalaisia järjestykseen. Venäjä panosti voimakkaasti Helsinkiä. Tarkoitus oli saada Suomi tiiviimmin osaksi Venäjää.
Puolustusministeriön virkamiehet ja yleisesikunnan upseerit työskentelivät talossa 1920- ja 1930-luvuilla.
Santarmilaitos piti majaa Talon viidennessä kerroksessa. Alemmat kerrokset olivat santarmilaitoksen ja armeijan upseerien asuintiloina.
Ensimmäisen maailmansodan aikana Helsinkiin tuli lisää santarmeita. Tsaarin salaisen poliisin Ohranan yksikkö majoitettiin Taloon.
– Pelättiin, että Saksan laivasto hyökkää Helsinkiin, Unto Hämäläinen kertoo.
– Ohranan päätehtävä oli jääkäriliikkeen seuranta. Operaatiota johdettiin Talosta.
Ohrana vei värväreitä kuulusteluihin Korkeavuorenkadulle, muiden muassa silloisen jääkärin, myöhemmän jääkärikenraalin Aarne Sihvon. 85 jääkäriä tai jääkärivärvääjää päätyi Pietarin vankiloihin.
1917 kun Venäjän tsaari kukistettiin, Ohranan toimia alettiin syynätä.
– Asetettiin työryhmä, joka alkoi Suomessakin tutkia, mitä täällä on tapahtunut, Unto Hämäläinen kertoo.
– Kävi ilmi, että Ohranan virkamiehet eivät saaneet enää palkkaa. He alkoivat myydä salaisia asiakirjoja, joita olivat ennen laatineet.
Talon purkamista harkittiin 1960-luvulla.
Tammikuussa 1918 Korkeavuorenkatu 21 sai uudet isännät. Siitä tuli punakaartin asemapaikka, Venäjän uuden hallinnon Suomen edustusto. Talo oli punaisten turva. Sieltä kaarti sai aseita ja ruokaa.
Valkoiset ottivat Talon haltuunsa huhtikuussa 1918.
1920 lokakuussa sovittiin rauhansopimus Suomen ja Neuvosto-Venäjän omaisuudesta toisen valtion alueella.
Venäjän valtion Suomessa oleva omaisuus siirtyi suurelta osin Suomelle. Venäjällä oli oikeus ottaa kolme kiinteistöä diplomaattiseen käyttöön.
–  Neuvostoliitto olisi voinut ottaa Talon, Unto Hämäläinen sanoo.
Neuvostoliitto valitsi kuitenkin suurlähetystölleen rakennuksen Helsingin Bulevardilta.
Suomen hallitus päätti antaa Korkeavuorenkatu 21:n Suomen puolustusministeriön ja sotaväen yleisesikunnan käyttöön.
Puolustusministerien työpaikka
1920- ja 30-luvut olivat Suomessa sisäpoliittisesti häilyviä. Aikaa leimasivat myös armeijan sisäiset kiistat. Niistä suurimpia olivat Venäjän armeijassa koulutuksensa saaneiden entisten tsaarin upseerien ja jääkäriliikkeeseen osallistuneiden nuorten miesten valtataistelu.
Jääkärit vetivät pidemmän korren.
Aleksi Mainio kuvaa ajanjaksoa teoksessaan Terroristien pesä, Suomi ja tiedustelu Venäjällä 1918–1939: ”Jos jokin paikka pitäisi nimetä konspiraattorien ja jopa terroristien pesäksi vuosien 1921–1939 Suomessa, niin kyllä se Korkeavuorenkatu 21 olisi. 1920-luvulla toistui monta kertaa kuvio, jossa yleisesikunnan tiedustelu-upseerit ja valkoemigrantit yhdistivät voimansa antibolsevismin hengessä”.
Vuosina 1921– 1939 Korkeavuorenkatu 21:ssa työskenteli 14 puolustusministeriä. Tunnetuin oli Kyösti Kallio.
Talo jää historiaan myös mestarivakooja Vilho Pentikäisen puuhien päänäyttämönä.
Purku-uhan alle
Rajavartiolaitos sijoitettiin Korkeavuorenkatu 21:seen 1944. Rajavartiolaitoksen johto oli Talossa lähes 70 vuotta.
Monet virastot ja valtion laitokset asettuivat myös Korkeavuorenkatu 21:een.
Sinne päätyi 60-luvulla muun muassa Suomen Unescon toimikunta johtajanaan nuori Kalevi Sorsa.
Rakennuksessa oli vielä pönttöuuneja. Kalevi Sorsan kerrotaan heitelleen kesken palaverin klapeja uuniin.
Vielä 1960-luvulla uusrenessanssitalo oli ollut purku-uhan alla, kun viereen tuli Valmetin pääkonttori. Ajan henki suosi purkamista.
Korkeavuorenkatu 21 vuonna 2018.
Vanha Talo on lujaa tekoa. 1980-luvulla Taloon tehtiin ensimmäinen remontti, joka kesti vuosikausia.
– Talon kunnosta kertoo jotakin se, että se esitti leningradilaista balettikoulua amerikkalaisessa elokuvassa, Unto Hämäläinen kertoo.
2013 Suomen valtio päätti myydä Korkeavuorenkatu 21:n. Suomen EU-jäsenyyden myötä upseerien ja rajavartijoiden tehtävät muuttuivat. 80 000-neliöinen talo oli myös liian suuri toimistokäyttöön.
Joulukuussa 2018 Korkeavuorenkatu 21:een valmistui saneerattu 57 huoneiston luksusasuintalo.
Nyt Taloa vahtii Ohranan sijasta Suomen ensimmäinen pysäköintirobotti.
