Asuminen

Vanhoja Omegoita löytyy suomalaisten laatikoista runsaasti – tietyt mallit hyvinkin arvokkaita

Julkaistu:

Kellot
Vanhojen kellojen hinnat vaihtelevat nollasta satoihin tuhansiin.
Vanhat arvokellot ovat poikkeuksellisen kimurantti keräilykohde. Joskus arvokkaaksi kuvitellulla kellolla ei ole arvoa ollenkaan. Hintahaitari lähtee kympeistä ja päätyy satoihin tuhansiin.

– Kellot ovat yksilöitä. Sama kello voi olla enemmän tai vähemmän arvokas, sanoo Espoossa toimivan Kellomuseon museonjohtaja Mikko Kero.

Itsestäänselvää on, että toimiva kello on arvokkaampi kuin pysähtynyt, jolla silläkin voi olla keräilyarvoa. Kunto ratkaisee ja muodillakin on merkitystä. Somessa on syntynyt keräilykulttuuri, joka nostaa rannekellojen arvoa. Nuoret miehet keräilevät niitä.

– Mikä on in keräilymarkkinoilla määrittää paljon. Menneinä aikoina taskukellot olivat sitä mitä vaihdettiin. Nyt niiden keräilijät ovat menossa hautaan. Kun keräilijöitä ei ole markkina-arvo tippuu, Kero sanoo.


Helsinkiläisen kellosepänliike Longitudin toimitusjohtaja Vesa Hyvärinen vahvistaa arvion.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

– Vaarin taskukellolla ei valitettavasti ole arvoa. Taskukellon pitää olla todella spesiaali. Pitää olla erikoisia mekanismia tai kellon aivan huippumerkkiä, Hyvärinen sanoo.

Hänen mukaansa nyt kysytään järeään käyttöön tehtyjä kelloja kuten kronografeja ja sukeltajankelloja.

– Siistiin käyttöön tehdyt pukukellot ovat paljon pienempi juttu. Naisten rannekellot eivät ole kovin haluttuja.

Kunto, kunto ja kunto

Poikkeuksiakin on. Keräilykellot ovat lähes aina mekaanisia, patterikelloilla ei ole keräilyarvoa.

– Ehkä poikkeus ovat jotkut Cartierin naistenkellot, jotka voivat olla paristollakin. Tämä koskee vain aivan muutamaa mallia.

– Kunto, kunto ja kunto, Hyvärinen listaa kellon arvon ratkaisevan tekijän.

Lisäksi ratkaisee ”alkuperäisyyden aste” ja ulkonäkö.

– Ulkonäkö on suunnattoman tärkeää. Vanhan kellon kanssa katsotaan myös kuinka kaunis se on, vaikka kello muuten olisi täysin originaali.


Hyvärisen mukaan kellokeräilyn klassinen kolmikko ovat Patek Philippe, Omega ja Rolex -kellomerkit. Kaikki ovat vanhoja Sveitsissä toimivia yrityksiä. Omegan ja Patek Philippen historia yltää 1800-luvun puoliväliin asti.

– Sitten on lukemattomia merkkejä näiden ympärillä. Kaikki vaatii aina asiaan perehtymistä, Hyvärinen sanoo.

Hänen mukaansa tämä on syy, jonka vuoksi arvokkaaksi epäilty kello kannattaa aina tuoda asiantuntijan arvioitavaksi. Hinta koostuu hyvin monesta tekijästä.

”Aina kova juttu”

Museonjohtaja Kro sanoo, että vanhat eurooppalaiset kellomerkit voittavat arvossa japanilaiset, jotka tulivat markkinoille 1970- ja 1980-luvuilla.

– Independent (itsenäisten) kelloseppien tekemät ovat aina kova juttu.

Keron mukaan Suomessa riittää kyllä vanhoja arvokelloja.

– Kellomuseokin on kartuttanut lähes koko kokoelmansa lahjoituksina.

Suomen kelloperinteessä on kuitenkin yksi ongelma, joka aiheuttaa usein pettymyksiä, kun arvokkaana pidettyä perintökelloa tuodaan arvioitavaksi.

– Menneinä aikoina Suomi oli Euroopan periferia, johon kelpasi tuoda kelloja laidasta laitaan, Kero kertoo.

Kellokaupoissakin puolet kelloista saattoi olla väärennyksiä.

– Aikalaiset eivät piitanneet siitä niinkään ja kauppa kävi. Ne pystytään kuitenkin tunnistamaan. Voi tulla yllätyksenä, että kello ei olekaan se mikä siinä lukee.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt