Asuminen

Catja päätti toteuttaa äitinsä unelman – pisti perintörahat kiinni taloon Rivieralla: ”Tulen Suomeen, kun päivät pitenevät”

Julkaistu:

Asuminen
Kun kaamos ottaa vallan koti-Suomessa, moni suomalainen lentää etelään talveksi tai pidemmäksikin aikaa. Catjaa suuntaa silloin Ranskan Rivieralle.
Catja Everhall-Blomin, 67, ja Ranskan Rivieran yhteinen historia on pitkä. Se alkoi, kun Catjan suomalainen tekstiilitaiteilijaäiti ja norjalais-ruotsalainen kuvataiteilijaisä tapasivat Rivieran taiteilijayhdyskunnassa 1950-luvun alussa. Samalla vuokranantajalla asuneet vanhemmat rakastuivat sekä toisiinsa että Rivieraan.

– Vanhemmistani tuli ihan Ranska-hulluja! Minäkin olen asunut Rivieralla elämäni ensimmäiset puoli vuotta, Catja kertoo.

Riviera kuului myös lapsuuden kesiin, sillä Everhallin perhe vietti siellä kesiä aina siihen asti, kun vanhemmat erosivat Catjan ollessa 7-vuotias. Ranska-kytkös säilyi, sillä tyttö laitettiin Suomessa ranskalaiseen kouluun.

Myöhemmin kolmekymppisenä Catja muistaa ihmetelleensä, miksi ihmeessä pohjoismaiset hankkivat Rivieralta taloja, kun ilmasto on niin lähellä pohjoiseurooppalaista.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

– Kun myöhemmin purjehdimme siellä ruotsalaisen mieheni kanssa, ymmärsin syyn: kesä alkaa maaliskuussa ja siellä on vielä täysi kesä lokakuussakin!

Catjan ex-miehen vanhemmilla oli talo Rivieralla ja Catjan isäkin muutti sinne 1990-luvun alussa.

– Äitikin haaveili aina muuttavansa sinne. Kun äiti kuoli, päätin tavallaan toteuttaa hänen unelmansa, ja maksoin Rivieralla olevan talon käsirahan hänen jättämästään perinnostä, Catja kertoo.

Catja on ollut ranskalaisen talonsa omistaja vuodesta 2002. Taloon kuuluu myös 500 neliötä maata.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

– Talon ostaessani ajattelin, että tässä riittää työtä loppuelämäksi, Catja nauraa.


Ensimmäisinä vuosina Catja remontoi taloa ja alkoi vähitellen viettää siellä enemmän aikaa. Ensimmäisen talvensa hän vietti siellä viisi vuotta sitten. Nyt marraskuun lopulla hän matkustaa sinne toiseksi talveksi.

– Olisin halunnut sinne tässä välissäkin, mutta muun muassa tyttärieni paluut maailmalta ovat sitoneet minut pohjoiseen. Tähtäimessäni on jatkossa viettää tulevatkin talvet siellä, ja jos säät sallivat, tulen Suomeen, kun päivät pitenevät, Catja suunnittelee.

Aikoinaan Pyhätunturilla hiihdonopettajana arkkitehtiuransa lomassa työskennellyt Catja ei pelkää kylmää ja lunta, mutta pohjoisen talven pimeys mättää.

– Rivieralla aurinko laskee talvellakin kuuden puoli seitsemän jälkeen ja pohjoisessa jo kolmelta. Siellä pysyy terveempänä paitsi mieleltään, myös kropaltaan. Olen ihan riippuvainen auringosta!


Rivierallakin Catja tekee omia töitään talo-, sisustus- ja valaisinarkkitehtinä.

– Nyt voin vihdoinkin ryhtyä taiteilijaksi! Kun aurinko paistaa, nostan työpöytäni terassille ja piirrän siellä, kuvanveistäjä Wäinö Aaltosen ja laulajatar Aino Aaltosen tyttärentytär kertoo.

Catja on liikkunut jo pitkään Suomen, Ruotsin ja Ranskan välillä, eikä hän yleensä ole puolta vuotta pidempään yhdessä paikassa. Suomessakin hän asuu välillä Hangossa, välillä Helsingissä.

– On tärkeää, että jokaisessa paikassa pystyy rakentamaan sosiaalisen elämän. Kannattaa aina hakeutua ympyröihin, joissa on samanhenkisiä ihmisiä. Esimerkiksi harrastukset ovat yhdistäviä tekijöitä.

Catjan suosikkiharrastuksia ovat kautta aikain olleet purjehdus, hiihtäminen ja tennis. Niitä kaikkia hän voi harrastaa Ranskassa.

– Kotoani on 35 kilometrin matka Cannesissa olevalle veneelleni ja 35 kilometrin matka lähimpään rinteeseen. Runsaassa viidessä tunnissa ajaa jo Alpeille Chamonix’iin, jossa on vielä yksi alkuperäisistä suunnittelemistani Peak Performancen liikkeistä, tai Meribeliin. Voiko parempaa saada!

Luomuruoka on Ranskassa halvempaa kuin Suomessa ja hengen ravintoakin on tarjolla esimerkiksi taidenäyttelyiden muodossa.

– Ruokakin on niin hyvää, ja kova kilpailu ravintoloiden kesken tarkoittaa sitä, että melkein jokainen ravintola on hyvä ravintola, Catja kuvailee.

Vaan tärkein on kuitenkin se omalta tuntuva tila 17 kilometrin päässä Välimerestä, Tourrettes-sur-Loup’ssa.

– Näen 180 astetta merta edessäni ja takanani on vuoristo. Sanonkin, että minulla on siellä turva takana, vapaus edessä ja taivas on käsin kosketeltavissa.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt