Asuminen

Saitko käsiisi mahdollisesti arvokkaita kolikoita? Tiedosta paha virhe, joka voi romuttaa niiden arvon

Julkaistu:

Löytö
Mitalien, korujen, kolikoiden ja esineiden arvo voi olla vain myös muistoissa.
– Meille on hyvin raskasta, kun ihmiset heittävät hinta-arvioita ympäriinsä ihan miten vaan, ja taustalla voivat olla muut ajatukset kuin se oikea arvio, sanoo raha- ja keräily- ja huutokauppaliike Holmaston monitoimimies ja eläkkeellä oleva toimitusjohtaja Christian von Schantz.

– Internet tietää esineiden arvosta paljon, mutta netistä täytyy heti sanoa, että lähes kaikki hinnat, joita ihmiset näkevät siellä, niin niitä ei ole myyty niillä hinnoilla. Ne ovat tyypillisesti vain pyydettyjä hintoja, joista suurin osa ei toteudu koskaan. Se ei ole hyvä mittari.

Joku voi pyytää useita tuhansia ja joku toinen myy saman 450 eurolla.

Uniikkitavaran hinnan kanssa on von Schantzin mukaan vaikea vängätä, sillä se on sen hintainen kuin se on.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Holmaston liike myy keräilyesineitä, koruja, rahoja ja mitaleita suoraan liikkeestä sekä järjestää huutokauppoja ja julkaisee muun muassa suomalaisten rahojen ja setelien arvoluetteloa.

Pahin virhe on mennä kiillottamaan vanhaa kolikkoa tai ryhtyä puhdistamaan sitä vaikka teräsvillalla, sanoo Holmaston numismatiikka-asiantuntija Kai Tainio.

– Väkivaltainen putsaus pilaa rahan jälleenmyyntiarvon!

Usein hopearahat ovat tummuneita.


Isoisän sivuun laittama markka

Tainio sanoo, että vanhat rahat eivät ole automaattisesti arvokkaita.

– Meille tuodaan joskus laatikollinen vanhoja rahoja, ja arvo-odotukset ovat suuria.

Sitten rahat ovatkin tavallisia vuosia ja kunnot huonoja ja valmistusmäärät suuria. Kun ajatellaan jälleenmyyntiarvoa, niin pitäisi samalla ajatella, että ne ovat muistoja ajalta perheen historiasta.

Mukana saattaa olla vaikka isoisän sivuun laittama markka.

Numismatiikka on Kai Tainion mielestä siitä jännittävä asia, että historiassa kaikki tapahtumat heijastuvat rahoihin.

– Ensimmäiset rahat tehtiin noin 600 eKr.

Rahoja keräsivät tiettävästi jo muinaiset roomalaiset, mutta varsinaisesti kerääminen alkoi renessanssin myötä 1300-luvun tienoilla, kun muun muassa pelloilta löydettyjä roomalaisia rahoja alettiin tutkia ja keräillä.

Runoilija Petrarcaa sanotaan numismatiikan eli rahojen tutkimisen isäksi, sanoo Kai Tainio. Alussa rahakokoelmat olivat erityisesti hallitsijoiden, ylimystön ja oppineiden harrastus.

 

Väkivaltainen putsaus pilaa rahan jälleenmyyntiarvon!

Sittemmin keräilijäkunta on laajentunut.

– Suomi oli aluksi osa Ruotsia, sitten osa Venäjää. Ja kaikki heijastuu rahoissa, huudahtaa Christian von Schantz. Suomen metallirahojen keräily alkaa vuodesta 1864, kun Suomessa lyötiin ensimmäiset omat markat ja pennit. Toisaalta osa Suomi-keräilyä ovat myös ”Turun rahat” 1400–1500-luvulta. Niitä lyötiin Turussa ruotsinvallan aikana.

Uudemmissa rahoissa hyvin suosittu aihe ovat kahden euron erikoiskolikot.

Kunniamerkit suosittu keräilyaihe

Kunniamerkkien tarinat kiinnostavat entistä enemmän.

Mitalitaide alkoi rahojen keräilyn myötä 1400-luvulla. Ihailtiin komeita keisarimuotokuvia vanhoissa roomalaisissa sestertiuksissa ja alettiin tehdä niitä mukaillen medaljonkeja. Syntyi perinne tehdä henkilöiden ja tapahtumien kunniaksi rahaa muistuttavia esineitä, joita ei käytettykään maksuvälineinä.

Sotilaallisista ansioista jaetut mitalit ja kunniamerkit ovat suosittu keräilyaihe Suomessa ja muualla.


Holmaston keväisen huutokaupan helmiä oli venäläinen Pyhän Yrjön risti, joka on maan arvostetuimpia kunniamerkkejä. Tuo merkki meni alkuperäisine luovutuskirjoineen 20700 eurolla.

– Mannerheimkin sai keisarin armeijassa palvellessaan vastaavan ja arvosti tätä vain sotilaallisista ansioista annettavaa merkkiä erittäin korkealle.

– Provenienssi eli omistushistoria on nykyään entistä tärkeämpi, kertoo Kai Tainio.

Aiemmin kun myytiin esimerkiksi jonkun sotaveteraanin kokonaisuus yhtenä eränä, keräilijä pilkkoi sen ajatellen, että ”minulla on jo tuo ja tuo”.

Vaikka provenienssitiedot tulivat alkuvaiheessa mukana, niin pian ei enää tiedetty kenen ne olivat.

Ja mitalien ja kunniamerkkien arvot vaihtelevat! Talvisodan muistomitaleita jaettiin satojatuhansia kappaleita. Sen tavallisimman version myyntihinta on Holmastolla 11 euroa.

– Muistoristit ovat muistona siitä, että on ollut jollain rintamalla. Urhoollisuudesta tai muista ansioista saadut kunniamerkit ovat asia erikseen.

Esimerkiksi Toisen luokan Mannerheim-ristin hinnat ovat arvoltaan luovutuskirjoineen useita kymmeniä tuhansia euroja.

Korkeista mitaleista on ongelmana Christian von Schantzin mukaan myös se, että niistä tehtiin kopioita, jotta mitalia ei tarvinnut aina vaihtaa asujen mukaan.

– Mentiin Tillanderille ja sanottiin, että tehkää näistä kopioita niin ja niin paljon. Se laskee joidenkin kunniamerkkien arvoa.

Hintojen vaihtelu on suurta.

Arvonmetsästys harmittaa

Muoti muuttuu ja taloudellinen tilanne heijastuu keräilyssä.

Christian von Schantzia harmittaa tämän ajan vääristynyt arvonmetsästys.

– Valitettavasti on niitä, jotka sanovat, että ”en myisi tätä alle kymppitonnin”, mutta jos heiltä kysyy, niin ostatko sitten tämän kymppitonnilla, niin sanoo ”ei”, entä viidellä, ”ei”. Eikä sitten edes tonnillakaan. Minä voin sanoa jo tähän ikään ehtineenä asiat suoremmin kuin nuorempi sukupolvi.

– Pankaa romukoppaan hatusta heitetyt tarjoukset. Noteeratkaa vain kaikki ne tarjoukset, joissa joku sanoo ”minä maksan tästä tämän teille”. Internetin hinnat edustavat suurelta osin sitä, mikä ei mene siellä kaupaksi.

Christian von Schantz muistuttaa esineen kunnon ja aitouden merkitystä.

– Aiemmin rahan harvinaisuus oli ykkössijalla. Nyt kunnolla on suurempi merkitys. Hyväkuntoisen kolikon hinta voi olla jopa 100-kertainen kuluneeseen nähden.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt