Outileena muutti lapsuudenkotiinsa – vanhojen kattopäreiden alta löytyi ihana aarre

Outileena ja Timo asuvat Outileenan isän suvun talossa, joka lämmitetään talvella 1930-luvun puupannulla. Hirsitalon joka kolkka on imenyt itseensä tarinoita.

Kangaspuut ovat ahkerassa käytössä.

16.9.2018 9:01

Outileena Uotila, 46, asettelee niittykukkia pirtin ruokapöydälle lasimaljakkoon. Pellonpientareilta poimitut kukat ovat aina kuuluneet Outileenan kesään.

– Tämä talo on minulle aivan erityinen paikka; se on täynnä minun ja sukulaisteni elämäntarinaa. Talo ei ole vain koti vaan osa minua ja minulle rakkaiden ihmisten elämää, Outileena kertoo.

Koti sijaitsee Sastamalassa.

Pariskunta muutti taloon vuonna 1997.

Sastamalassa Tyrvään Soinilan kylässä viljapeltojen täyttämässä maisemassa sijaitsee vaaleaksi rapattu hirsitalo, jonka vanhimmat osat ovat 1800-luvulta. Tilaa on kahdessa kerroksessa 300 neliön verran. Puolen hehtaarin pihapiirissä viihtyvät myös parikymmentä maatiaiskanaa, muutama lammas sekä kissa.

– Tämä on elämäntapa ja harrastus yhdessä. Pelkästään talon lämmittäminen vie yhteenlaskettuna useita viikkoja vuodesta.

Timo ja Outileena keittiössä.

Talo lämpiää puilla, jotka palavat vuodelta 1938 peräisin olevassa Högforsin pannussa. Tuli lämmittää veden, joka kiertää pattereissa.

– Talven pakkasilla laitetaan puoliltaöin viimeiset puut uuniin. Aamulla kun tuli on sammunut, talo on viileä ja pesä sytytetään uudelleen aamukuudelta, Outileena kertoo.

Puita kuluu vuodessa jopa nelisenkymmentä mottia, jotka saadaan metsänhoidollisten töiden jäljiltä tilan metsistä.

– Vasta muutama vuosi on tehty puut klapikoneella, sitä ennen tehtiin kirveellä, Outileena kertoo.

Talo täynnä sukusaagaa.

Talossa on vesivessat ja pyykinpesukone, mutta pesutilana toimii ainoastaan kellarin sauna, jota voi käyttää vain kun sauna on lämmin, ettei tila homehdu.

– Toki olisimme voineet tehdä talosta modernimman; vanhanajan tyyliin eläminen on tietoinen valintamme, Outileenan puoliso Timo Helenius sanoo.

Kattopäreiden alla rakkauskirjeitä

Lapsena Outileena ei olisi osannut kuvitella asuvansa aikuisena lapsuudenkodissaan.

– Lähdin kotoa Haapavedelle kouluun 15-vuotiaana, mutta olen aina ollut kirjoilla tässä osoitteessa.

Outileena ja Timo asuivat ensin vuokralla mutta kun vuokratalo myytiin, tuli tarve etsiä uusi koti. Samaan aikaan Outileenan vanhemmat olivat muuttaneet uuteen kotiin ja vanha sukutalo oli tyhjillään. Pariskunta muutti Outileenan lapsuudenkotiin vuonna 1997.

Talo on täynnä yksityiskohtia.

– Alkuperäisiä kalusteita on vähän, vain isosetäni Oton kaappi. Otto lähti Amerikkaan 1920-luvulla ja hänelle pidettiin huonetta täällä odottamassa.

Kaapin kyljessä riippuvat vanhat tuohivirsut, jotka löytyivät kattoremontin aikana räystäskotelosta.

– Vanhojen kattopäreiden alle kattoon oli kätketty pappani 17-vuotiaana saamia rakkauskirjeitä. Valitettavasti ne olivat osin vaurioituneita.

 Meille ovat vieraat aina tervetulleita. Jouluna ja pääsiäisenä kutsun lähisuvun kylään. Haluan, että muillakin suvun jäsenillä on mahdollisuus säilyttää siteitä vanhaan sukutaloon, joka on osa meidän elämäntarinaamme.

Outileenan pappa kuoli kotiin huoneeseen, joka on nyt Outileenan ja Timon makuuhuone. Huoneen katosta katsovat vanhat paljaat lankut.

– Aiemmin tässä oli pinkopahvikatto, johon lapsena heittelin siskoni kanssa raakoja perunoita. Niistä jäi kiva jälki kattoon, mutta äiti ei tykännyt yhtään, Outileena muistelee.

Outileenan lapsuudessa talossa asui neljä sukupolvea. Nyt ”mummun puolena” tunnetussa osassa yöpyy ystäviä ja sukulaisia.

– Meille ovat vieraat aina tervetulleita. Jouluna ja pääsiäisenä kutsun lähisuvun kylään. Haluan, että muillakin suvun jäsenillä on mahdollisuus säilyttää siteitä vanhaan sukutaloon, joka on osa meidän elämäntarinaamme.

Pihalla käyskentelevät kanat

Outileenan lapsuudessa navetassa oli 12 lehmää, parikymmentä sonnia sekä nuorta karjaa. Puolentoista kilometrin päässä oli 300 sian sikala. Nyt pihapiirissä kaakattaa ja kiekuu parikymmenpäinen maatiaiskana- ja kukkolauma.

– Vaaleanruskeat ovat Lempiä, tummanruskeat Rauhoja ja pilkulliset Helmiä, ja tämä kaunis on Armi, Outileena sanoo ja nappaa Armin syliinsä.

Kanat saavat kulkea pihalla vapaana.

Kanat kulkevat pihalla vapaana ja pääsevät ulkoilemaan talvellakin. Ne saavat elää onnellisen kanan elämän ja kuolla vanhuuteen. Munia saadaan omiin tarpeisiin riittävästi.

Keittiössä kuivuvat yrtit.

Puutarhassa kasvaa kasvihuoneessa tomaatteja sekä kasvimaalla muun muassa perunaa, lehtikaalia, tilliä, kesäkurpitsaa, sipulia ja retiisejä sekä marja- ja omenapensaita ja yrttejä kuten sitruunamelissaa, basilikaa ja kirveliä, joista Outileena hauduttaa teensä

– Sienestämme ja marjastamme paljon. Timon haaveena olisi ryhtyä kotitarveluomuviljelijäksi, Outileena kertoo.

Outileena rakastaa rauhaa

Outileena rakastaa maaseudun rauhaa ja hiljaisuutta.

– En ole koskaan asunut kaupungissa enkä tiedä, miten siellä edes eletään, hän kertoo nauraen.

Talon yläkerrassa on yhdeksänvuotiaan Pietu-pojan huone sekä Outileenan työhuone, jossa on kahdet kangaspuut. Outileena työskentelee vapusta lokakuun alkuun emäntänä Metsähallituksen omistamalla Korteniemen perinnetilalla ja talvisin opettaa Sastamalan ja Huittisten kansalaisopistoissa. Muuna aikana syntyy tekstiilitaidetta ja yhteisötaideprojekteja.

Koti lämmitetään 1930-luvun puupannulla.

Outileena ei osaa ajatella muuttavansa muualle.

– Usein kuvittelen, miltä nämä maisemat näyttivät isovanhempieni lapsuudessa; mikä on muuttunut – ei vain maisemassa vaan myös äänimaisemassa, tuoksuissa ja tunnelmissa. On hienoa olla osa sukupolvien ketjua ja osa tämän talon sisältämää yhteistä ja yksilöllistä muistia.

Oletko sinä löytänyt kotoasi kätkettyjä aarteita? Lähetä uutisvihje tästä, tai ota kuva ja lähetä se WhatsApp-viestinä numeroon 0406609019 tai MMS-viestinä numeroon 13456.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?