Asuminen

Raija-Sinikka Rantala pakeni palavasta mökistä – piirsi itse paikalla nyt seisovan 14 neliön pikkumökin

Julkaistu:

Mökki
Ohjaaja Raija-Sinikka Rantala kirjoittaa romaania 14 neliön mökissään Helsingin Lauttasaaressa. Paikkaan liittyy monet muistot elämänkumppanista.
Raija-Sinikka Rantalan mökillä Helsingin Lauttasaaressa tuntuu helteisenä päivänä kuin olisi vilvoittavassa paratiisissa. Puut antavat varjoa ja lempeä merituuli puhaltaa, mutta aurinkoakin mökin edustalle tulee.

1990-luvun alussa ohjaaja-kirjailija Raija-Sinikka Rantala huomasi, ettei hän ehdi lähteä lomamatkoille. Hän oli teatterinjohtajana Helsingin kaupunginteatterissa 1991–1997.

– Mökin ostin 1994, heti kun löysin sopivan, Rantala kertoo.

Rantalan 14 neliön mökki on virallisesti ulkoilumökki. Lauttasaaren mökkialueella kenelläkään ei ole omaa pihaa, kuten siirtolapuutarhamökeissä on, mutta kalusteilla voi rajata mökin viereen oleskelutilaa.


Mökillä Rantalan aika kuluu kirjoittaessa, joten hän ei kaipaa viljelyksien ja kukkapenkkien hoitamista. Nyt hän kirjoittaa kolmen aikakauden naisista romaania, jonka työnimenä on Kipukynnys.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

– Teen suurimman osan luovasta työstäni täällä mökillä. Viime kesäkin oli kiva, sain olla sateen takia jatkuvasti sisällä kirjoittamassa, Rantala naurahtaa.


Rantalan mökkikautta eivät lopeta syksysäät, vaan yleensä työvelvollisuudet. Hän on ohjaajaliiton hallituksessa ja Vivica Bandler -säätiön puheenjohtaja. Ohjaustöitä hän tekee, kun sopivia osuu kohdalle.

– Rakastan tätä merimaisemaa, näen mökiltäni vapaan horisonttiviivan kahdesta kohdasta. Olen kotoisin Kotkasta, järvenrantamökki ei olisi minua varten, Rantala tietää.


Pako palavasta mökistä

Kesäpaikkaan liittyy hyviä, mutta myös haikeita ja surullisia muistoja – järkyttäviäkin.

Monta kesää Raija-Sinikka Rantala mökkeili elämänkumppaninsa, näyttelijä Antti Aron kanssa. Kun hän oli ulkomailla kansainvälisen teatteri-instituutin taiteellisena johtajana, Aro oli usein yksin mökillä.

Antti Aro kuoli 2005. Optimisti-romaanissaan Rantala kuvasi elämänkumppaninsa kohtaloa, miten hän menetti työnsä, sairastui alkoholismiin ja putosi sosiaaliturvan ulkopuolelle.

 

Olin viikon sairaalassa palovammaosastolla. Hiukset ja kulmakarvat paloivat, palovammoja oli myös kasvoissani ja käsivarsissani.

Vain joitakin kuukausia elämänkumppaninsa kuoleman jälkeen Rantala joutui pakenemaan palavasta mökistä. Hän oli hankkinut kaksi uutta kaasupulloa, joiden kiinnitys oli tuttua puuhaa. Toinen kaasupulloista olikin viallinen, mikä johti tuhoisiin seurauksiin: mökki paloi poroksi.

Kun liekit alkoivat nuolla verhoja, Rantala heitti ulos lompakkonsa ja tietokoneensa. Hän tilasi palokunnan ja kävi varoittamassa naapureita.

Rantala ihmetteli, miksi paikalla oli myös ambulanssi. Hän ei heti ymmärtänyt saaneensa palovammoja, joiden kipu tuli viiveellä.

– Olin viikon sairaalassa palovammaosastolla. Hiukset ja kulmakarvat paloivat, palovammoja oli myös kasvoissani ja käsivarsissani. Se oli varsinainen ihonkuorinta, Rantala hymähtää.

Pakko aloittaa alusta

Mökkitavaroista säästyivät peltinen teekannu, vanha ruokalusikka sekä muistikirja, jonka Raija-Sinikka löysi myöhemmin rojun alta. Hän oli kirjoittanut muistikirjaansa tärkeät hetket mökiltä, sen pelastuminen tuntui ihmeeltä.


– Antin aikaan oli vene, mutta se varastettiin, Rantala kertoo vielä yhden elämänkumppaninsa kuoleman jälkeen tapahtuneen takaiskun.

Mutta elämä jatkui.

– Ehkä tulipalo oli kamaluudessaankin tavallaan terapiaa. Sen jälkeen oli pakko aloittaa alusta.

Raija-Sinikka Rantala rakennutti uuden mökin, jonka hän itse piirsi. Mökki on malliltaan samanlainen kuin aiempi, mutta nyt hänellä on kaksi ulko-ovea. Ja kaksi neliötä enemmän.

Kurkataanpa sisälle: Huoneessa on tilava sänky, joka toimii myös sohvana. Työpöydältä näkee merelle! Väliseinän takana on keittokomero, jossa on kaikki tarpeellinen.

Ruokapöytä on ulkona. Mökkiin kuuluu myös varasto.

Mökkialueella ei ole sähköä, mutta Rantalalla on aurinkopaneeli, jonka turvin toimivat lamppu, radio ja kannettava tietokone. Kamiina toimii polttoöljyllä.

Kaasupulloja kohtaan Rantala ei saanut ikuista kammoa: jääkaappi ja liesi toimivat edelleen kaasulla.


Lauttasaaren ulkoilumökkeihin ei saa laittaa käymälää. Rantalalla on yhteisvessaan parisataa metriä, mutta sitä hän ei koe ongelmaksi. Enemmän häntä voisi ärsyttää, jos yhteisvessa olisi mökin vieressä.

Rantalan mökki on Särkiniemen alueella, jossa mökkiläisillä on sauna. Toinen sauna on hiukan pidemmän matkan päässä.


Kesäkodin jatko liipasimella

Aamuisin Rantala hakee lehden potkulaudallaan yhteisestä postipisteestä. Uimapaikka on kivenheiton päässä, mikä sekin on luksusta.

Rantalan kesäparatiisi olisi täydellinen, jos hänen mökkinsä ei olisi siirtämisuhan alla. Mökit ovat kaupungin maa-alueella, josta osa on haluttu mökeistä vapaaksi. Rantalan mökin vuokrasopimus uusittiin taas vain kahdeksi vuodeksi.

– Lähtöliipasimella ollaan, Rantala toteaa.

 

Kun alue oli ulkoiluviraston hoidossa, asiat toimivat. Nyt tämä on puisto-osaston vastuulla ja kaikki rappeutuu.

Tilanne on jatkunut kauan. Rantala on tavannut asian tiimoilta Museoviraston edustajan ja kaupunkiympäristön suunnitteluarkkitehdin. Nyt on toivoa ilmassa, että hyväksyttäisiin asemakaavamuutos, joka sallisi uhanalaisten mökkien nykyisen sijainnin.

Ulkoilijoita mökit tuskin häiritsevät. Päinvastoin, niitä on kiva katsella ja mökkiläiset lisäävät alueen turvallisuutta.


Raija-Sinikka Rantala on yrittänyt vaikuttaa myös alueen siisteyteen. Nyt on luvattu roskiksia, jotka vastaavat roskamäärää.

– Kun alue oli ulkoiluviraston hoidossa, asiat toimivat. Nyt tämä on puisto-osaston vastuulla ja kaikki rappeutuu. Laituritkin sortuvat, kun ei oteta huomioon ulkosaariston olosuhteita, Rantala kritisoi.

Vaikka Rantala viihtyy mökissään, hän on tehnyt kesän aikana ulkomaan ja kotimaan reissuja.

– Sain jalkaan marssimurtuman, joten nyt pitää pysyä mökillä eikä riehua maailmalla, hän toteaa.

Kun kesä hiipuu pois, Raija-Sinikka Rantala on valmis näyttämään romaaniaan kustantajalle. Mutta mökkielämästä hän ei täysin luovu ensimmäisissä syysmyrskyissä.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt