Asuminen

Pasi ja Elina muuttivat muurien sisäpuolelle – tältä näyttää pariskunnan kaunis koti Kakolassa

Julkaistu:

Koti
Elina ja Pasi Taipalus löysivät unelmiensa asunnon vanhan vankilan muurien sisäpuolelta.
Kummitteleekohan täällä? Kysymys tulee heti mieleen, ja moni on sen esittänytkin Elina ja Pasi Taipalukselle. Pariskunnan uusi koti sijaitsee nimittäin paikassa, jonne ennen joutui väkipakolla, pahamaineisen Kakolan vankilan länsisellissä.

Koko Kakolan valtavat graniittirakennukset muuttuvat vähitellen asunnoiksi. Länsiselli, aikanaan Pytyksi kutsuttu osa, valmistui asumiskuntoon ensimmäisenä.

 

Ekoja öitä kun oltiin täällä, ajateltiin, että on parempi olla miettimättä mitä kaikkea täällä on tapahtunut.

Taipalusten koti sijaitsee toisessa kerroksessa, jossa oli aikanaan vankilan sairaala. Viimeiset vuosikymmenet kerros oli kuitenkin sellikäytössä.

Kerrosta alempana on ollut pelkääjävankien eli liskojen osasto. Rakennuksen toisen pään alimmassa kerroksessa oli rundi. Sinne joutuivat eristykseen vankilan sääntöjä rikkoneet vangit.


Kakola oli kovamaineinen paikka, jossa kakkujaan ovat istuneet monet nimirikolliset Volvo-Markkasesta Ruben Auervaaraan.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Taipalukset kertovat kuulleensa tarinoita selleihinsä hirttäytyneistä vangeista. Tarvittava köydenpätkä tehtiin vaikka villasukat purkamalla.

– Ekoja öitä kun oltiin täällä, ajateltiin, että on parempi olla miettimättä mitä kaikkea täällä on tapahtunut. Historia on mikä on, Pasi toteaa.

Taipalukset muuttivat Kakolaan ensimmäisten joukossa viime vuoden lopulla, pari päivää ennen jouluaattoa.

 

Joku vetovoima vankilalla on. Siinä on jotain kiehtovaa.

Rivitaloasunto Turun Hirvensalossa oli myyty ja vuokralla asuminen haluttiin pitää niin lyhyenä kuin mahdollista.

– Emme olleet edes purkaneet kaikkia tavaroita. Tiesimme, että muutamme kohta.

Kaupat tehtiin kuitenkin ajateltua nopeammin, kun asunnon aiemmin varannut perui ostotarjouksensa.


– Olin juuri vaimolle sanonut, että nyt meillä on aikaa pohtia seuraavaa siirtoa. Sitten täältä soitettiin ja sanottiin, että on päivä aikaa miettiä. Jonossa oli seitsemän ostajaehdokasta.

Osto tapahtui niin aikaisin, että uudet omistajat saivat itse vaikuttaa sisustusratkaisuihin, kuten parketteihin ja pesuhuoneen laattoihin. Sauna rakennettiin paikkaan, johon oli alun perin suunniteltu poreallas.


Asunnon hankintaan houkutteli sen erikoinen historia ja koko rakennuksen ainutkertaisuus. Saman asian on huomannut sittemmin kavereiden ja sukulaisten innokkaana haluna käydä vieraisilla katsomassa vankila-asuntoa.

– Joku vetovoima vankilalla on. Siinä on jotain kiehtovaa, Pasi sanoo.

Vankilakäytöstä Kakola poistui 2007. Sen jälkeen sinne järjestettiin yleisökierroksia, joihin Taipaluksetkin osallistuivat. Siinä vaiheessa myös nuhteettomat kansalaiset pääsivät tutustumaan vankilaolosuhteisiin lakia rikkomatta.

– Siihen nähden miltä silloin näytti, niin on tämä muuttunut.

Kolmen huoneen ja keittiön asunto on avara. Vankilamenneisyydestä muistuttavat sisätiloissa lähinnä paksut kiviseinät ja rappukäytävän ikkunoihin jätetyt kalterit. Ulkoapäin rakennus toki näyttää suunnilleen samalta kuin vankilavuosinakin.


Paksut seinät takaavat hyvän äänieristyksen. Hiljaisuus on huomioitu myös viemäröinnissä ja esimerkiksi asuntojen tuplaulko-ovilla.

Asunnon huoneet ovat peräkkäin. Makuu- ja olohuone, keittiö ja vierashuone. Vierashuoneen vieressä on avara vaatehuone. Tilavasta eteisestä tullaan suoraan olohuoneeseen. Eteisestä avautuu ovi pesutiloihin, jossa on suihku ja pienen pieni sauna.

Makuuhuoneen kulman takana on pieni syvennys, joka on työhuoneena. Koska perheessä molemmat tekevät paljon etätöitä, vierashuone toimii tarvittaessa toisena työpisteenä.

– Neliöitä on 82, mutta tämä tuntuu tilavammalta kuin edellinen asunto, jossa neliöitä oli 106.

Sijainti on erinomainen. Ollaan kävelyetäisyydellä kaupungin keskustasta, mutta silti Kakola on oma alueensa ja vielä mäen päällä.


Aurajoen puoleiseen rinteeseen rakennetaan parhaillaan funikulaaria. Kun se valmistuu, sillä pääsee kätevästi alas rantakadulle ja taas takaisin ylös.

– Alueesta rakentuu kylämäinen. Tänne rakennetaan kylpylä, ja täällä on jo ravintola ja panimo. Ja naapurit ovat aivan ihania, Elina kiittelee.

Kauppaa alueella ei ole, eikä Taipalusten tietojen mukana ole tulossakaan. Matka lähimpään kauppaan on tosin elämys sinänsä, kunhan funikulaari valmistuu. Sillä jokirantaan, siitä kaupunkilautta Förillä yli kaupan eteen ja sama takaisin.

Matkalle osuu ravintolalaivakin, joten janon yllättäessä kauppareissulla, apu on lähellä.


Asunnosta on näköala Turun sataman suuntaan. Meri välkehtii etäisyydessä ja Ruotsin-laivojen tuloa ja lähtöä voi seurata omista ikkunoista, tai parvekkeilla, joita asunnossa on kaksi. Toiselle pääsee olo-, toiselle vierashuoneesta.

– Olemme kyllä nauttineet tästä näkymästä. Talvella, kun laivat ovat juhlavaloissa, ne ovat upean näköisiä.

Parvekkeet on tarkoituksella pieniä, jotta rakennuksen ulkonäkö ei muutu kovin radikaalisti. Jos käyttää vähän mielikuvitusta, metalliset kaiteet luovat vanhanajan vankilatunnelmaa.


– Aina kun tänne tulee, on sellainen olo, että ihanaa, tämä on meidän koti. Eräs ystäväni nauroikin, että olen löytänyt loppusijoituspaikan. Täältä meitä ei pois saa, Elina vakuuttaa.

Siis täysin päinvastoin kuin rakennuksen vankilavuosien asukkaat, joille pois pääseminen taisi olla mielessä päivittäin.

Entisessä vankilassa asuminen aiheuttaa hauskoja sattumuksia. Elinan sukulaistyttö oli päiväkodissa kertonut, että täti asuu vankilassa. Hoitohenkilökunta oli varovasti tiedustellut tytöltä käykö tämä joskus tätiään katsomassa.

Niin, ja niitä kyselyjä kummituksista. Miten on, kummitteleeko asunnossa?

– Vielä ei ole sellaista huomattu.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt