Vanhoilla tavaroilla kotiaan sisustava nainen oli lähtenyt äitinsä mukaan ostosretkelle. Äiti hankki tavaraa kesäkirppikselle, ja Väisäsen oli tarkoitus pitää äidille seuraa. Parivaljakko oli päätynyt kotiaan ylimääräisestä tavarasta tyhjentävän pariskunnan luokse. Heillä tuntui olevan jotakin, mitä Väisänen oli etsinyt pidemmän aikaa.
Työtuoli oli ihana. Se tuntui sormenpäissä juuri siltä miltä pitää, aidolta.
Ja mikä parasta, esine vastasi monen vuoden odotukseen. Väisänen oli etsinyt vanhalle Billnäesin työpöydälleen sopivaa istuinta. Kyseessä oli rakkaan ukin vanha pöytä, jonka jaloista ukki oli pätkäissyt aikoinaan pois kymmenen senttiä. Näin matalalle pöydälle ei ollut yksinkertaista keksiä sopivaa istuinta.
Nyt sopivan korkuinen ja kivannäköinen työtuoli oli yllättäen Väisäsen edessä. Myyjä tiesi kertoa, että tuoli oli päätynyt hänelle kiinteistökaupan yhteydessä eteläsuomalaisesta kartanosta, eikä vastaavia tulisi kovinkaan usein vastaan.
Siinä myyjä oli oikeassa.
Tuoli lähti kotiin muutamalla kympillä.
Esineen todellisen arvon Väisänen tajusi vasta kotona Pohjois-Karjalassa. Silloin hän tutki tarkemmin työtuolin pohjaa. Istuinosan reunasta löytyi leima ja valmistajan paperinen lappu.
– Niissä oli nimi Thonet.
Yhteydenotto huutokauppa Helanderiin paljastaa, että mitä ilmeisemmin kyseessä on Gebrüder Thonetin tuoli. Yritys tunnetaan perustajastaan Michael Thonetista ja wieniläistuoleista, joilla on sisustettu kahviloita ja koteja ympäri maailmaa.
Wieniläistuoleista tuttua muotokieltä oli myös tässä tuolissa, mutta Chair 14 ei ollut kyseessä.
Väisäsen Thonet on mitä luultavimmin mallia 223, mutta luultavasti sen pyöreä jalka on lisätty siihen myöhemmin.
Samanlaista tuolia kaupattiin netissä 995 dollarilla. Hinta järkytti Väisästä.
– En todellakaan tiennyt ostavani arvotuolia.
Nyt alkujärkytys on muuttunut tyytyväisyydeksi. Väisänen vitsailee, että sokea kana taisi tällä kertaa osua jyvälle.
Samaan syssyyn nainen kuitenkin muistuttaa, ettei vanhojen huonekalujen keräilyssä ole kysymys rahasta. On ihanaa tietää, että käytössä olevalla tavaralla on takana jännittävä historia.
– Ystävilläni on tapana sanoa, että kodissani on tunnelmaa. Se ei ole minun tai pintojen aikaansaannosta. Se on vanhojen huonekalujen ansiota. Ne tuovat kotiin kivaa mummolafiilistä.
Tavaralöydöistä ja vanhojen esineiden arvosta kerrotaan lisää Ilta-Sanomien uudessa erikoisjulkaisussa Kotisi aarteet.
