Asuminen

Asuntokaupasta alkoi 7 vuoden painajainen – Matti ehti asua talossaan kaksi päivää, ennen kuin keittiön alta paljastui valtava homemonttu

Julkaistu:

Hometalo
Matti perheineen pystyi asumaan hometalossa vaivaiset kaksi päivää, ennen kuin terveysongelmat puskivat pintaan.
Artikkeli on julkaistu Ilta-Sanomissa alun perin 15.11.2017.

Onni potkaisi hyvinkääläistä Matti Purhosta, joka löysi kymmenisen vuotta sitten itselleen emännän kotiseudultaan Imatralta. Vastarakastuneet kokeilivat ensin asumista Hyvinkäällä, mutta päättivät lopulta asettua aloilleen Imatralle.

Siitä päätöksestä alkoi perheen seitsemän vuoden mittainen painajainen.

Purhonen bongasi koulun läheltä mukavan vuonna 1977 rakennetun paritalokiinteistön, josta tehtiin kaupat kiinteistövälittäjän avulla kesäkuussa 2010. Pariskunnan rahapussi keveni asuntokaupan myötä 124 000 eurolla.

Asuntonäytössä avopari ei osannut aavistaa, mitä tuleman piti. Kämpässä oli mukava kesäilman raikastava läpiveto ja myyjärouvalla hyvänhajuista parfyymiä.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

– Kävimme viikon mittaiselle reissulla, jonka jälkeen tulimme asuntoon ja siellä oli aivan järkyttävä kellarin löyhkä, Purhonen kertaa.

Seuraavan kerran hän astui taloon kosteusmittarin kanssa ja ällistyi saamistaan lukemista.

– Vuonna 2010 oli kunnon inkkarikesä. Mittasin kosteuden ensin ulkoa, jossa oli 24 astetta lämmintä ja ilman kosteus 45 prosentin paikkeilla. Tunnin päästä tein saman mittauksen samalla mittarilla kiinteistön olohuoneessa. Luvut paukuttivat 87–89 prosenttia.


Alapohja vei huomion

Siitä alkoi perinpohjainen selvitystyö. Purhosen avovaimo oli jo saanut asunnosta hengitystieoireita, minkä takia kaksilapsisen uusioperheen asuminen uudessa kodissa jäi vaivaisen kahden vuorokauden mittaiseksi.

Perhe hätyytti vuokralaiset avovaimon omistamasta asunnosta ja muutti takaisin emännän lähtösijoille.

Seuraavaksi uudelle talolle tilattiin homekoiratarkastus. Kaksi eri koiraa merkkasi samat paikat kiinteistössä. Eniten koiria kiinnosti keittiö. Sitten oli rakennusmiehen vuoro.

– Paikalle tuli rakennusmies, jonka kanssa aloimme purkaa tiskikaapin alalevyä, joka oli hakattu kiinni pienillä nauloilla. Hupsista keikkaa, siellä kasvoi tyrni, Purhonen muistelee.


Mies otti yhteyttä eri viranomaisiin ja asianajajaan. Laajemmat tutkimukset asunnossa antoivat lisää huolenaihetta ja veivät keskittymisen kaikkein selkeimmältä ongelmalta: keittiön lattiassa ammottavalta maaperään asti ulottuvalta aukolta, josta aiheutui huoneilmaan terveyshaittana pidettävää mikrobirasitusta.

Siinä vaiheessa asiat alkoivat mennä toden teolla pieleen.

– Talon alapohjasta paljastui niin hienoa hiekkaa, että heinäkuussa kaverit tekivät siitä hiekkakakkuja. Niin hieno perustushiekka ei voi estää maakosteuden nousemista rakenteisiin.

Purhosen mielestä oli selvää, että talon alapohja oli alun perin rakennettu päin prinkkalaa. Hän juoksutti eri asiantuntijoita talollaan toteamassa saman. Samaan aikaan tyrnikasvusto eli omaa elämäänsä keittiön kaapissa.


Muotoseikka koitui tappioksi

Tapaus eteni oikeuteen, mutta kanteen syynä ei suinkaan ollut avovaimolle hengitysvaikeuksia aiheuttava reikä lattiassa, vaan talon virheellisesti kyhätty alapohja, josta ostaja uskoi kasvuston johtuvan. Purhonen vaati kaupan purkua.

– Käräjäoikeus totesi voiton vastaajille. Veimme asian hovioikeuteen, jonka voitimme. Vastapuolen lakimies veti asian korkeimpaan oikeuteen, jonka hävisimme sanallisen muotovirheen takia, Purhonen huokaa.


Asuntokauppariitoihin perehtyneen asianajaja Petri Järvensivun mukaan korkeimman oikeuden kyseinen päätös on puhuttanut alan asiantuntijoita.

– Tästä jutusta on puhuttu paljon jälkikäteen ja moni on ollut lopputuloksesta eri mieltä. Mutta nyt on muistettava se, että juridiikka taipuu moneen eri suuntaan. Se taipuu nyt yhteen suuntaan ja toiseen myöhemmin. Hovioikeus hyväksyi kaupan purun, mutta korkeimmassa oikeudessa haluttiin korostaa oikeiden perustelujen merkitystä ja ostajan vaatimukset hylättiin, Järvensivu selittää.

Järvensivun mukaan Purhonen jäi maksumieheksi siitä syystä, ettei hän osannut vedota asuntokaupan virheeseen oikealla tavalla.

– Olisi pitänyt sanoa, että terveyshaitta johtuu lattiassa olleesta reiästä eikä lattiarakenteen virheestä. Mutta myös puutteellisella näytöllä alapohjan virheistä oli ratkaisussa merkitystä.

– Lakimies kämmäsi tämän jutun, Purhonen oikaisee.

– Tämä oli ristiriitainen ja kysymyksiä herättävä päätös. Kysymys asunnon virheestä jäi prosessuaalisen väittämisproblematiikan alle, jatkaa Järvensivu.


Pari joutui turvautumaan vanhempiensa eläkesäästöihin

Purhosen laskujen mukaan hometalo on maksanut hänen perheelleen tähän mennessä noin 180 000 euroa. Remontin kustannusarvio on noin 150 000 euroa. Viimeiset seitsemän vuotta ovat vetäneet Purhosen perheen niin tiukille, että viimeisimpänä keinona pariskunta joutui kajoamaan omien vanhempiensa säästöihin.

– Viimeinen korkeimmasta oikeudesta tullut lasku oli 27 000 euroa. Siinä oli kaksi viikkoa maksuaikaa. Pankista emme saa enää mitään. Vanhempiemme eläkesäästöt oli ainoa vaihtoehto, Purhonen kertoo.

– Olen maksanut noin 600 euroa kuukaudessa seitsemän vuoden ajan talosta, jossa emme voi asua. Vyötä on pakko ollut kiristää. Sen lisäksi meillä on vielä toinen velkatalo ja avopuoliso työttömänä.


Asianajaja Järvensivun mukaan on huolestuttavaa, ettei ihmisillä ole käytännön tasolla varaa hakea tuomioistuimen ratkaisua aidoissa riitatilanteissa.

– Oikeusministeriö on perustanut työryhmän pohtimaan oikeudenkäyntikulujen uudistuksia, sillä tämä on havaittu isoksi ongelmaksi, Järvensivu toteaa.

Purhonen kuulostaa epätoivoiselta tulevan suhteen.

– Voisin olla yhteydessä valitusoikeuskansleriin. Se ei voi muuttaa ratkaisua, mutta voi palauttaa tapauksen takaisin käräjille tai hoviin. Nyt pitää vain miettiä, kun elämme minun rahoillani, että onko meillä enää varaa toiseen oikeustaisteluun, hän huokaa.

– Halusimme perheelle asunnon ja nyt elämme karhukirjeiden ja ulosottolaskujen parissa.


Alla olevalla videolla ammattilaisten vinkit asunnon ostoa suunnitteleville.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt