Hannu ja Mikko asuttavat vanhaa rautatieasemaa Punkaharjulla: ”Saksalaiset yrittävät ostaa junalippuja olohuoneestamme”

Julkaistu:

Asuminen
Turistit tulevat Luston vanhalle rautatieasemalle ostamaan junalippuja ja ällistyvät, kun se onkin kahden maanviljelijän ja taidemesenaatin koti.
Hannu Huitti ja Mikko Ranta-Huitti ovat maanviljelijöitä ja lampaan-, naudan- ja vuohensperman myyjiä.

He ovat myös taidemesenaatteja ja taiteen kerääjiä.

Heidän kokoelmassaan on muun muassa yli 70 taidemaalari Ilmari Huitin työtä. Ilmari oli Hannu Huitin papan serkku – ja myöskin kotoisin Karkkilan seudulta Lopelta, jossa Hannu Huitin kotitila sijaitsee.


Huitin hiehohotellissa Lopella on noin 200 hiehoa. Muutaman kilometrin päässä on toinen oma tila, jossa on noin 60 lammasta sekä pässiasema.

– Myymme pakastettua lampaan ja naudan spermaa 0,25 millilitran satseina, Hannu Huitti kertoo.

Tiimiin kuuluu myös keinosiementäjiä, spermanmyyjiä sekä karjamestari Jenni Moisio. Jenni vastaa eläintenhoidosta, kun maailma kutsuu Hannua ja Mikkoa. Ja sehän kutsuu.

Kaksi vuotta sitten Hannu, 56, ja Mikko, 59, ostivat 400-neliöisen jugendtyylisen rautatieasemarakennuksen Lustolta Punkaharjulta.

– Tämä on kaunis paikka, Hannu Huitti kertoo Luston entisen rautatieaseman valtavassa aulassa.

Vuosina 1906–1908 rakennettu rautatiehallituksen arkkitehdin Bruno Granholmin suunnittelema asema on pääpiirteissään säilynyt alkuperäisenä. Ennen Hannua ja Mikkoa se oli ollut huutokaupattavana kolme kertaa.

– Meillä on ystäviä täällä. Hannu sai vihiä, että asema on huutokaupassa. Teimme tarjouksen ja voitimme, Mikko Ranta-Huitti kertoo.


He saivat jugend-rakennuksen ja hehtaarin tontin edullisesti. Museoviraston suojelema päärakennus oli hyvässä kunnossa. Tontilla on useita pienempiä rakennuksia, joista vanha matkatavaramakasiini on myös Museoviraston suojelema.

– On vain hyvä, että rakennukset ovat suojeltuja, Mikko sanoo.

Mikko ja Hannu ovat hyödyntäneet kaikki rakennukset.

Päärakennuksessa on paitsi miesten koti, myös taidenäyttely. Katselemme taidemaalari Nanna Suden maalauksia, jotka on ripustettu valtaville seinille. Seinien korkeus on kuusi metriä. Suden värikkäiden taideteosten rinnalla on Miina Äkkijyrkän pronssiveistoksia.

– Jo ennen kuin tuli yritysvastuu, Jörn Donnerin sisar Birgitta von Bonsdorff kertoi meille sosiaalisesta omastatunnosta, Mikko kertoo. Edesmennyt Birgitta von Bonsdorff oli pariskunnan ystävä.


Birgitta opetti, että jos vaalii omaa sosiaalista omaatuntoa, sijoituksesta saatu tulos kannattaa ohjata hyvään. Hyvän kautta antajan sosiaalinen asema vahvistuu.

– Tämä rautatieasema on meidän sosiaalinen linnakkeemme, Mikko sanoo.

Se tarkoittaa taiteilijoiden tukemista. Hannu ja Mikko ovat avanneet Luston aseman taiteelle. Pääsymaksua taidenäyttelyyn ei ole. He halusivat avata ovet omassa kodissaan ja näyttää eri taiteilijoiden töitä kaikille kiinnostuneille.

– Olisi aika hankala hallinnoida pääsymaksua. Näyttelyssä on monien taiteilijoiden töitä.

[insertcode index="#1"/]

Pihalla vanhassa matkatavaramakasiinissa on esillä Kristian Venäläisen teoksia. Vanhassa maakellarissa on Katja Rauhamäen näyttely, jonka nimi on Pidätettyjen kyynelten kellari. Varastorakennuksessa on eläintaiteilija Päivi Latvalan näyttely.

– Monet maanviljelijäkollegamme käyvät täällä katsomassa eläintaidetta. Haluamme pitää lehmäagendaa pystyssä.

Taidenäyttelyt olivat alun perin Miina Äkkijyrkän idea. Miina oli Luston aseman ensimmäinen taiteilija kesällä 2017.

Menestys oli yllätys. Viime kesänä Luston asemalla vieraili noin 150 ihmistä päivässä. Ollaan kansallismaisemassa. Lähistöllä sijaitsevat myös taiteilija Johanna Oraksen taidegalleria sekä Saimi Hoyerin emännöimä Punkaharjun hotelli.

Ihmiset löytävät taidenäyttelyyn

Vanha asemarakennus kiehtoo. Ihmiset tulevat usein sisälle odottamaan junaa. He ällistyvät, kun asema onkin jonkun koti.

Luston asemalla pysähtyy yhä juna 11 kertaa päivässä molemmat ilmansuunnat mukaan lukien.

– Varsinkin saksalaiset yrittävät ostaa meiltä junalippuja täältä olohuoneestamme. Se on aika hauskaa. On meidän onni, että tässä on seisake. Ihmiset löytävät taidenäyttelyn.


Ensi kesänä Luston asemalla nähdään Hannu Palosuon näyttely. Hänen työnsä löysivät Nanna Suden kontaktien kautta. Nanna Susi puolestaan oli Miina Äkkijyrkän idea. Hyvä laitetaan kiertämään.

– Nanna ei tuntenut meitä, mutta hän sanoi joo. Nannan työt sopivat isolle vanhalle jugend-asemalle.

Mikko ja Hannu haluavat myös mesenoida nuoria. Luston asemalla on neljä kesätyöntekijää Savonlinnan taidelukiosta. Yhdessä piharakennuksessa on taidelukiolaisten töitä näytillä ja myynnissä.

Asemalla pidetään myös keinosiemennyskursseja maanviljelijöille. Tänä kesänä on myös yhdet häät ja kokouksia.

– Talvella aiomme pitää asemalla pieniä taidenäyttelyitä omista kokoelmistamme.


Kaupunkikoti Helsingissä

Mikko on opiskellut karjatalousteknikoksi. Hän on eläkkeellä aivoinfarktin jälkeen. Agrologiksi valmistunut Hannu on työelämässä.

Hiehotila Lopella on miesten ykköskoti. Vähän yli 20 vuotta yhdessä ollut pariskunta omistaa myös 130-neliöisen kerrostalo­asunnon Helsingin Kruununhaassa.

– Meillä on kaupunkikoti, koska emme halua, että olemme ihan örrimörkkejä, Mikko sanoo.

Heillä on asunnoissaan maalauksia, akvarelleja, kipsiveistoksia sekä iso kokoelma Miina Äkkijyrkän taidetta.

Suurin osa Luston aseman mööpeleistä on löytynyt huutokaupoista.

– Isot kalusteet sopivat isoihin huoneisiin hyvin ja ovat suhteellisen edullisia, Hannu sanoo.


Vanhan kaukolämmöllä lämpiävän rautatieaseman ostaminen ei ole kaduttanut.

– Tämä paikka merkitsee paljon, Hannu ja Mikko sanovat.

–  On kivaa kuulua tähän Punkaharjun yhteisöön. Olemme iloisia, että voimme kerätä taidetta ja esitellä taidetta. Nythän saamme lisää täältä omaan kokoelmaan.

Luston asema on auki 15.8. asti päivittäin 10–17