Mummon vanha viltti voi olla arvokas: ”Joku voi loikoilla kotona todellisen keräilyaarteen alla”

Julkaistu:

Viltit
Älä heitä vanhaa vilttiä pois. Suomalaisvalmisteinen viltti voi olla arvokkaampi kuin luulet.
Mikä ihana ajatus: istua alas takkatulen loisteeseen, kääriytyä lämpimään vilttiin ja ottaa elämä sellaisena kuin se parhaimmillaan on.

Monien kodista löytyy kuitenkin ainoastaan se nukkaantunut, keinokuituinen yksilö, joka on tarttunut kaupasta mukaan vain sen tähden, että hinta on kohtuullinen.

Kalliiseen arvovilttiin ei uutena ole aina varaa, mutta kurkistus ullakolle voi olla mieluinen yllätys. Arvoviltti, parhaimmillaan käsintehty yksilö, saattaa löytyä perintötavaroiden joukosta.


Villavilttiin kiinnitetty lappu paljastaa, onko kyseessä todellinen jymylöytö. Parhaimmista taidevilteistä maksetaan useita satoja euroja, joistakin huutokaupassa jopa tuhansia.

Esimerkiksi sellaiset nimet kuin Eva Brummer ja modernin ryijyn uudistajana tunnettu Uhra-Beata Simberg-Ehrström ovat todellisia eksperttejä. Heidän töitään voi kutsua taideteoksiksi.

– Joku voi loikoilla kotona todellisen keräilyaarteen alla. Näiden metsästäminen on jännittävää, koska huovat ovat aika hyvin merkittyjä, kertoo 1940–1970-lukujen kotimaiseen designiin erikoistuneen Kruuna-liikkeen yrittäjä Pasi Pusa.

Kunto ratkaisee

Hyvälaatuisen villaviltin voi löytää edullisestikin, sillä moni lykkää vanhan perintöesineen keräyslaatikkoon. Kirpputorilta voi löytyä esimerkiksi Kouvolan Villan valmistamia ja Brita Sepän suunnittelemia sataprosenttisia vilttejä.
Se, onko viltti arvoton vai arvokas, riippuu monista seikoista. Tekijän lisäksi kunto on ratkaiseva asia. Joskus vanha villaviltti tulee karstata uudelleen, toisinaan vilttiin on tarttunut ikävä tupakan haju.

Laadukkaan tuotteen tuntee usein painosta, sillä sellaisessa on paljon villaa. Myös värimaailma vaikuttaa.

– Meillä kysytyimpiä ovat taidetekstiilit, joiden suunnittelija on selvillä ja tyyli tunnettu. Villeimpiä 60-luvun konekudottuja väriyhdistelmiä on vaikeampi myydä, Pusa sanoo.

Pala suomalaista historiaa

Löytääpä vanhalle viltille paikan kodin parhaalta paikalta, tai on se sitten hyödyllinen lämmike talven pakkasia varten, on vanhan suomalaisvalmistajan tekstiili joka tapauksessa kaunis pala suomalaista historiaa.

Viltit vievät mielikuvat niiden kulta-ajalle 60–80-luvuille, jolloin parhaimmat yksilöt olivat taide-esineitä, joita esiteltiin samaan henkeen kuin taidelasia. Viltti kelpasi myös moneen muuhun: lentoyhtiöille, sisustajille, katseenvangitsijaksi.

Tuolloin suomalaisessa sisustuksessa elettiin pop-henkistä aikaa. Sisustus sai vaikutteita italialaistyylisestä sisustuksesta, joka tunnettiin kylmistä esineistään. Niiden päällä upea villaviltti oli kuin taideteos.

Sitten suomalaiset siirtyivät kerskakuluttajiksi, eikä laadusta haluttu enää maksaa. Se on Pasi Pusasta sääli.

– Laadun arvostamisesta halutaan kyllä puhua, mutta kyse on korulauseista. Käsityön kohdalla tämä näkyy erityisen hyvin. Laadun ja hintatason määrittelevät Ikea ja ulkomainen tuontitavara.

Jos kotia kuitenkin koristaa käsintehty, hyvälaatuisista materiaaleista valmistettu viltti, siitä kannattaa pitää kiinni. Kyseessä on harvinaisuus, jonka laatuun harva nykyaikana tehty viltti yltää.

Arvohuopien tekijöitä ja valmistajia

Kaija Aarikka, Aarikka OY

Nana Suni, Finntexture

Aune Gummerus, Hyvilla

Uhra-Beata Simberg-Ehrström ja Maria Boije af Gennäs, Kotivilla

Lena Rewell, Studio Lena Rewell

Vappu Niittylä, Villayhtymä

Maija Kolsi-Mäkelä ja Maija-Liisa Forss-Heinonen, Helmi Vuorelma OY

Marjatta Metsovaara, Metsovaara OY

Ritva Puotila, Kirsti Ilvessalo ja Kirsti Rantanen

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt