Asuminen

Marjo asuu keskellä kauneinta Turkua – valkoisen kodin hurmaavissa yksityiskohdissa riittää ihasteltavaa

Julkaistu:

Asuminen
Turkulainen Marjo Jaakkola rakastaa sisustamista. Hänen kotiaan on luultu lahjatavarakaupaksi.
Turun keskustassa sijaitsevan Port Arthurin puutaloalueella on leveä katu, jossa on mukulakivipäällyste.

1900-luvun alussa rakennetut puutalot seisovat vieri vieressä.

Vaaleanruskeiden puutalojen keskellä on kolmikerroksinen kerrostalo, joka on rakennettu 1926.


Täällä köynnösmaalauksin koristetussa porraskäytävässä Marjo Jaakkola käveli ensimmäisen kerran jo 90-luvulla vieraillessaan ystävänsä kodissa.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

67-neliöinen kolmio jäi mieleen. Siellä oli ollut 80-luvulle asti niklaamo, joka teki metalliosien pintakäsittelyä.

– Sanoin, että jos lähdet joskus tästä, haluan ostaa tämän asunnon, Marjo Jaakkola kertoo.


Vuonna 2004 toive toteutui. Jaakkolaa viehättivät erityisesti leveät ikkunat ja asunnon pohjapiirustus. Olohuoneen takana oleva työhuone on eri tasossa. Sinne pääsee kävelemällä raput alas.

Huone sopii hyvin myös koiranpentujen hoitoon. Marjo Jaakkola kasvattaa suonenjokelaisen ystävänsä Piia Serguskinin kanssa walesinspringerspanieleita ja kultaisianoutajia kennelnimellä Benton.

Vaaleasävyinen koti on ajatuksella sisustettu. Jokaisella koriste-esineellä on paikkansa. Jaakkola tykkää kierrellä vapaa-aikanaan sisustusliikkeitä.

– Loviisan Aitta Ruskolla on yksi suosikeistani.


Osa kodin koriste-esineistä on hankittu muun muassa Yhdysvalloista, jossa Jaakkola on ollut aikoinaan vaihto-oppilaana.

– Yksi pennunostaja kysyi kerran, että onko sinulla lahjatavarakauppa, Marjo Jaakkola kertoo nauraen.

– Olen aina ollut enemmän tai vähemmän kiinnostunut sisustamisesta.

Eläinmaailma on sisustuksessa vahvasti mukana. Jaakkola esittelee keittiössä kukkoaiheista seinäkelloa, joka on joululahja ystävältä. Kellon alla olevan kukkotaulun hän on ostanut Yhdysvalloista.

Keittiön ikkunalaudalla nököttävä puinen lehmä on myös tuliainen maailmalta.

– Keräsin ennen ankkoja, mutta tykkään myös lehmistä ja kanoista. Voi olla siksi, että olen maatilalta kotoisin.


Viimeisin innostus on Emma Bridgewater -keramiikkasarja, jota Jaakkola alkoi kerätä saatuaan lehmämukin lahjaksi norjalaisilta ystäviltään.

Marjo Jaakkola rakastaa myös leikkokukkia. Keittiössä on valkoisia tulppaaneja ja vaaleanpunaisia samppanjaruusuja. Kukkavaaseja löytyy myös olohuoneesta.

– Olen joutunut tyytymään tekokukkiin. Minulla eivät pysy elävät kukat tai kasvit hengissä, hän sanoo.

Valoisa asunto on sekoitus uutta, vanhaa ja itsetuunattua.

Keittiön pitkä pöytä oli aluksi ruskea, mutta Jaakkola maalasi sen kalkkimaalilla warm latte-väriseksi.

– Keittiön tuolit on ostettu kirppikseltä. Maalasin ne valkoiseksi.


Viron-matkan tuliaisena keittiön ikkunalaudalla seisoo elämänohjekyltti: ”Never piss off a woman, they remember stuff that hasn’t even happened yet”, älä sahaa naista linssiin, he muistavat asioita, joita ei ole edes tapahtunut vielä.

Toisinaan Marjo Jaakkola turvautuu sisustusratkaisuissaan internetin apuun. Keittiön kristallikruunuhenkiset lampunvarjostimet hän tilasi Suonenjoelta.

– Olen kuitenkin hirveän huono löytämään netistä. Tykkään käydä ennemmin paikan päällä katsomassa.





Valkovoittoinen koti on kahden koiran omistajalle haastava.

– Koirat ja valkoinen väri eivät kauhean hyvin sovi, mutta yritetään elää sen kanssa, Marjo Jaakkola sanoo.

Olohuoneessa on tekotakka. Se päätyi siihen, koska huoneessa oli sopiva kulma, eikä siihen oikein muutakaan keksinyt.

– Tekotakka on tunnelmallinen talvella, kun siihen laittaa sähkön.

Olohuoneen seinille ripustetut mustavalkoiset piirrokset omista koirista on teetetty Thaimaassa. Yhden koiramaalauksen Jaakkola on saanut lahjaksi kasvattinsa omistajalta Amerikasta. Joukossa on myös koira-aiheisia tauluja turkulaisen Arja Koskelon galleriasta.


Eläimet ovat aina olleet osa elämää. Lapsuudenkoti Vehmaalla oli sikatila.

– Tämä perunakappa on 1800-luvulta, hän esittelee olohuoneessa kotitilalta löytämäänsä kappaa, nykyistä sohvan sivupöytää.


Valot ovat Jaakkolalle tärkeitä. Hän tykkää siitä, että on valoisaa. Olohuoneessa on iso lasimaljakko, jossa on kymmeniä valopalloja.

Eikä pöytälamppujen määrä ole jäänyt vierailta huomaamatta.

– Yksi tuttavani kysyi kerran, että kuinka monta pöytälamppua täällä olohuoneessa on. Laskin, että kuusi.


Walesinspringerspanielit Lisbeth ja Bree hyppäävät emäntänsä viereen sohvalle. Koirat ovat perheenjäseniä. Siitä muistutuksena on eteisen humoristinen huoneentaulu: ”I work hard, so my dog can have a better life”; työskentelen ahkerasti, että koirallani olisi parempi elämä.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt