Esa ja Marianne loihtivat vanhasta puutalosta unelmakodin – takana kahden vuoden ankara remontti

Marianne Brandt ja Esa Lindholm yhdistivät talonpuolikkaat Kokkolan vanhassakaupungissa. Talossa on asunut muun muassa räätäli, suutari ja kultaseppä.

11.3.2018 10:12

Ensin oli talonpuolikas Kokkolan Pormestarinkadulla. Sinne muutti 2004 Marianne Brandt poikansa kanssa. Samana vuonna syntyi uusperhe, kun Mariannen miesystävä Esa Lindholm muutti taloon. Molemmat olivat äskettäin eronneita.

– Kun tapasimme, Esa totesi, ettei hän rupea seurustelemaan, kertoo Marianne.

– Ajattelin, että ihanaa – nyt on miesystävä jonka kanssa voi ilman seurustelupaineita käydä kulttuuritapahtumissa!

Alkoi olla päivittäistä kanssakäymistä, ja suhde syveni.

Remontoidun talon tyylikäs sisustus on entisöintiä opiskelevan Mariannen käsialaa.

Marianne ja Esa viihtyvät pormestarinkadulla, jossa kaikki tarvittavat palvelut ovat kilometrin säteellä.

Kun Marianne Brandt oli etsinyt uutta asuntoa ja tuli Pormestarinkatu 6:n pihaan, hän tunsi heti olevansa kotona. Pihapiiri on ehtaa Neristania, merimieskaupunginosaa. Se oli siinä, ollut jo vuodesta 1899.

Pariskunta nimesi talon Käsityöläisten taloksi. Olihan se ehtinyt olla monessa roolissa. Vuosikymmenien varrella talo on ollut asumuksena ja liikehuoneistona, siellä on asunut monenlaisia käsityöläisiä, kuten räätäli, suutari ja kultaseppä. Liimatan suku eli pitkään, 1920-luvulta asukkaina, ja myöhemmin sekatavarakauppiaan roolissa 1950-luvun puoliväliin saakka.

Liikehuoneisto vaati ehkä suurimmat ulkoasumuutokset, ja viime remontissa seinistä löytyikin peitettyjä ikkunoita ja ovia. Kadun puolen ikkunoista oli karsittu koristeelliset yläruudut.

Kova työ kannatti

Talon toinen asunto oli aluksi perikunnan hallussa, ja kun se tuli myyntiin, Marianne ja Esa tekivät kaupat, lähinnä saadakseen oman pihan. Alkoi kaksi vuotta kestänyt ankara remontti, jossa huoneistot yhdistettiin. Esa kävi hirsirakennuskurssin, jonka tärkein anti oli se, mitä ei saa tehdä hirsitalon remontissa.

Marianne puolestaan opiskelee parhaillaan huonekalujen entisöintiä, koska sisustus on kiinnostanut aina.

Marianne ja Esa ovat kunnostaneet taloa pitkään ja hartaasti.

Iloisen punainen pönttöuuni tuo väriä vaaleaan huoneeseen.

Vanhan talon remontti on kovaa kokopäivätyötä, mutta onneksi siinä vaiheessa oli aikaa, ja hyvät pohjat, sillä kovaan työhön on lapsesta saakka kasvettu.

– Yllättävää, kuinka vähällä unella pärjää tosipaikassa, ihmettelee Esa.

Vanha talo on tekijälle vaativa kohde.

– Yhtään naulaa ei ole uusitussa lattiassa, olen kengittänyt ja käyttänyt ruuveja naulojen sijasta, hän naurahtaa.

Kulttuuri yhdistää

Marianne Brandt syntyi Kokkolassa, Esa Lindholmin juuret ovat Kaustisella, Köyhäjoen kylässä: ” no money river boys”. Esa on viihtynyt hyvin Kokkolassa – jo vuodesta 1954.

Marianne on tehnyt työuraa alkujaan kampaajana ja myöhemmin psykiatrisena sairaanhoitajana. Aiemmasta avioliitosta hänellä on kolme aikuista poikaa ja kolme lastenlasta.

Talossa on kodikas ja lämmin tunnelma.

Koti on sisustettu rauhallisin värein.

– Esa muuten oli pähkähullu urheilija kun tutustuttiin, Marianne yllättyi aikoinaan.

Nyt heitä varsinaisesti yhdistää kulttuuri.

– Kaikennäköistä urheilua on tosiaan tullut harrastettua. Maratoneja kertyi 144 ja muun muassa yksi sadan kilometrin juoksu, ja Kalevan kierros voitettiin kahtena vuotena joukkueessa, Esa vahvistaa.

– Ex-lanko yllytti näihin saavutuksiin, hän oli yleensä parempi paitsi sadan kilometrin matkalla.

Siinä kaiken harrastuksen ohessa tuli tehtyä pitkä työura turkkurina, tunnettujen yritysten palveluksessa ja myöhemmin yrittäjänä.

Tuntuu kuitenkin, että varsinainen sydämenasia on ollut teatteri. Esa Lindholm aloitti Kokkolan teatterissa iltanäyttelijänä 1973. Silloin ainoa ammattilainen oli ohjaaja.

Kahdesta talonpuolikkaasta yhdistetyssä kodissa riittää tilaa.

Kolme vuotta myöhemmin teatterista tuli ammattiteatteri. Esa jatkoi avustajana ja oli yksi avustajateatteri Iltatähden perustajista. Tämä teatteri kiersi esiintymässä eri puolilla ja pääsi maanantaisin kaupunginteatterin lavalle.

– Viisi vuotta kierrettiin samoilla sermeillä, kertoo Esa.

Vähitellen painopiste siirtyi lausuntataiteen puolelle. Kerran Esa Lindholm päätyi yllättäen lausuntakilpailuun. Eturivissä istui maaherra, kaupunginjohtaja ja näyttelijä Veikko Sinisalo.

Runo oli Aaro Hellaakosken Tuppuran Jussi. Esityksen aikana Sinisalo hyppäsi pari kertaa ylös ja löi käsiään yhteen. Jälkeenpäin hän tarrasi hartioihin kiinni ja totesi: ”Sinä olet lahjakas!”

Esa Lindholm aloitti Kokkolan teatterissa iltanäyttelijänä 1973

Esan mukaan runo sisältää oikeastaan kolme tulkintaa – kirjoittajan, esittäjän ja kuulijan.

– Tulkintaa on nuoresta saakka ehkä tehty ”oikein” mutta ikä tuo ymmärrystä lisää, Esa miettii.

Seuraavaksi vuorossa on puutarha

Talvinen Kokkola kääriytyy lumivaippaan, ja iltapäivä tuo sinisen hämärtymisen. Yksittäisiä kulkijoita harppoo viimaisella kadulla. Vanhat talot viestittävät lämpöä viluiselle kulkijalle.

Esa harjaa pihan lumia.

– Piha on ensi kesän urakka. Nurmikkoa ei tule, kun nykyinenkin mahtuu peräkärryn alle.

Talon reipas koira, Sancho Panza häärii huolekkaasti mukana.

Marianne on aina harrastanut lukemista. Työelämän vaatimat opinnot veivät paljon vapaa-aikaa harrastuksilta.

– Nyt on aikaa kokeilla käsitöitä.

Hän iloitsee remontin edistymisestä, koska kesällä voi paneutua puutarhan laittamiseen.

Kummitteleeko vanhassa talossa?

– Tuntuu kyllä, että täällä asuu muitakin, mutta tänne mahdutaan kun sovussa eletään, vastaa Marianne.

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?