Kuvat: Hylätyksi luultu Leimulan talo kätkee sisäänsä yllätyksen - Asuminen - Ilta-Sanomat

Kuvat: Hylätyksi luultu Leimulan talo kätkee sisäänsä yllätyksen

Monet paikalliset luulevat, että Leimula on hylätty talo.

Julkaistu: 26.11.2017 8:04

Vanha suojeluskuntatalo ei kiinnostanut ketään vuosikymmeniin – ennen kuin Leimulasta tuli hullunkurisen perheen koti. Valokuvaajan ja eläinkauppiaan hirsitalossa viihtyy jopa kuningaspython.

Pitkän linjan taksikuski ei tyydy kysymään Leimulan osoitetta vain kertaalleen. Hänen mielestään kyseisen kadun parillisella puolella ei ole asutusta.

– Tuo tuossa on hylätty suojeluskuntatalo, kuljettaja sanoo pysähtyessään.

Punamullalla maalatun rakennuksen ympärille on satanut ensilumi. Tielle päin asunnosta ei näy eloa, mutta jämerä rautaportti on auki.

Talon emäntä on neuvonut tulijaa sen kun tulemaan sisään.

Eteishuoneen tunnelma on huvikumpumainen. Huomio kiinnittyy seinillä oleviin kuva-asetelmiin, pöytänä toimivaan vanhaan matka-arkkuun sekä kattokruunuihin, joista yksi on kitschisen monivärinen. Valokuvaaja Mikaela Holmberg, 36, löytyy kirkkaankeltaisten seinien piristämästä keittiöstä.

Välillä Serla-vuohi saa olla vapaana pihalla.

Espressoa valmistava nainen kertoo, että vanha hella ei toimi. Sen hormi muurattiin umpeen jo ennen niitä kolmea vuosikymmentä, jotka vuonna 1907 valmistunut talo uinui tyhjillään.

Mikaelan puoliso oli ollut varastokäytössä olleen talon löydettyään järkkymätön: tästä tulisi hänen kotinsa.

Ennen ostopäätöstään Ville pyysi paikalle ystäviään ja muutaman rakennusalan ammattilaisen. Heidän yhteinen viestinsä oli: käänny kannoillasi.

– Edes ammattilaiset eivät uskoneet, että tätä paikkaa kannattaa remontoida, Mikaela kertoo.

Alun alkaen talo kuului Katisten kartanolle, minkä jälkeen paikka toimi muun muassa suojeluskunta- ja seurantalona. Jatkosodan aikaan juhlasalista tehtiin saksalaisten hevostalli, ja myöhemmässä vaiheessa sama osa taloa toimi panssaritorjuntakomppanian harjoitustilana ja tykkihallina.

– Ville vietti täällä alkuajat varastoromppeita poistaen. Ensimmäiset viikot hän penkoi rojuja siinä toivossa, josko täältä löytyisi jotain tosi kiinnostavaa, mutta kaikki olikin suht arkista. Löytyi vain yksi pikkukolikko, jossa oli hakaristi, Mikaela kertoo.

Aiemmin sikarihuoneen kohdalla toimi kanttiini.

Hän tuli Leimulaan nelisen vuotta sitten. Sitä ennen Ville oli asunut hirsitalossaan jo kymmenkunta vuotta.

– Minä en halunnut radikaaleja muutoksia, mutta eteishuoneen sisustus rupesi muuttumaan.

Ennen Villen muuttoa muun muassa talon kaikki lattiat purettiin. Entisiä lautoja pystyttiin käyttämään vain ruokailuhuoneessa.

Hirsirakenteet olivat kunnossa, ja niiden saumoistakin näki, että talon raamit oli hyvin tehty.

Kun uusi eteishuone valmistui, aiempi eteinen joutui kirjaimellisesti vasaran alle: yläkertaan vievät jyrkät portaat purettiin ja tilalle tehtiin turvallisempi ratkaisu.

Mikaelalla ja Villellä on asuinkäytössään reilut 260 neliötä.

– Meillä molemmilla on hyvin leppoisa asenne siivoamiseen. Yrittäjinä olemme tosi kiireisiä, emmekä edes ennättäisi siivota näitä neliöitä jatkuvasti.

Juhlasali toimii Villen miesluolana.

Keittiön hauskat, mutta käytännölliset yksityiskohdat tekevät tunnelmasta iloisen.

Mikaela ja Ville ovat esteetikkoja ja kotoilijoita. – Emme kauhean usein lähde minnekään, jos meillä on mahdollisuus olla kotona.

Tilasta löytyy muun muassa baaritiski, dj:n pöytä, esiintymislava, flipperi ja biljardipöytä. Esiintymislavan taakse on jätetty muutama vanha teatterilavaste.

– Esimerkiksi Olavi Virta ja Dallape ovat käyneet keikalla täällä.

Sali lämpiää Vanajan kirkon entisillä kaminoilla. Ne tuotiin taloon, kun kirkkoon saatiin keskuslämmitys.

– Minä tein kansainvälisten kuvakilpailujen töitäni täällä sen jälkeen, kun minut valittiin Suomen vuoden 2011 muotokuvaajaksi, Mikaela kertoo.

Bymikaelas-studio on muuttanut Hämeenlinnan keskustaan, mutta koska niin Mikaela kuin Villekin ovat elämäntapa-ammateissa, molemmat tekevät paljon toimistotöitä myös kotona.

– Juhlasalissa olemme kasvattaneet Villen kaupan eläimille heinäsirkkoja ja jauhomatoja sekä välillä myös myyntiin tarkoitettuja marsuja ja lintuja.

Ville on parhaillaankin Animal House -kaupassaan. Mikaelan lisäksi kotona ovat akvaariokalat, neljä marsua, kolme kissaa ja kuningaspython.

– Käärmeet eivät tarvitse hellyyttä, mutta pidämme pythonia sylissä tai olkapäällä pari kertaa kuukaudessa.

Mikaela kertoo Villen sanoneen, että eläinkauppiaalla pitää olla vähän hams­terimaisia piirteitä.

– Ville keräilee muun muassa vanhoja viinapulloja sekä Marsalkka Mannerheim -materiaalia.

”Sikarihuone” on pyhitetty leppoisaan oleiluun. Sen viereisen olohuoneen puolelta löytyvät muun muassa lattiasta kattoon ulottuva kirjahylly sekä aiemmin Ehrnroothien sukukartanossa käytössä ollut jalopuinen työpöytä.

Pari vuotta sitten Villen "miesluolassa", suojeluskuntatalon vanhassa juhlasalissa, vietettiin ystävän 1920-luvun henkisiä synttäreitä.

Ruokailuhuoneessa ja yläkerran aulatilassa on valokuvia Marskista – ja esillä on Marskin ryyppykin.

”Sikarihuoneen” mustapohjainen kalatapetti on Mikaelan valinta. Lipaston päällä palaa kynttilöitä ja suitsukkeita.

– Tuoksut ovat tärkeitä meille molemmille.

He eivät tupakoi, mutta nimikkohuoneessa sikarinpolttaminen on silloin tällöin sallittua.

Huoneen mielenkiintoisuutta lisäävät valtavankokoinen akvaario sekä täytetyt eläimet, kuten Mikaelan Villeltä syntymäpäivälahjaksi saama korppi ja lepakko, jonka Ville toi puolisolleen Hollannista.

Hullunkurisen perheen jäsenistä kanat, kukot ja kääpiövuohet ovat ulkorakennuksessa.

– Koiria meillä ei ole, vuohet ovat meidän koiriamme. Lahja käy minun kanssani sienessäkin.

Kolmen vanhimman vuohen nimet kertovat omistajiensa huumorintajusta.

– Nimesimme ne Serlaksi, Emboksi ja Lambiksi, koska vuohet näyttivät pienenä ihan Lambi-talouspaperin lampaalta, Mikaela kertoo.

Monet paikalliset luulevat, että Leimula on hylätty talo.

Ruokapöydän ympärillä olevat tuolit on numeroitu. Alun perin tuoleja tarvittiin juhlasalissa.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?