Sen piti olla vain heitoksi tarkoitettu lausahdus. Tuusulassa asuvan tuttavan pihassa oli purkukuntoinen hirsitalo, jonka hirsistä Jari Vesanen kiinnostui.
– Erehdyin sanomaan, että olen kiinnostunut niistä hirsistä. Rouva tulkitsi sen niin, että haluankin rakentaa hirsitalon, Vesanen muistelee.
Jari Vesanen asui tuohon aikaan vielä Helsingin keskustassa yhdessä vaimonsa Riitan kanssa. Elämä kaupungissa oli mukavaa, mutta ei täysin vastannut ajatusta aktiivisesta kaupunkielämästä. Kaupungin kulttuuritarjonnan sijaan päivät ja illat kuluivat pääosin töissä ja kotona. Tuli tunne, että elämässä voisi olla muutakin.
Tuttavan hirret päätyivät lopulta muualle, mutta lausahduksesta alkoi etsintä, joka päättyi vanhan ja erittäin huonokuntoiseksi luokitellun hirsitalon ostoon.
– Löysimme Hesarista rivi-ilmoituksen, jossa kaupattiin vuonna 1749 rakennettua Lapuan entistä kirkkoa, josta oli sittemmin tehty kaksi talo Kauhavalle. Tämä oli niistä isompi. Talo oli ollut tyhjillään 70-luvulta lähtien.
Talo veti puoleensa
Kaupat meinasivat ensin jäädä tekemättä, sillä moni asiantuntija oli sitä mieltä, että talo sopisi korkeintaan purettavaksi. Diplomi-insinöörinä työskentelevällä Jarilla ja viestintäalalla toimineella Riitalla ei ollut päivääkään rakennusalan kokemusta.
Jokin talossa veti kuitenkin pariskuntaa maagisesti puoleensa.
Kaupat syntyivät kesällä 2002, mutta tunnemyrskyt eivät loppuneet siihen. Avuksi ajatelluista ammattilaisista yksi toisensa jälkeen kääntyi kannoillaan jo ovella. Yhdeksän kymmenestä ammattilaisesta ja tuttavasta piti ajatusta talon pelastamisesta pähkähulluna.
– Kommentit olivat sitä luokkaa, että ei kun puskutraktoria ja vapaapalokuntaa paikalle, Jari muistelee.
Vasta kun perinnerakentamisen asiantuntija, jo edesmennyt Erkki Hiipakka saapui kylään, tilanteeseen saatiin uutta valoa.
– Hiljainen mies käveli tupaan, katseli eikä sanonut yhtään mitään. Vaimoni itkua tuhertaen kysyi, onko tässä yhtään hyvää?
Vastaus oli alku talon pelastukselle: ”Mitä sä höpiset? Tämä on valtavan hieno. Kaiken voi korjata.”
Vanhaa kunnioittaen
Siitä alkoi urakka, joka vei kaiken ylimääräisen vapaa-ajan ja koetteli välillä parisuhdettakin. Talon, hirsitalo Varpulan, uusi sijoituspaikka löytyi Sipoosta.
Purkutöihin meni 700 miestyötuntia, kivijalkaan toiset 700 ja hirsikehikon kokoamiseen 500. Oman työn lisäksi paikalle kutsuttiin myös ammattilaisia.
Ajatus talon kunnostamisesta kirkastui projektin edetessä.
– Kun ostimme rikkinäisen rungon, ajattelimme että kunhan tehdään jotain. Kun taloa alkoi riisua, tilanne muuttui koko ajan paremmaksi. Purkamisen alta löytyi tosi priimaa. 1700-luvun kirkkoon oli valittu vain hyvää tavaraa.
Syntyi halu kunnostaa rakennus mahdollisimman paljon vanhaa säilyttäen. Materiaaliksi pyrittiin valitsemaan sen ajan tietouden mukaan parhaita, hengittäviä materiaaleja.
– Tämä on kuitenkin myös oppimistarina. Jonkin verran käytimme polyuretaania, kunnes tajusimme että se ei kuulu tänne. Mitään isompaa emme kerenneet kuitenkaan pilaamaan.
Keskeneräisyydestä pitää nauttia
Muuttovalmiudessa, joskaan ei täysin valmiina, talo oli vuonna 2006.
Työt kuitenkin jatkuivat. Viimeisenä valmistui ulkovuori. Rakennustelineet pihalta purettiin viime viikolla.
Mielikuva talovanhukset kunnosta kaupantekohetkenä saa Jarin yhä herkistymään. Urakka on ollut pitkä, mutta opettavainen.
– Olen oppinut että elämä koostuu sykleistä: on valoisia ja vähemmän valoisia vaiheita, Jari kertoo.
Mies muistelee lämpimästi perinnerakentamismestari Panu Kailan sanoja eräässä radio-ohjelmassa. Lopputuloksen sijaan tärkeämpää on matka. Neuvosta on apua niin talonrakentamisessa kuin elämässä yleensä.
– Keskeneräisyydestä pitää oppia nauttimaan, Jari muistuttaa.
Oletko sinä toteuttanut kunnostusprojektin? Ota yhteyttä maarit.rasi@iltasanomat.fi.
