Minna Canthin kotitalo jäi luhistumaan Kuopion paraatipaikalle kymmeniksi vuosiksi

Julkaistu:

Koti
Minna Canthin kotitalosta tuli paraatipaikalle luhistuva murheenkryyni. Nyt päivä saattaa viimein paistaa asbestin ja kosteuden täyttämiin rakenteisiin.
Jokainen kuopiolainen tuntee vaaleanvihreän puutalon seinää koristavan reliefin. Vanerista rakennetut Minna Canthin kasvot Canthin nimikkokadun ja Kuninkaankadun risteyksessä ovat kymmenen vuotta olleet yksi Kuopion keskustan maamerkeistä.

Rakennus on Canthin kotitalo Kanttila. Myös sen tarina on kaupunkilaisille tuttu, mutta huomattavasti alavireisemmällä kaiulla kuin entisen asukkaansa. Canthin tarmo ja jämäkkyys ovat olleet kaukana tavasta, jolla Kanttilaa on kohdeltu. Kiinteistöstä on tullut kaupungin kollektiivinen murheenkryyni.

Paraatipaikalla komeileva rakennus on saanut luhistua aloillaan kymmeniä vuosia, ja viimeiset vuodet siellä on ollut toiminnassa käytännössä enää lämmitys. Kanttilan vaiheet 1970-luvulta tähän päivään ovat jatkumo toteutumattomia aikomuksia ja puolitiehen vietyjä päätöksiä.

Alennustilaa korostaa se, että Kanttilan kupeessa seisoo sarja Korttelimuseon ja luovien alojen yritysten käytössä olevia, esimerkillisesti entisöityjä 1800-luvun puutaloja. Jos ympäröivästä korttelista on onnistuttu tekemään menestystarina, miksei kansallissankarin kodista?

Kukaan ei kiistä tontin kulttuurihistoriallista painoarvoa. Silti Kanttila on jäänyt käymistilaan, johon on useita kertoja liitetty sanapari kansallinen häpeä.


Nyt asbestin myrkyttämiin ja kosteuden näivettämiin rakenteisiin saattaa kuitenkin vihdoin paistaa päivä.

Viime vuonna perustettu Minna Canthin talo ry osti 1 200 neliön kiviriipan rakennusliike NCC:ltä 100 000 ja 200 000 euron väliin asettuvalla hinnalla – eli korkeintaan puoleen hintaan siitä, mitä NCC vielä kolme vuotta sitten siitä pyysi.

Yhdistyksen visioissa Kanttila olisi jo viiden vuoden päästä vilkas tapahtumakeskus, jossa olisi taidetta ja kaupallista toimintaa sekä mahdollisesti Canthin kotimuseo.

Perusteellinen remontti pyritään käynnistämään mahdollisimman pian. Sarkaa riittää: yhdistys on laskenut remontin hinnaksi ainakin kaksi miljoonaa euroa. Varat yritetään kerätä joukkorahoituksella, ja koossa on tähän mennessä noin 100 000 euroa.


Yhdistyksen puheenjohtaja Anja Lappi pyytää ensi töikseen pääaulan oikealle puolelle avaraan, laminaattilattialla varustettuun huoneeseen. Tässä kohtaa saattoi aikanaan olla Canthin talossa pitämän lankapuodin varasto.

– Pitää olla realisti: viisi vuotta on optimi, mutta varaudumme siihen, että pidempään voi kestää. Talous on tärkein haasteemme.

Toiminnasta on saatava kaupallisesti kannattavaa ja samalla talon kynnys on pidettävä matalana kaikille kansanosille.

– Ehdotuksia on jo tullut esimerkiksi avoimesta galleriasta, kahvila-ravintolasta ja Minnan Salonki -tyyppisestä tilasta.

Lappi korostaa, että taloa remontoidaan yhteisölliseen käyttöön. Hän uskoo, että käyttäjiä löytyy varmasti ja välilliset hyödyt tunnistetaan esimerkiksi kulttuurimatkailun näkökulmasta. Sijoittajia ja rakennuskustannusten maksajia on kuitenkin vaikeampi löytää.

– Mutta mitä enemmän mennään eteenpäin, sitä enemmän mennään eteenpäin.

Lappi on vaikuttanut Kuopion kulttuurielämässä 30 vuotta. Nyt hän on käärinyt hihat Kanttilan eteen canthilaisella määrätietoisuudella. Tilan ovet avattiin yleisölle keväällä, ja nytkin siellä voi käydä tutkimassa valokuva- ja taidenäyttelyitä.

Yhdistys visioi Kanttilan tulevaisuutta kuopiolaisten arkkitehtiopiskelijoiden kanssa ja myös remonttia suunnitellaan toteutettavaksi osittain opiskelijatoimeksiantona. Yhdistyksen hallituksessa istuu vaikutusvaltaista ja verkostoitunutta väkeä, Lapin itsensä lisäksi muun muassa entinen pääministeri Paavo Lipponen.


Talo vuorattiin valmiiksi 1828 ja muokattiin nykymuotoonsa 1930-luvulla, jolloin sitä laajennettiin sekä leveys- että korkeussuunnassa. Pohjapiirroksia Canthin ajalta ei ole juuri olemassa, joten on pitkälti arvailujen varassa, mitä missäkin huoneessa on ollut. Autenttisista Canthin aikaisista elementeistä jäljellä on lähinnä yksittäisiä ikkunanpokia ja ovenkarmeja.

Tarkoitus ei ole entisöidä, vaan kunnostaa tila palvelemaan nykyaikaisena kulttuurikeskuksena, johon tulisi myös taiteilijaresidenssejä. Toistaiseksi ideoiden rajana on mielikuvitus.

– Tänne voi tulla vaikka Uppo-Nallen koti tai studiohuone, Lappi visioi.

Lappi ja Savonia-ammattikorkeakoulun koulutusvastuupäällikkö Harry Dunkel kävelevät 1930-luvulla rakennettua kivikäytävää pitkin Kanttilan vanhalle puolelle.

– Tästä käytävän kohdalta on ajettu Minnan aikana hevoskärryillä pihaan, Dunkel esittelee.

Vanhalta puolelta on pystytty tunnistamaan yksi huone – se tärkein. Ei uskoisi remonttitarpeita pullistelevasta pikkuhuoneesta nyt, mutta alkuperäisen pääsisäänkäynnin vasemmalla puolella oleva tila oli kuuluisa Minnan Salonki.

Täällä kokoontuivat Canthin lukuisat ystävät, heidän joukossaan kulttuurivaikuttajia Juhani Ahosta Pekka Haloseen ja Järnefeltin sisaruksiin. Pöydän ääressä he milloin pelasivat skruuvia, milloin syventyivät spiritismi-istuntoon, ja ennen kaikkea kävivät vilkasta keskustelua yhteiskunnan ja taiteen tilasta.

Yksi hankkeen tavoitteista on nostaa Kuopion profiilia kulttuurikaupunkina. Kuopio oli 1800-luvulla kokoaan merkittävämpi kulttuurivirtausten ja sivistyksen polttopiste, jossa taiteilijat ja visionäärit rakensivat uutta Suomea.

Edistyksellisten virtausten keskipisteessä hehkui Canth, joka oli uhmannut koulutytöstä lähtien yhteiskunnan aliarvioivia asenteita ja luovinut tiensä kulttuurielämän huipulle.


Canth (1844–1897) asui talossa ensin lapsena 1853–1863 ja sitten vuodesta 1879 kuolemaansa asti. Taiteen ja kulttuurin voimanpesä Kanttilasta tulikin, kun Canth asettui tänne toista kertaa elämässään.

Kuopio on tulvillaan sankarilleen pyhitettyjä maamerkkejä. On patsasta ja puistoa, koulua, kauppakeskusta ja katua. Miksi ihmeessä Canthin autenttisin monumentti jäi vuosikymmeniksi käytännössä katsoen mätänemään paikalleen?


Ikävyyksien juuret juontavat 1970-luvulle. Canthin suku harjoitti talossa liiketoimia vuoteen 1974, jolloin valtio osti rakennuksen ja valjasti sen virastokäyttöön. Tuolloin Kanttila myös kunnostettiin. Noiden remonttien jälkien – ennen kaikkea kaikkialle levinneen asbestin – poistaminen maksaa maltaita. Se on ollut yksi syy siihen, ettei kukaan ole tarttunut haasteeseen.

1980-luvun ajan Kanttilassa toimivat virastot ja vuosikymmenen lopulla sen tilalle kaavailtiin kerrostaloa. 1990-luvulla lehdissä uutisoitiin, että talo on jatkuvan purku-uhan alla, ja 1991 perustettiin Kanttilan kulttuurikeskuksen kannatusyhdistys.

Valtiolta tontti siirtyi rakennusliike NCC:lle 2004. NCC yritti löytää talolle uuden ostajan. Kirjailija Veijo Baltzar teki 2015 NCC:n kanssa kiinteistöstä esikauppasopimuksen, tavoitteenaan tehdä Kanttilasta eri alojen kulttuurikeskus. Sopimus kuitenkin purettiin pian.


Vaikka Canthin perikunta ei ole hallinnoinut taloa kymmeniin vuosiin, on perillisillä sanansa sanottavana sen tulevaisuuteen. Minna Lommi-Partti , jonka isoäidin isoäiti Canth oli, on pyytänyt että kirjailijan monipuolisuus näkyisi Kanttilassa.

– Hän toivoo, että täällä tuodaan esille erityisesti Minna Canthin hahmoon liittyvää moninaisuutta – että Minnan henki elää, kertoo Anja Lappi.

Lappi ja Harry Dunkel kiipeävät pimeän puurappukäytävän päähän. Täällä odottaa pölyinen vintti, jossa on yhä 1800-luvun tumma laudoitus.

Vintillä remontoijien on oltava tarkkana, sillä koskaan ei tiedä, mitä lastuvillan ja sahanpurun keskeltä löytyy. Nytkin historiallisia arvoituksia on esillä aivan silmien edessä: ylhäällä kattolautojen päällä lepää vanhoja paareja, jotka saattavat olla arvokkaita todisteita sodasta.

Kuka tietää, vaikka ullakon uumenista paljastuisi Minna Canthin entuudestaan tuntematon mestariteos.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt