Asuminen

Anu jätti Suomen 5 vuotta sitten, kun matkalla töistä kotiin teki vain mieli itkeä – näin koko elämä muuttui

Julkaistu:

Asuminen
Suomalaisnainen Anu Patrakka kertoo, minkälaista elämä on, kun downshiftausta maailmalla on kestänyt jo useamman vuoden.
Lepppoistaminen eli downshiftaus tuntui vielä joitakin vuosia sitten täyttävän lehtien palstat. Sitten hiljeni.

Osa irtioton tehneistä palasi takaisin kokoaikaisiin töihin tai kouluttautui uudelleen. Mutta mitä tapahtui heille, jotka ottivat downshiftauksen elämäntavakseen?

Yksi heistä on Portugaliin asettunut suomalaisnainen Anu Patrakka.

Anu jätti Suomen viisi vuotta sitten – ensin lähteäkseen vuorotteluvapaalle kirjoittamaan ja valokuvaamaan, sitten pysyvämmin kyllästyttyään työhön, jonka johtamiskulttuuri ja arvot eivät vastanneet enää omia.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Työ oli ajanut Anun pisteeseen, jossa juna-asemalta kotiin mennessä teki välillä mieli vain itkeä. Oli yksinkertaisesti pakko tehdä muutos.


Irtiottoa kaivannut nainen päätyi Pohjois-Portugaliin, jossa hän asuu nykyään avomiehensä maatilalla. Vaikka Anu suostuu kutsumaan elämäntyyliään downshiftaukseksi, on elämä työtä täynnä.

Toimistotyö on vain muuttunut taloudenhoidoksi, puutarhatöiksi, ruoanlaitoksi ja käsitöiksi. Nyt Anulla on aikaa värjätä lankoja kasveilla tai säilöä omien puiden hedelmiä.

– Teen jopa vaatteet itse, niin saan omien mittojen mukaan. Vasta nukkumaan mennessä tahti rauhoittuu ja luen hetken aikaa, Anu kertoo.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Suurin muutos entiseen on, että nykyään Anulla on aikaa kirjoittaa. Esikoisteos Huomenna sinä kuolet julkaistiin elokuussa 2017. Kyseessä on kuvaan sopivasti rikosromaani, joka sijoittuu pieneen portugalilaiseen maalaiskylään.

– Päähenkilöstä, Rui Santosista halusin tehdä vastaiskun monien dekkareiden antisankareille. Hän on sympaattinen, ei oikein osaa lähestyä naisia ja suhtautuu portviiniin pyhänä ja jalona asiana.

Kirjoittaminen jatkuu, sillä kirjalle on luvassa jatkoa. Seuraava kirja julkaistaan alkuvuodesta.


Lähtö Suomesta tuntuu Anusta yhä oikealta, vaikka alun innostus on vaihtunut arkirealismiin.

– En enää ihmettele kaikkea näkemääni samalla innostuksella kuin alussa. Olin myös kuvitellut kesän täällä pidemmäksi ja kuumemmaksi. Aluksi talojen kylmyys talvella tuntui kamalalta, nyt olen jo tottunut.

Silti elämä on hyvää.

Valtameren näkeminen sykähdyttää joka kerta ja portugalilaisten tapa suhtautua avoimesti ja välittömästi ulkomaalaisiin ja vieraisiin ihmisiin tuo iloa kohtaamisiin: autoilijat huomioivat usein jalankulkijat, lihakauppias sujauttaa pussiin pari ylimääräistä chouriço-makkaraa ja vihanneskauppias kättelee kysyäkseen kuulumisia.

– Ne ovat kaikki pieniä eleitä, joista saa hyvän mielen. Miten sitä voisi olla viihtymättä Portugalissa, kun tavalliset ihmiset ovat niin sympaattisia?

Anun vinkit downshiftausta harkitseville

1. Ole avoin töiden suhteen

– Suosittelen irtiottoa nuorelle ihmiselle, joka haluaa hiukan nähdä maailmaa ennen aloilleen asettumista ja jos ei ole nirso sen suhteen, mitä tekee työkseen vaikka väliaikaisestikin.

2. Mieti taloudellinen turvasi

– Vanhemmalle henkilölle suosittelen irtiottoa tilanteessa, jossa elämä tuntuu olevan umpikujassa. Irtiotto sopii myös heille, jotka kokevat vahvan tarpeen tehdä jotakin muuta ennen eläkeikää.

Silti tietty taloudellinen turva on syytä varmistaa ja myös eläketurvasta on hyvä huolehtia. Täysin tyhjän päälle en kehottaisi ketään hyppäämään. Pidä mielessä mitä menetät, jos muutat ulkomaille – perhe ja ystävät jäävät Suomeen, eläkekertymä pienenee ja uudessa kotimaassa on paljon uutta opeteltavaa. Irtiotto vaatii kovaa itsekuria. Olisi niin helppo vaan lorvia päivät pääksytysten, mutta rajansa silläkin.

Itse olen sikäli onnellisessa asemassa, että pärjään sillä mitä minulla on omasta takaa. Portugalissa kiinteät kuluni ovat muutama sata euroa kuussa. Niihin sisältyvät osuuteni talousmenoista, sosiaaliturvamaksu sekä Suomessa oleva lisäeläkevakuutus. Lisämenoa tulee muun muassa matkoista ja käsityötarvikkeista.

Ihminen tulee lopulta hyvin vähällä toimeen. Silloin pienistäkin iloista tulee luksusta. Se on asennekysymys.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt