Hetkinen, hetkinen – mikä Jussi ja Carita Raittisen vapaa-ajankodin rakennuksista olikaan Mökki, mikä Pömpeli, mikä Pienois-Bomba, entä Pikkumökki?
Tunnelma Lohjanjärven rannalla on raukea – kun rakennusten nimet ja sijainnit alkaa hahmottaa.
Ensimmäiseksi on istuttu kahvipöytään. Tarjolla on monen sortin suolaista ja makeaa.
– En ole kova sienestäjä. Piirakan kantarellit löysin omasta pihastamme, Carita kertoo.
Jussille kulunut mökkikesä on noin seitsemäskymmenes – pyörihän hän Lohjalla jo äitinsä vatsassa.
Viime kesänä Raittisten rantaan tuli uusi laituri.
Helsingissä ikänsä asunut Raittinen on sitä mieltä, että mökkiympäristö on muuttunut toisaalta paljon, toisaalta ei lainkaan.
– Silloin, kun minä ja Eero haettiin meille naapurista soutamalla maitoa, kolmen kilometrin päässä oli vierekkäin myös kaksi kauppaa. Enää ei ole ainuttakaan.
Paikallisen väen kanssa ollaan kuten aina ennenkin: Jussia pidetään oman kylän poikana.
– Me ollaan käyty täällä kinkereilläkin, 51 kesää Lohjalla mökkeillyt soittajan vaimo kertoo.
Nuori muusikonalku toi Caritansa Lohjalla heti toisilla treffeillä syyskuussa 1966.
– Satoi, oli pimeää, eikä ollut sähköjä – ja me olimme tulleet tänne Jussin äidin pyynnöstä raivaamaan Eeron järjestämien bileiden jälkiä, Carita muistelee.
”Olimme tulleet tänne Jussin äidin pyynnöstä raivaamaan Eeron järjestämien bileiden jälkiä.
Tuolloin vielä armeijassa ollut Jussi taustoittaa: kyse oli ensimmäisen Danny Show’n loppubileistä, jonne The Boys -yhteensä kanssa kiertueella mukana ollut Eero Raittinen oli kutsunut koko kiertueväen.
Siihen aikaan Raittisten kesäpaikassa oli Pömpeli (pienenpieni aitta) ja Mökki eli norjalaistyyppinen saunan ja saunamökin yhdistelmä sekä Ylähuvila mäen päällä.
Jussilla ei ollut edes teininä mitään mökkielämää vastaan – olihan rannan Pömpeli vain hänen ja Eeron käytössä.
– Me saimme käydä kavereiden luona tai muualla miten halusimme, kertoo Jussi, joka breikkasi vuonna 1964 veljensä kanssa perustamansa Eero, Jussi & The Boys -yhtyeen kanssa.
Seinät tehdään vahvasta hirrestä ja ikkunoihin tulee luukut, päätti Jussin Paavo-isä 1940-luvulla saunamökkiä suunnitellessaan.
Caritalle hän tarjosi romanttisemman mökkikäynnin seuraavan kerran toukokuun lopulla vuonna 1967.
– Tulimme tänne abikevääni jälkeen. Jussi jätti Jimi Hendrixin keikan väliin, Carita kehaisee.
– Ihan tarkoituksella, tuumii Jussi.
”Tulimme tänne abikevääni jälkeen. Jussi jätti Jimi Hendrixin keikan väliin.
Mökkikausi on ollut aina pitkä.
– Tänä kesänä Carita on ollut mökillä hieman enemmän kuin minä, Jussi sanoo.
Caritan ensimmäinen käynti kesti viisi viikkoa. Sitten Raittiset siirtyivät pariksi viikoksi Helsinkiin ja palasivat taas takaisin.
Oi sitä tarinoiden määrää, mitä Carita ja Jussi Raittisen saunamökkiin liittyy! Turvekatto on toiminut vuosikymmenestä toiseen.
Kesäkalustoa aletaan koota ennen elokuun loppua. Helsingistä kesäksi mökille tuodut orkideatkin palaavat Pitkänsillan kupeeseen.
– Käymme täällä kyllä usein talvisinkin. Viime helmikuussa olimme lastenlasten kanssa viikon.
Enää mikään ei estäisi Raittisia vaikka asettumasta pysyvästi Lohjalle, rakennuttivathan he vuonna 2004 uuden, talviasuttavan ylärakennuksen.
Seitsemänkymmentäneliöisen Pienois-Bomban harjakatto nousee korkealle, ja oleskelu- ja ruokailutiloihin tulvii valoa.
Lisäksi on sähköt, sauna, pyykkikone – ja vieraillekin nukkumatilaa yläkerran parvella.
– Asuimme täällä yhden putkiremonttitalven ja se oli ookoo, mutta ei me kokonaan muuteta, aktiiviseen seuraelämään tottunut pari sanoo.
Ylhäällä ja rannan lähellä sijaitsevan tilat ovat omia, rauhallisia saarekkeitaan.
Carita on viihtynyt alusta saakka mökillä myös yksinään. Nytkin Jussi lähtee parin päivän kuluttua Turkuun, ja vireillä on jälleen uusi Jussi & The Boysin levy.
– Osa musiikkifaneista haluaa yhä fyysisen tallenteen – ja mieluiten vinyylinä, Jussi kertoo valtavirran vastaisesta trendistä.
Jotain Helsinkiäkin Raittisen mökillä täytyy olla, ja se on isännänviiri.
– Kun Helsinki-viiri meni rikki, vaihdoin tilalle oranssivalkoisen Stadin Slangi ry:n viirin.
Carita palaa vielä Lohjanjärven rannalla vietettyihin juhliin: niin heidän esikoispoikansa Pekan ristiäiset kuin häätkin on pidetty täällä.
Rapujuhlista villeimpiä vietettiin, kun Pekka oli kuukauden vanha.
Tuolloin Cisse Häkkinen keitti ravut, ja snapseja kumosivat myös hänen ja Albert Järvisen silloiset tyttöystävät, Eero Raittinen ja tämän Kirsti-vaimo sekä itse isäntäpari.
– Kerran täällä oli samaan aikaan saunomassa kaikki minun ja Eeron Karhu- ja Majava -vartioiden partiopojat, Jussi kertoo muusikkoystäviensäkin testaamasta saunasta.
Jussin fanilahjasta tuli ”saunahattu”.
Carita Raittinen nauttii mökkielämästä eniten alkukesän heleyden aikaan.
Loppukesän tunnelmiin vaikuttaa sekin, että Raittisten Jukka-poika kuoli neljä vuotta sitten syksyllä.
– Toki Jukka on ajatuksissamme joka päivä, mutta syksy palauttaa aina mieleen sen, että hän ei toipunut kolmannesta vaativasta sydänleikkauksesta, Carita sanoo.
Rinnalla kulkevat koko ajan myös valoisat muistot, kuten Jukan omalle ”Karhukoplalleen” joka kesä Lohjalla järjestämät bileet.
Silloinkin kaikilla oli mukavaa. Ja juhlat saattoivat jatkua aamuun – kuten vanhempien sukupolven aikaan.
