Asuminen

Muotoilija esittelee kauniin kaksionsa: ”Kaikki muu asunnossa oli juuri sitä mitä toivoin”

Julkaistu:

60-neliöinen kaksioni Herttoniemenrannassa Helsingissä on täynnä asioita, jotka tekevät minut onnelliseksi, kirjoittaa muotoilija Miia Suvi.
Nyt ei saa näyttää innostustaan, ajattelin astuessani ensimäistä kertaa sisään tulevaan asuntooni; tämän tahtovat kaikki muutkin. Näin jälkikäteen tuo ajatus hymyilyttää, mutta kyllähän sen vaan tietää kun oikea asunto osuu kohdalle.

Muiden silmissä asunto ei ehkä kuitenkaan ollut ihan niin mahtava. Sen lattiat olivat outoa kellertävänpunertavaa parkettia, keittiön oranssinruskea tiiliseinä pimensi muuten toimivaa tilaa ja valaistuksen puute lisäsi tunkkaista tunnelmaa. Eteisen ja makuuhuoneen seinissä ammotti reikiä epäonnistuneiden naulakkokiinnitysten jäljiltä.


Tämä ensisilmäyksellä rakastunut kodinhankkija kuitenkin näki heti, että nämä pikkuongelmat olisivat korjattavissa kekseliäisyydellä ja pienellä vaivannäöllä. Kaikki muu asunnossa oli juuri sitä, mitä seuraavalta kodiltani toivoin.

Asunnon pohjaratkaisussa ei ole hukkaneliöitä ja tilat soljuvat sujuvasti huoneesta toiseen: avokeittiöstä avautuu reilun kokoinen olohuone, josta pääsee makuuhuoneeseen. Makuuhuoneessa on runsaasti säilytystilaa ja ovi tilavaan kylpyhuoneeseen.


Kaksiovisesta kylppäristä on kulku myös eteiseen. Reitti, jota koiranulkoiluttajana käytin kurakeleillä kolme kertaa päivässä. Huoneistossa on valtavat ikkunat, joista tuleva valo pääsi oikeuksiinsa kun maalautin lattiat valkoisiksi.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Asunnon helmi kuitenkin löytyi takaoven ulkopuolelta: pieni katettu terassi ja oma, aidattu takapiha, oli koiranomistajan unelma sekin.


Edellinen asuntoni oli 18-neliöinen yksiö. Tunnelma kolme kertaa suuremmassa kodissa olikin muuton jälkeen varsin väljä ja huonekalujen tarve akuutti. Tahdoin kodin tuntuvan sopivasti eletyltä ja lämpimältä, joten käytetyt kalusteet houkuttelivat.


Uutena päädyin hankkimaan Ilmari Tapiovaaran suunnittelemat Domus-klassikkotuolit ja Everyday Designin metalliset pikkupöydät. Valkoisen sohvan ostin tietäen, että sen nahka kestää rankempiakin pesuoperaatioita eikä vaurioidu koiran kynsien kulutuksesta.


Kaikki muu on hankittu vähitellen: löydetty roskalavoilta, ostettu käytettynä, tehty itse tai saatu lahjaksi. Innostus kierrätykseen tulee varmasti paitsi halusta säästää rahaa myös ilosta, jota saa, kun esineessä on joko oma kädenjälki tai sen hankkimiseksi on pitänyt nähdä vähän vaivaa.


Muuttaessani päätin pitää sisustuksen täysin mustavalkoisena, mutta huomasinkin kaipaavani lisää lämpöä ja vehreyttä. Siispä kyselin lähipiiriltäni, olisiko heillä ylimääräisiä viherkasveja.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy

Ja löytyihän niitä. Netin kierrätyspalstalta hankin hukkumiskuoleman partaalla olevan peikonlehden, joka pienen valuttelun ja mullan lisäyksen jälkeen alkoikin kasvaa hurjaa vauhtia.


Nyt se on tummanvihreä ja hyvinvoiva, lempikasvini, jonka hoidosta nautin. Välillä ostan kotiin näyttäviä leikkokukkia. Vihreä tuo voimaa ja muistuttaa kesästä, joka tulee toivottavasti ihan kohta!

Kesän tullessa takapihan katettu terassi sai kalusteikseen valkoisiksi maalaamani kuormalavat ja lavankaulukset. Asettelin ne päällekkäin siten, että normaalisti lavan päällä oleva kaulus olikin lavan alla.



Näin muodostuvien penkkien alle jää kätevästi säilytystilaa, johon pääsee käsiksi lavaa kohottamalla. Kodin piristysväri vihreä toistuu äitini kutomassa terassin räsymatossa.

Jokaisessa asunnon tilassa on jotain vanhaa, jotain uutta ja jotain kierrätettyä. Ja kotoisa ja rento tunnelma! Mikään tavara kodissani ei ole korvaamaton, mutta jokaiseen liittyy muistoja. Tänne uskaltaa toivottaa tervetulleeksi monenmoiset pienet ja isot ystävät, pikku kolhut kalusteissa vain lisäävät niiden charmia.

Kirjoittaja on teollinen muotoilija, joka työskentelee markkinointipäällikkönä suomalaisessa design-alan yrityksessä.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt