Muistatko Porin Matin? Näin syntyi Suomen tunnetuin tulisija

rac

Julkaistu:

Talvisodan alla syntyneestä pihistä puu-uunista tuli käsite jälleenrakennusajan Suomessa. Sitä valmistettiin satoja tuhansia kappaleita, joista iso osa on yhä käytössä.
Porin Matti -uuni on sadoille tuhansille suomalaisille tuttu: pieni, mutta klapeja nuukasti polttava lämmönlähde. Se löysi paikkansa kymmenien tuhansien rintamamiestalojen olohuoneista ja jälkikasvulle sisustetuista ahtaista vinttihuoneista. Kun elintaso aikanaan nousi, Porin Matit päätyivät kesämökeille. Kun rintamamiestalojen arvo nousi, Porin Matista tuli retrosisustajien himoitsema tulisija.

Lähellä kuitenkin kävi, että Porin Mattia ei koskaan olisi syntynyt.

Uunin tarina alkaa 1920-luvulta. Teknikko Svante Palkola oli tuolloin parhaassa iässä, 30-vuotias, mutta puilla paljailla. Hän oli sijoittanut siihenastisen työuransa kartuttaman omaisuutensa sahaan, jonka hän osti Keski-Suomesta Vilppulasta. Ei mennyt vuottakaan, kun saha työpäivän päätteeksi paloi. Vakuutuksia ei ollut. Palkolan omaisuus haihtui hänen silmiensä edessä savuna ilmaan. Elämä tuntui olevan umpikujassa.

Palkola päätti tehdä kuten tuhannet muut aikalaisensa: aloittaa uuden elämän Amerikassa. Hän myi Vilppulan-kodista jäljelle jääneen irtaimiston ja muutti Tampereelle tuttavaperheen luo odottamaan Amerikan-laivan lähtöä.

Matkalippuja vartoillessaan Palkolalla oli aikaa käydä Porissa. Puolivahingossa hänet houkuteltiin vierailemaan Porin konepajalla, missä hän tapasi tehtaan insinöörejä. Sillä retkellä hän sai työtarjouksen, joka pisti Amerikan muuttohaaveet jäihin. Palkola päätti jäädä Poriin ainakin vähäksi aikaa.


PALKOLA oli etevä ja aikaansaava teknikko. Hän kohosi piirustuskonttorin suunnittelijaksi ja sai hoitaakseen monenlaisia projekteja puimakoneista valimoiden suunnitteluun. Palkola sai tehtäväkseen suunnitella valimolle tuotteita. Tehdasvalmis puuhella oli sähköistymistä odottavassa 1930-luvun Suomessa menestystuote. Kotiliesi-nimen saanut hella oli ensimmäinen Palkolan kehittämä tulisija.

– Kun Svante kehitteli Kotiliettä, hän joutui tekemään paistokokeita, etsimään sopivaa lämmönjakautumista. Siinä yhteydessä hänestä tuli aika hyvä leipuri, pojanpoika Seppo Palkola muistelee.

Kotiliesi oli menestys, mutta yksi ajatus pyöri Svante Palkolan mielessä itsepintaisesti: suomalaiset tarvitsisivat puuta säästävän ja pieniin tiloihin mahtuvan uunin.

Sellainen pitäisi suunnitella.


1939 oli iso vuosi monella tapaa. Palkolan uunin koepoltot olivat valmistuneet ja osoittautuneet menestyksekkäiksi. Tulitiilillä vuorattu palopesä poltti puut korkeassa lämpötilassa. Sivuille muuratut poskikanavat ottivat talteen kuumista palokaasuista lämmönrippeet ja varastoivat ne teräskuoren sisään valettuun tulenkestävään massaan.

Kun uunin rakenne oli osoittautunut teolliseen sarjatuotantoon soveltuvaksi, ei ollut enää esteitä rakentaa Porin konepajalle sarjavalmistuksen edellyttämiä koneita ja linjoja.

Uunille oli vain keksittävä nimi. Mutta mikä?

Porin suunnalla oli vaikuttanut muuan aikaansaava kotiseutumies Matti Kauppinen, lempinimeltään Porin Matti. Saarijärveltä Poriin muuttanut Kauppinen oli monitoimimies sanan varsinaisessa merkityksessä: kansakoulunopettaja, sanomalehtimies, Satakunnan museon perustaja ja Kiukaisten kulttuurin löytänyt arkeologi. Kauppinen kuoli 1936 korkeassa 92 vuoden iässä.

Antoiko Matti ”Porin Matti” Kauppinen nimen Palkolan kehittelemälle uunille? Sitä ei tiedetä. Mutta se tiedetään, että Palkola suunnitteli sivutoimena työnantajalleen valurautaosiin tulevan Porin valu -logot.


Talvisodan syttyminen ja sitä seurannut jatkosota pakottivat Porin valimon keskittymään sotatarvikkeiden eli lähinnä ammusten kuorien tuotantoon. Kun sota loppui 1944, oli maassa 400 000 evakkoa, jotka piti asuttaa uudelleen. Alkoi kiivas jälleenrakennuksen aika. Kivihiiltä ja koksia ei ollut. Tai jos oli, vähät liikenevät erät menivät sotakorvausteollisuuden tarpeisiin.

Suomi pysyi lämpimänä puulla. Porin konepajalla oli valmiina nuukasti puuta käyttävä neljän erikokoisen uunin tuoteperhe. Tuote oli helposti skaalattavissa, sillä uunien ulkomitat olivat korkeutta lukuunottamatta yhtenevät.

Pienin Matti oli 80 senttiä korkea. Se lämmitti 30–45 kuution huoneen. Suurin, kakluunin kokoluokkaa hipova, 168-senttinen ja 355 kiloa painava maksimalli piti 80–100 kuutiometriä taloa lämpimänä.

Kaikille Mateille oli yhteistä, että ne pystyttiin tuomaan vaikka hevoskärryllä tai reellä kokonaisina rakennukselle ja kytkemään suoraan hormiin samana päivänä. Porin Mattien kysyntä kasvoi nopeaan tahtiin. 1945 Porista lähti maakuntiin 7 139 Porin Mattia. Valmistus siirtyi 1947 vanhasta valimosta vapautuneisiin tiloihin ja 10 000 uunin tuotantoraja rikottiin samana vuonna. Ennätysvuosi oli 1955, jolloin Porin konepajalta kärrättiin ulos 13 036 uunia. Se tarkoittaa, että työpäivässä valmistui parhaimmillaan yli 50 uunia.

Näppärän kokoinen heti asennusvalmis uuni löysi tiensä kiireellä rakennettujen rintamamiestalojen olohuoneisiin ja vinttihuoneisiin. Niitä vuokrattiin poikamiehille ja naimattomille naisille, kulkumiehille. Kun suurten ikäluokkien lapset varttuivat oman huoneen ikään, Porin Matti oli usein vinttihuoneita lämmittämässä.

– Kun isä rakensi talon 1951 Jyväskylään, siihen tuli Porin Mattiin yksi kehitysversio kokeiltavaksi, Seppo Palkola muistaa.


SUOMI haki 1960-luvulla suuntaa. Muotoilusta tuli osa uutta identiteettiä luovan kansakunnan tarinaa. Svante Palkolan 1930-luvulla Porin Mattiin suunnittelemat koristeelliset valurautaluukut alkoivat näyttää vanhanaikaisilta. Porin Rosenlewin tehtaille palkattu muotoilija Timo Sarpaneva sai tehtäväkseen modernisoida Porin Matin luukun ja päivittää uunien värivaihtoehdot 1960-luvun henkeen. Alunperin Matit olivat harmaansinisiä, ruskeita ja vihreitä. Sarpaneva valitsi uudistettujen uunien väreiksi punaisen, oliivinvihreän ja harmaan.

– Sarpaneva valitsi maalit myös isoisän kotiin, Seppo Palkola muistelee.

Elintason noustessa 1960- ja 70-luvuilla kiinnostus puulämmitykseen väheni. Ensin tulivat öljykaminat, sitten sähköpatterit. Uusiin taloihin tehtiin useimmiten öljykeskuslämmitys. Porin Mattien valmistus hiipui 1970-luvun alussa noin kymmenesosaan huippuvuosista. 1974 Rosenlew lopetti Porin Mattien valmistamisen, hieman epäonnisesti samana vuonna kun ensimmäinen öljykriisi muistutti omavaraisen puulämmityksen merkityksestä.

Porin Matille löytyi kuitenkin seuraava valmistaja naapurista. Luvialainen lämmityslaitevalmistaja Polartherm kokosi Matteja vuoteen 1982, jolloin valmistus loppui.


VIELÄ ei silti ollut aika sulkea Porin Matin tarinan viimeistä luukkua. Yksi sadoistatuhansista Porin Mateista oli päätynyt Pohjois-Karjalaan. Se lepäsi erään kesämökin seinää vasten. Elettiin vuotta 2002.

– Isä ei ollut ehtinyt asentaa Porin Mattia, vaan se oli jäänyt ulos, Pasi Karjalainen muistelee.

Uunin arina oli rikki. Karjalainen halusi asentaa isänsä ostaman uunin mökille ja alkoi metsästää arinaa. Se vei hänet Luvialle Polarthermille, joka viimeksi oli tehnyt Porin Matteja.

– Koska minulla oli oma metallialan yritys, Polarthermilla ehdottivat, että ostaisin koko Porin Matin tuotannon.

Ja niin kävi, että arinanostomatkalle Satakuntaan lähtenyt Karjalainen toi Porin Matin valmistuksen Pohjois-Karjalan Nurmekseen. Siihen meni ensimmäisestä yhteydenotosta kuukausi.

Mukaansa Karjalainen sai 1930-luvun työkaluja, muun muassa alkuperäisen keitinlevyn sorvin. Vanhat Porin Matin käsin tehdyt piirustukset 1930-luvulta digitoitiin ja siirrettiin CAD-työstökoneiden kielelle. Vanhojen mekaanisten epäkeskoleikkureiden sijasta uunin vaipat alettiin nyt leikata laserilla.


VAIKKA tuotanto saatiin kepeästi käyntiin, tuli eteen uusi kahden kirjaimen pulma. EU tai CE. Siis todistus siitä, että Porin Matti täyttää EU:n tulisijoille asettamat direktiivit.

Svante Palkola tuskin saattoi 1939 kuvitella, että byrokratia voisi estää uunin valmistamisen. Myöhempien polvien onneksi Palkolan ratkaisut olivat alkujaan niin hyviä, että muutoksia oli helppo tehdä. Tärkein muutos olivat palotapahtuman vaatiman sekundaari-ilman aukot uunin yläosaan. Suurempi ongelma oli raha.

CE-merkinnän saamiseen paloi noin 30 000 euroa. Aika monta uunia on siis myytävä ennen kuin pienen tyyppikilven hinta on tienattu.

EU:ssa valmisteltavat hiukkasnormit pelottavat tulisijan valmistajaa. Eivät niinkään itse lukemien, vaan hyväksyntään uppoavan rahan vuoksi. Pienelle yritykselle ne voivat olla ratkaisevia.

Tässä vaiheessa Porin Matin tulevaisuus näyttää hyvältä.

– Ihmiset ovat alkaneet arvostaa historiaa ja sitä, että tulisija sopii talon henkeen.

Karjalainen on uudistanut Porin Mattia mahdollisimman vähän, koska hän haluaa olla uskollinen Palkolan 1930-luvun luomukselle. Oviluukku on nyt lasinen ja muurauksen ja teräsrungon välinen massa on betonin sijasta terästehtaiden masuunikuonasta valmistettua Crovall-massaa. Sen ja uuden toisioilmakanavan vuoksi uudet Porin Matit eivät enää polta maalia pois yläosastaan ja uunin vaippa pysyy viileänä alle 60 asteessa.



TUTUSTUESSAAN Porin Matin ominaisuuksiin ja valmistukseen Karjalainen on usein kiitellyt Palkolaa.

– Hän loi hyvän uunin. Se on tuotantoteknisesti hyvä ja sopii sarjavalmistukseen. Peltivaippa tiivistää rakenteen eikä savua pääse ulos, vaikka muuraukseen tulisi halkeama.

Lämmittäjän kannalta tärkeintä on, että uuni vetää ja lämpöä riittää.

– Kun siinä polttaa neljä kiloa puuta, uuni luovuttaa lämpöä 12 tuntia.

Porin Matin muuttaa puun energiasta 86 prosenttia lämmöksi. Sillä hyötysuhteella se on yhä kilpailukykyinen nykyisten varaavien uuninuorukaisten joukossa.

Kelpo saavutus kohta 80-vuotispäiväänsä viettävältä uunilta.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt