Ajetaan rautaportista sisään. Mäen päällä tien molemmin puolin kohoavat harmaat hirret. Siinä kuivuvat taapelissa Esa Heiskasen, 57, tontilleen rahtaamat uppotukit. Kävellään savun tuoksua kohti.
– Eikö ole nätti tämä komean kierteinen vanha puu, taideteos sinänsä, Esa Heiskanen esittelee heti kättelyssä läpimitaltaan puolimetristä uittopuomia ja silittää puun pintaa sen kierteitä pitkin.
– Vanhat uppopuut ovat minun juttuni. Puusta kehittyy materiaalina kaunista, kun sitä on vesi uurtanut, kenties tuhansia vuosia kuten hakopuuta.
Heiskanen on kerännyt 20 vuotta rakennuspuuksi uittopuomeja järvien ja jokien pohjasta. Nämä ovat kotoisin Kuhmon ja Hyrynsalmen vanhoilta uittoreiteiltä. Nyt hän rakentaa näyttelytilaa äitinsä ryijyille.
– Taltioin samalla hävinnyttä tukkilaisperinnettä.
Esa tunnelmoi, että kun vanhaa puomipuuta käsittelee ja katselee, saa ajasta kiinni.
Esa Heiskanen on omin käsin kolmessakymmenessä vuodessa rakentanut Porosalmen laelle ja rinteille oman maailmansa upoksissa maanneesta ikivanhasta puusta. Hän veikkaa, ettei missään ole rakennettu hako- ja uppopuusta niin paljon kuin täällä.
Rakennukset ovat syntyneet innoituksen vallassa, ilman piirustuksia, silmämääräisesti.
– Ei hirsiä voi muuta kuin silmämääräisesti laittaa. Tärkeintä on saada rakennukseen oma henki, hän filosofoi.
Rakkaalla paikalla on monta nimeä. Hakoapaja viittaa hakoon, joka tarkoittaa paitsi havua myös vettynyttä puuta. Aikhikylä-nimen Esa on vääntänyt aihki-sanasta, joka tarkoittaa ikimäntyä.
Lue koko artikkeli ET-lehdestä!
Veti puuta kuin kalaa
Ensimmäisen hirsimökkinsä Esa rakensi vanhan savuriihen hirsistä 18-vuotiaana viereisen Hietajärven rantaan ja risti sen Pirtinrannaksi. Sitä vuokraavat samat kesäasukkaat jo 23:tta vuotta. Sen jälkeen rantaan on noussut Kontiontupaa, Pöllönpesää, Kivitaskua...
Silmillään sukelluslasit, jaloissaan räpylät ja kourassaan tukkisakset ja naruvyyhti 19-vuotias Esa sukelsi ensimmäisen hakopuunsa kirkkaan Hietajärven pohjasta.
– Puu kimalsi pohjassa kuin kristalli, hän kertoo Lohimajan portailla.
Esa nosti Hietajärvestä 1000–4000 vuotta vanhaa hakopuuta kuin kalaa. Hän nauraa, että hänestä tuli hakonarkomaani.
Esa nuljutti puun irti, köytti narusilmukkaan, nousi pintaan, uitti puun moottoriveneellä rantaan ja kuljetti traktorin kourakuormaimen kyydissä loitommalle kuivumaan. Hakopuu on niin tiukkasyistä puuta, ettei se heti kuivu. Vielä 20 vuodenkin kuivumisen jälkeen se saattaa olla sisältä märkä.
Esa nosti Hietajärvestä 1000–4000 vuotta vanhaa hakopuuta kuin kalaa. Hän nauraa, että hänestä tuli hakonarkomaani. Tuohon aikaan hän teki viikot remonttihommia Helsingissä.
Lohimaja oli Esan ensimmäinen hakohirsimökki, ja se valmistui 1985.
Hänestä oli hauska ruveta rakentamaan erikoisesta materiaalista. Malli oli lähellä. Esan isä Tapio Heiskanen oli keksinyt saman jo aiemmin.
– Olin kokkapainona veneessä, kun isä nosti rannalla näkemiään hakopuita. Hän ei kuitenkaan sukeltanut.
Isä antoi Esalle niin taiteilijan, käsityöläisen kuin yrittäjänkin mallin. Isä maalasi maisemia, teki metsätöissä keräämistään pahkoista huonekaluja, rakensi mökkejä sitten enemmänkin ja perusti lomakylän Haukiveden rannalle vaimonsa Eilan kanssa.
Sadan neliön tupa syhtyi hurmiossa
Esan rakkain paikka Porosalmessa on päärakennuksen sadan neliön Aikhitupa, joka valmistui 1995.
– Rankin savottani. Kymmenen vuotta nostin hakopuuta tätä varten, hän sanoo ja katsoo ympärilleen.
Hän ihmettelee, miten hän on tuon ja tuonkin kohdan osannut tehdä, että noin erikoisesti menee tuo puu. Onpa hän hienosti oivaltanut ja olivatpa hankalat laittaa. Hän arvioi rakenteissa näkyvän pientä taiteellisuutta.
– Olen rakentanut hurmiossa.
On tuossa hurmiossa vaaransakin. Tukki painaa 500–1000 kiloa. Sen kanssa ei parane painiottelua hävitä. Esa laittaa tuvan kaiuttimista soimaan Uuno Kailaan Suomalaisen rukouksen Taneli Kuusiston esittämänä. Siunaa ja varjele meitä... Tässä on hänen kirkkonsa.
– Mutta sopii tänne niin Tapio Rautavaara kuin Pavarottikin. Paljon olen tukkilaislaulujakin kuunnellut.
Ukin asekätkö vitriinissä
Esa on kerännyt Savottasaliin näyttelyä moneen lähtöön, muun muassa oman sukunsa historiaa. Valokuvissa näkyy Esan ukki Eino Heiskanen puuveneineen. Hän veisti savolaisia puuveneitä ja kalasti Haukivedellä ja oli lempinimeltään Porosalmen paroni. Vitriinissä komeilee Eino-ukin asekätkö viranomaisten luvalla museoituna. Se kiinnostaa sotaveteraaneja.
Hakopuita sukeltaessa Esan matkaan on tarttunut järvenpohjasta muutakin: vanha poroahkion keskijalas, karhunloukkuhirret, ketun käpälälauta...
Näyttelytilassa esillä ovat myös täytetty karhu, ilves, näätä oravan kimpussa. Kaksi sudentaljaa roikkuu orressa vieretysten. Noita eläimiä Porosalmessa liikkuu ihka elävinä.
Näyttelytilan seinillä on myös Esan maalauksia, jotka kuvaavat lintuja tai abstraktin muodon saaneita luonto- ja tunne-elämyksiä.
– Työ antaa huippuhetkiä jatkuvasti, Esa sanoo.
Lue koko artikkeli ET-lehden sivuilta!
Juttua tarkennettu 31.10. klo 14.15. Juttu on alun perin ilmestynyt ET-lehden numerossa 16/2013. Esa on tällä hetkellä siis 57-vuotias, ei 55-vuotias, kuten aiemmin kerrottiin.
Lue myös:
Kivitalon rakentanut Rauni, 88: "On täällä kovempiakin äijiä"