Yhteisessä kerrostalossa autetaan naapuria: ”Löytyisikö jostakin pehmopapukaijaa naamiaisasuun?”

Yhteisöllinen asuminen ei enää rajoitu opiskelijasoluihin. Mallia näyttää Helsingin Malta-talo, joka on asukkaidensa suunnittelema, rahoittama ja asuttama. Porukalla käyvät niin pyykkikone kuin pizzaillat.

Minerva Krohn (vas.) ja Tuula Paalimäki olivat alusta asti suunnittelemassa taloa. Suuri viherhuone on yksi asukasyhteistyön hedelmistä.

18.9.2016 13:22

Unelma syntyi kymmenen vuotta sitten. Miksei kerrostalo voisi olla niin mukava asua, ettei sieltä haluaisi koskaan muuttaa pois, unelmoijat kysyivät. Mikä estää räätälöimästä porukalla taloa, jossa eletään ja tehdään asioita yhdessä?

Pian unelmoijat saivat huomata, että esteitä unelman tiellä kyllä riittäisi. Aluksi koko maailma tuntui olevan hanketta vastaan: yhteisörakennuttaminen oli Helsingissä käytännössä tuntematon käsite. Pankki toisensa jälkeen tyrmäsi lainahakemuksen.

Lopulta rakennusyhtiö rakensi talon osittain velaksi ja noin 21 miljoonan euron projektista tuli mahdollinen. Ja tuossa se nyt kiiltelee sateessa: noin sadan ihmisen yhdessä maksama, suunnittelema ja rakennuttama kerrostalo, tummansinisenä ja valmiina muuten keskeneräisellä Välimerenkadulla Jätkäsaaressa.

Unelman toteuttaminen vaati niin paljon malttia, että talon nimi lähes keksi itsensä: Malta, niin kuin se oikealla Välimerellä sijaitseva pieni saarivaltio.

Tuula Paalimäen asunnossa on parveke, josta näkee uuden kaupunginosan nousun.

Talon yhdessätoista kerroksessa asuu 61 asuntoa, joissa asuu 114 ihmistä.

ARKKITEHTI Tuula Paalimäki avaa A-rapun oven ja pyytää sisään. Rappukäytävä on kuin missä tahansa kerrostalossa: harmaat betoniportaat ja tyhjät seinät. Kaikkialla tuoksuu uudelta – Malta-talo täyttää marraskuussa kolme vuotta.

Rakennuksen suunnittelivat arkkitehdit Heljä Herranen ja Pentti Kareoja, ja Paalimäki oli itsekin mukana jo suunnittelu- ja rakennusvaiheessa. Hän esittelee 87 neliömetrin asuntoaan, jonka hän jakaa puolisonsa kanssa. Alakerrassa asuu heidän poikansa perheineen. Isovanhemmat auttavat kaksivuotiaan lapsenlapsen hoitamisessa ja vievät tämän usein aamuisin päivähoitoon. Nyt pojan Elmo-koira on täällä visiitillä. Se on yksi talon viidestä koirasta.

Paalimäki kävelee alakertaan, jossa on ruokailu- ja oleskelutila suurkeittiöineen. Täällä asukkaat syövät yhdessä kolmesti viikossa. Yksi asukas ilmoittautuu pääkokiksi ja muutama muu apukokeiksi.

– Pizza night -iltana osallistujia on ollut jopa 80. Lehtikaalikeitto taas veti paikalle 30 henkeä, Paalimäki nauraa.

Keittiön edustalla kolme muusikonalkua soittaa rumpuja, bassoa ja kitaraa. Paalimäki varmistaa nuorilta, että nämä ovat talon asukkaan ystäviä. Yhteisen asukassopimuksen mukaan talon palveluita pääsee käyttämään vain talossa asuvan tutun seurassa.

Useimmiten soitinten ääressä hääräävät asukkaat itse: yksi talon harrastusryhmistä on Ari & the Naapurit -bändi. Pumppu on musisoinut yhteisissä juhlissa, kuten talon vuosipäiväkesteissä ja ystävänpäiväjuhlassa.

Suurkeittiössä valmistuu kolme kertaa viikossa yhteinen ateria. Pääkokiksi ilmoittautunut päättää, mitä syödään.

Asukkaiden omilla viherkasveilla reunustetun käytävän päässä sijaitsee hetivalmis walk in -sauna.

MALTA-TALON 61 asunnossa asuu 114 ihmistä. Jokainen asunto on ainutlaatuinen oven väriä myöten. Yhteneväisyyttä on lähinnä kylpyhuoneissa ja keittiöissä, jotka ovat asunnoissa pitkälti samassa linjassa toistensa päällä.

Ylimmissä kerroksissa on kaksikerroksisia loft-asuntoja, joista suurin on 150 neliön kokoinen, kun pienimmät asunnot ovat 32,5 neliön yksiötä. Malta on hitastalo eli asunnot ovat lähtökohtaisesti omistusasuntoja. Osa on väliaikaisesti vuokralla omistajien läheisillä.

Nuorin asukki on muutaman kuukauden ikäinen ja vanhin 84-vuotias. Unelman tärkeimpiä aineksia onkin, että perheet voivat elää lähekkäin vauvasta vanhukseen. Lääkäri Minerva Krohnin seinänaapureita ovat hänen siskonsa ja veljensä.

– Senioritalojen ongelma on, että kaikki asukkaat ovat yhtä aikaa vanhoja. Täällä eri-ikäiset perheenjäsenet auttavat toisiaan, Krohn kehuu.

YHTEISÖLLISYYS pyörii vastuuryhmien ja sosiaalisen median voimin. On viherryhmää, kirjastoryhmää ja saunaryhmää. Yhteyttä pidetään WhatsApp- ja Facebook-ryhmissä sekä sähköpostilla, johon viikkotiedotevastaava lähettää joka sunnuntai viikkotiedotteen.

– Jos tarvitsee apua, voi laittaa viestin: ”En saa teeveetä asennettua” tai ”Löytyisipä jostakin pehmopapukaija naamiaisasuun”. Pesulavastaava taas voi kysyä, kenen tyynyliina on unohtunut pesulaan, Krohn kuvailee.

Esimerkit ovat tosielämästä. Tv-asennus ja papukaija järjestyivät ja tyynyliina löysi omistajansa. Krohn näkee yhteisöasumisen valttina, että asukkaiden taidot saadaan valjastettua kaikkien käyttöön.

– Kerrostalossa on aina hirveästi taitoja ja resursseja, mutta ihmiset eivät jaa niitä.

Koska saunaryhmä oli rakennusvaiheessa erityisen innokas, talossa on kolme saunaa, vaikka Paalimäki olisi halunnut kaksi saunaa ja yhden kuntoilutilan. Krohn ja Paalimäki kävelevät viherkasvien reunustaman käytävän poikki. Sen päässä on walk in -sauna, joka lämpiää muutamassa minuutissa. Viereisessä takkahuoneessa on ehditty niin järjestää häät kuin kirjoittaa gradu.

Suuria ikkunoita on kaikkialla, ja ylemmistä kerroksista avautuu panoraama koko Jätkäsaaren alueelle. Toistaiseksi näky on karu: nostokurkia, rakennustelineitä ja työmaata. Jätkäsaari on jatke kantakaupungille. Vielä seitsemän vuotta sitten se oli joutomaata: rakentaminen alkoi, kun Madonna oli pitänyt alueella Pohjoismaiden historian suurimman ulkoilmakonsertin elokuussa 2009. Paalimäki painottaa, että talossa asuminen on pitkän jänteen projekti. Hiljalleen kaupunginosan palaset loksahtelevat uomiinsa.

– Melua ja pölyä riittää. Kun ikkunan alla räjäytellään jatkuvasti, se vaatii ajattelua eteenpäin.

Minerva Krohn (vas.) ja Tuula Paalimäki olivat alusta asti mukana suunnittelemassa taloa. Suuri viherhuone on yksi asukasyhteistyön hedelmistä.

Minerva Krohn muutti Jätkäsaaren huoneistoonsa läheisestä Ruoholahdesta.

ASUKKAAT ovat keskimäärin korkeasti koulutettuja ja vakavaraisia: poliitikkoja, arkkitehteja, lääkäreitä. Kun pankit eivät myöntäneet lainaa, hankkeeseen sitoutuvilta vaadittiin pääomaa.

– Toisaalta prosessissa yllätti ihmisten luottamus toisiinsa, se miten sitkeästi tähän tultiin mukaan, Paalimäki sanoo.

Vaikeuksia vastaan luoviminen oli myös kuivaharjoittelua yhteisöasumista varten.

– Prosessi oli niin pitkä, että opimme tietämään, kuka pimahtaa mistäkin, Krohn nauraa.

Asumismuoto ei sovi kaikille, mutta omaan rauhaan täälläkin pääsee. Kun Krohn kaipaa yksityisyyttä, hän laittaa oveen lapun: Älkää häiritkö.

 Senioritalojen ongelma on, että kaikki asukkaat ovat yhtä aikaa vanhoja. Täällä eri-ikäiset perheenjäsenet auttavat toisiaan.

RAPPUKÄYTÄVÄSSÄ tervehditään aina, kertoo Krohn.

– Ja yleensä myös pysähdytään juttelemaan. Jos painaisi ohi tervehtimättä, kyllä sitä ihmeteltäisiin.

Ainoa tapa päästä taloon asumaan on lyöttäytyä yhteen jonkun täällä jo asuvan kanssa. Maltan rakennuttanut Koti kaupungissa -asukasyhdistys jatkaa kuitenkin unelmaa Kalasatamassa, johon on tulossa kaksi vastaavaa kerrostaloyhteisöä.

Krohn oli yksi alkuperäisistä unelmoijista. Toteutunut haave on ylittänyt hänen odotuksensa.

– Pientä kränää voi joskus olla, mutta tavalliseen asunto-osakeyhtiöön verrattuna se on mitätöntä. Pesutupahan on normaalisti riitakeskus, mutta täällä ei. Ollaan nimittäin sovittu, että toisen pyykit saa ottaa märkänä itse koneesta pois.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?