Näin tuhoat lehtokotilon – olut ei tepsi - Asuminen - Ilta-Sanomat

Näin tuhoat lehtokotilon – olut ei tepsi

Julkaistu: 14.5.2016 10:18

Päivi Korpivaara tutustui perusteellisesti lehtokotiloihin, jotka ovat monen pihan riesana.

Päivi Korpivaara ei ehkä olisi koskaan perehtynyt lehtokotiloihin, jos niitä ei olisi alettu kantaa ämpärikaupalla perheen uuden kodin pihamaalta.

– Jos lehtokotilo on kerran tullut pihalle, ei se koskaan katoa kokonaan, Korpivaara tietää, joten hän löytää vieläkin ylimääräisiä vieraita omakotitalonsa pihalta, mutta huomattavasti vähemmän.

Jyväskylässä asuva Korpivaara päätti tutustua lehtokotiloihin tieteellisestä näkökulmasta, jotta hän tietäisi, miten niitä voi vähentää. Ammattikorkeakoulun lehtorina ja diplomi-insinöörinä hän tiesi, miten tietoa haetaan.

– Etanoiden torjuntaohjelmaa sovelletaan usein lehtokotiloihin, mutta ei se toimi, Korpivaara tietää.

Piha puhtaaksi lehtokotiloista -kirjassaan (Docendo) Korpivaara jakaa nyt muillekin tietonsa, jota hän hankki lähes sadasta lähteestä.

Korpivaara paneutui kirjassaan vain lehtokotiloihin. Mutta eikö lehtokotiloille sovi samat ansat kuin etanoille? Jotkut kehuvat esimerkiksi olutansaa.

– Lehtokotilot ovat ilmeisesti absolutisteja. En tiedä olutta, jota ne joisivat. Olutansat ovat etanoita varten, Päivi Korpivaara kertoo

– Lehtokotilot ovat ilmeisesti absolutisteja. En tiedä olutta, jota ne joisivat. Olutansat ovat etanoita varten, Korpivaara lyttää.

Huono ajatus on myös lauta-ansa – paitsi jos haluaa rakentaa lehtokotiloille kivan munimispaikan.

Lehtokotilot liikkuvat öisin, syövät paljon ja hallitsevat kiipeämisen. Etanat ovat niiden rinnalla viattomia laiskottelijoita. Poikkeus on vieraslajinen espanjansiruetana, joka on lehtokotiloakin hankalampi vieras.

– Etanakin voi olla ongelma salaattien kasvattajalle ja maanviljelijälle, Korpivaara muistuttaa.

Päivi Korpivaara tietää, että lehtokotilot kuolevat etikassa ilman kärsimystä.

Kerättyjen lehtokotiloiden hävittämiseen Korpivaara suosittelee kiehuvaa vettä tai etikkaa, joka on veden keittämistä helpompi ratkaisu.

– Kotilotorjunnassa ensin kannattaa katsoa, onko niitä aidan aluksessa. Orapihlajan alus kannattaa kitkeä ja kattaa mahdollisimman puhtaalla mäntykuorikkeella tai hiekalla, jotta alus ei toimi kotilokasvattamona.

Tutkimukset osoittavat, että koivutisleellä tai koivutervalla lehtokotilot saa parhaiten karkotettua aidan alta ja kohopenkkien reunoilta. Molempia saa Korpivaaran mukaan kaupallisena valmisteena. Koivutisle karkottaa muutakin, esimerkiksi rikkaruohot.

 Etikassa lehtokotilot kuolevat nopeasti ilman kärsimystä. Ne ovat sympaattisia jässiköitä, kun niihin on tutustunut.

– Kun ymmärtää kotilon elintavat, torjunta on helpompi kohdistaa oikeisiin paikkoihin, Korpivaara kertoo.

Monet kuvittelevat, että pöräyttämällä ruohonleikkurin käyntiin lehtokotilot katoavat nurmikolta.

– Nurmikko leikataan yleensä kuivalla säällä päivällä, jolloin lehtokotilot eivät ole liikkeellä. Eivätkä ne edes viihdy pelkällä nurmikolla, Korpivaara tietää.

Lehtokotilot munivat mielellään reunapaikkoihin, joten trimmauslaite on ruohonleikkuria tehokkaampi ase.

– Tärkeätä on ottaa pois voikukat juurineen talikolla. Lehtokotiloilla on hyvä paikka voikukkien tyviruusukkeen alla, samoin pionin tyvessä.

Lehtokotilot rakastavat mm. kuunliljoja, raparperia ja piparjuurta. Jos raparperin lehdissä on reikiä, syyllinen on luultavasti lehtokotilo.

Lehtokotilo on suursyöppö. Se voi syödä päivittäin kasveja jopa kolmasosan painostaan.

Kotilotorjunnan alkuvaiheessa ja hankalissa paikoissa voi Korpivaaran mielestä käyttää rautafosfaattirakeita, jotka ovat tämän hetkisen tiedon mukaan vaarattomia muille eläimille. Myrkkyä jatkuvana torjuntakeinona hän ei näe mielekkäänä.

Kun Korpivaaran silmiin osuu lehtokotilo, se joutuu purkkiin, jossa on etikkaa.

– Etikassa lehtokotilot kuolevat nopeasti ilman kärsimystä.

Korpivaara on tosiaan miettinyt, mikä on lehtokotiloille kivuttomin kuolintapa. Hän ei halua kiduttaa pihavieraitaan hitaalla kuolemalla.

– Lehtokotilot ovat sympaattisia jässiköitä, kun niihin on tutustunut, Korpivaara kehuu ”kavereitaan”.

Lehtokotiloihin tutustuessaan Korpivaara on huomannut niiden toimivan aika viisaasti.

– Ne ovat paljon älykkäämpiä kuin kuvitellaan.

Päivi Korpivaaran piha oli viisi vuotta sitten mustana lehtokotiloista. Nyt niiden määrä on minimissä.

Lehtokotilot ovat tähän aikaan vuodesta erityisen liikkuvaisia, ehkä niilläkin on kevättä rinnassa.

– Ne eivät ole vielä ehtineet munia, joten niitä kannattaa kerätä juuri tähän aikaan vuodesta. Into keräämiseenkin on nyt suurinta, Korpivaara naurahtaa.

Jos lehtokotiloista haluaa kokonaan eroon, Korpivaara tietää vain yhden ratkaisun: pihan muuttaminen hiekkakentäksi. Asfalttikin houkuttelee kotiloita.

– Neuvot maan kalkitsemisesta ovat hölmöjä, kalkki edistää lehtokotiloiden hyvinvointia. Hapan maa on kotiloille epämiellyttävämpi, Korpivaara valaisee.

Etanoista Korpivaara hävittäisi vain espanjansiruetanan, jos hän sellaisen tapaisi.

Kirjaansa Päivi Korpivaara laittoi lehtokotiloista myös ruokaohjeen, jota hän tosin ei ole itse kokeillut.

– Mutta kyllä niitä voi myös syödä, hän vakuuttaa.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?