Sibelius rakasti joulua: masennus katosi kuin taikaiskusta - Asuminen - Ilta-Sanomat

Sibelius rakasti joulua: masennus katosi kuin taikaiskusta

Sibeliuksen masennus katosi kuin taikaiskusta aina joulun alla, joten joulut olivat Ainolassa pelkkää iloa.

Jean Sibelius sävelsi kaikkiaan kuusi joululaulua. Säveltäjä kuvattuna Ainolassa 1934.

6.12.2015 10:01

Jean Sibelius (8.12.1865–20.9.1957) oli todellinen jouluihminen. Joka vuosi tapahtui sama ihme: kun joulu alkoi lähestyä Sibeliuksen syksyn pimeydessä alkanut masennus katosi.

–  Nykyään puhuttaisiin hänen kohdallaan varmaan kaamosmasennuksesta. Jouluna Sibelius koki, että kaikki kääntyy valoa kohden, Ainolan museojohtaja Hilkka Helminen kertoo.

Päiväkirjamerkintöjen mukaan erityisen vaikeata Sibeliuksella oli aina syntymäpäivänsä (8.12) aikoihin, mutta joulun lähestyessä hänen mielialansa muuttui kuin taikaiskusta, mikä oli varmasti perheelle helpotus.

Paras sävellysvirekin Sibeliuksella oli usein joulun alla. Ei siis ihme, että joululaulut olivat hänelle niin tärkeitä, että hän laittoi säveltämänsä joululaulut teosluettelonsa kärkeen.

Kun monissa kodeissa laskeutui jouluna hiljaisuus, Ainolassa alkoi kuulua naurua ja melskettä, mitä rajoitettiin arkena säveltäjän tarvitseman keskittymisrauhan takia.

– Sibelius oli tunne- ja tunnelmaihminen. Hän koki, että jouluna ovat läsnä myös menneet sukupolvet, Hilkka Helminen tietää Sibeliuksen kirjoitusten perusteella.

Perinteisiä laatikkoruokia ei nautittu

Jean ja Aino Sibeliukselle syntyi kuusi tytärtä, joista kolmanneksi vanhin Kirsti kuoli kaksivuotiaana 13.2.1900. Lapsen kuoleman jälkeen Aino Sibelius masentui ja säveltäjän alkoholin käyttö lisääntyi. Joulu 1900 lienee ollut perheessä surullista aikaa.

1904 Sibelius muutti perheensä kanssa Ainolaan, joka on kuin tehty tunnelmallisia jouluja varten. Pian muuton jälkeen Sibelius sävelsi En etsi valtaa loistoa -joululaulun, joka laulettiin joka joulu Aino Sibeliuksen säestämänä. Muut joululaulut mestari säesti itse.

– Perinteisiin kuului myös Aino Sibeliuksen soittamana Johan Straussin Radetskyn marssi, Helminen mainitsee.

Kun joulupöytä oli katettu, joulu aloitettiin laulamalla On hanget korkeat nietokset – sekin on Sibeliuksen sävellys.

Pöydässä oli kinkkua ja oman puutarhan sadosta valmistettuja ruokia. Perinteisiä laatikkoruokia perhe ei syönyt. Kaikki jouluruoat valmisti Helmi Vainikainen, joka oli perheen apulaisena 60 vuotta.

– Ruokapöytään kuului viiniä, jota juotiin pienistä laseista, Helminen kertoo.

Jean Sibelius oli jouluihminen. Paras sävellysvirekin löytyi usein joulun alla. Kuvassa Jean Sibelius Wienissä 1891.

Tavallisissa perheissä viini ei kuulunut joulupöytään, mutta ns. sivistyneistö ja taiteilijapiirit siemailivat viiniä laseista, jotka tänä päivänä näyttävät onnettoman pieniltä.

Sibelius saattoi juoda myös viskin, mutta juopotteluun hän ei jouluisin sortunut. Hän ei muutenkaan juopotellut kotona, vaan lähti aina kaveriporukoihinsa Helsinkiin.

– Hänen lapsensa sanoivat aikoinaan, että isä on ennen kaikkea turvallinen. Kotona alkoholia käyttävä isä ei ole lasten silmissä turvallinen, Helminen perustelee tiedon.

Lahjaksi pelejä ja kirjoja

Ainolan joulutunnelmaa on kuvattu iloiseksi, ei lainkaan hartaaksi. Joka joulu leikittiin tuolileikki, jossa on tuoleja yksi vähemmän kuin osallistujia.

Aaton Sibelius malttoi olla ”laiskana”, mutta jo joulupäivänä pappa saattoi kadota ainakin hetkeksi sävellystyönsä pariin. Aino Sibelius piti elämäntehtävänään miehensä tukemista säveltäjänä, joten hän tuskin nosti mekkalaa, jos mies rikkoi joulurauhaa hiukan töitä tekemällä.

Sibeliuksella oli jouluisin lapsenmieltä – eikä ihan vähän. Hänen mielestään lahjoja piti olla ja paljon. Eikä hän halunnut missään tapauksessa jäädä itse lahjattomaksi.

Kerran tapahtui katastrofi: tyttäret olivat unohtaneet hankkia isälleen joululahjan. Sibelius valitti asiasta päiväkirjalleen. Ehkä tyttäretkin saivat kuulla muutaman happaman huomautuksen.

– Perheessä annettiin lahjaksi pelejä ja kirjoja, Helminen tietää.

Sibeliuksen perheessä kaikki rakastivat lukemista, joten kirjapaketit olivat toivottuja. Ainolan talonmies Heikki Sormusen työnkuva laajeni jouluisin, jolloin hän toimi pukkina.

Vuonna 1904 Sibelius muutti perheensä kanssa Ainolaan, joka on kuin tehty tunnelmallisia jouluja varten.

Joulukuusi oli Ainolassa vihreän uunin edessä. Perheen joulukoristeita ei ole jäänyt jäljelle, ainoastaan kaksi himmeliä ja pari kynttilänjalkaa.

– Aattona heillä ei ollut vieraita, joulupäiväkin oltiin yleensä perheen kanssa, mutta sen jälkeen alkoi seurustelu sukulaisten ja naapurikotien taiteilijoiden kanssa, Helminen kertoo.

Juhliminen saattoi venyä

Melkoinen vilske oli Ainolassa jouluisin, kun alkoi tulla lastenlapsia. Harmillista on, ettei Ainolan jouluista ole valokuvia.

– Kuvissa oltaisiin luultavasti totisia, Helminen naurahtaa.

Vanhoissa valokuvissa ei tosiaan näy hymyilyä. Joulunakin kameraan katsottiin haudanvakavina ja ryhdin piti olla suora.

Jean ja Aino Sibeliuksen rakkaus kesti loppuun asti, vaikka heillä ei ollut aina helppoa. Molemmilla oli masennuskausia, rahapulaakin oli alkuvaiheessa.

–  Jouluna heidän suhteensa oli varmasti aina hyvin auvoinen, Helminen arvioi, sillä Aino Sibelius kärsi usein arkielämässä miehensä pitkistä poissaoloista. Sibelius teki ulkomaan matkoja ja Helsingissä juhliminenkin saattoi venyä.

Vanhempana Sibeliukselle tapahtui sama kuin monille muillekin: koti voitti ulkomaailman houkutukset.

Sibeliuksen mielialan kirkastuminen ”kaamosmasennuksesta” oli varmasti Ainolassa joka vuosi toivotuin lahja, joka myös saatiin. Joulu toi valoa, jonka hehkussa mieli voi kummasti keventyä.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?