Kirjailja Anna Kortelainen lapsuudestaan: Luin mieluummin kuin kirjoitin - Asuminen - Ilta-Sanomat

Anna Kortelainen eli kirkon kellojen kumussa

1978 otetussa valokuvassa äiti letittää 10-vuotiaan Annan tukkaa Turussa Vähä-Hämeenkadun kodin keittiössä. Tietokirjailija, filosofian tohtori Anna Kortelainen muistaa, että asuntoon kuului vartin välein viereisen Turun tuomiokirkon kellojen lyönnit.

Annan ja Taina-äidin letityshetki Turussa Vähä-Hämeenkadun kodin keittiössä 1978.

23.1.2010 8:33

- Kun asuimme Vähä-Hämeenkadulla, isoveljeni Tapani ja isosiskoni Outi olivat jo muuttaneet kotoa, Anna Kortelainen kertoo.

Tuovisen nelilapsiseen perheeseen kuului aina myös kissoja ja koiria. Yleensä molempia oli kaksi kappaletta.

Perhe muutti psykoanalyytikkona työskentelevän isän työn perässä ensin Helsingistä Vaasaan, josta he muuttivat Turkuun. Matti Tuovinen oli Kakolan vankimielisairaalan ylilääkärinä.

Hänellä oli myös kodin yhteydessä vastaanotto, jonne oli oma sisäänkäynti. Perheen äiti oli kotona hoitamassa neljää lasta.

Vähä-Hämeenkadun asunnossa oli seitsemän huonetta, joista yhdessä oli isän vastaanotto. Kaikista kadun puoleisista huoneista pääsi parvekkeelle. Makuuhuoneista oli näkymä pihalle. Anna ja hänen pikkusiskonsa Lotta nukkuivat samassa huoneessa kerrossängyssä.

- Leikimme toisessa huoneessa, jota alettiin kutsua romuhuoneeksi, Kortelainen kertoo.

"Romuhuoneessa" oli 70-luvun tyyliin räikeän turkoosi kokolattiamatto. Marimekon Unikko-verhoja asunnossa oli ruskeana, punaisena ja metsänvihreänä.

Unikko-verhoja monen värisinä

Anna Kortelainen muistaa lapsuudenkotinsa sisustuksesta myös itämaiset- ja paimentolaismatot sekä Skannon 50-luvun huonekalut, joita vanhemmat olivat ostaneet nuorenaparina velaksi. Äidin lapsuudenkodista, pappilasta, olivat tulleet vanha nahkainen sohva ja nojatuolit.

- Kirjastohuoneemme oli täynnä kirjoja. Meille lapsille ei koskaan sanottu, ettei saisi lukea. Saatoin lukea kirjan päivässä, sillä aloitin lukemisen heti koulusta tultuani.

Pikkusiskonsa kanssa Anna toimitti lehteä, mutta lukeminen oli hänelle lapsena mieleisempää kuin kirjoittaminen. Leikeistä hän kiinnostivat tyttömäiset leikit. Kun joululahjaksi tuli nukkekoti, se oli iso ilonaihe.

- Yhteisessä huoneessamme muuttelin jatkuvasti huonekalujen järjestystä, hän muistaa.

Isän työhuoneeseen pääsy kielletty

Isän vastaanottohuoneeseen lapsilta oli pääsy kielletty. Anna Kortelainen muistaa käyneensä isänsä valtakunnassa lapsena vain muutaman kerran.

Turussa Anna Kortelainen asui 20 vuotta. Vähä-Hämeenkadulta perhe muutti Sairashuoneenkadulle, Kakolan vankilan viereen. Nykyään Kortelainen asuu Helsingissä tyttärensä kanssa.

Omassa kodissaankin Kortelaisella on itämaisia mattoja, eikä koti tuntuisi hänestä kodilta ilman kirjoja.

- Yksi seinä on kirjahyllynä, se on ikään kuin kodin kantavana seinänä, Kortelainen toteaa.

Anna Kortelaiselta ilmestyy maaliskuussa tietokirja Eri kivaa!, jossa kerrotaan helsinkiläisten sinkkunaisten elämästä 1910-luvulla.

Annan ja pikkusisko Lotan (oik.) leikkihetki 1978.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?