- Olin seitsemänvuotias, kun muutimme Suokadulle. Talo oli silloin vastavalmistunut iso virastotalo, jossa oli myös seurakuntasali. Kaikki asunnot olivat ylimmässä kerroksessa, josta näkyy Kallavesi ja kirkontorni.
- Kuopion keskusta ja sen rännikadut ovat minulle edelleen rakkaita. Suokadulta kävelin aina rännikatua pitkin torille. Jos oli markkinat torilla, se oli ihan paratiisi, Johanna muistelee.
- Kävin myös koulua ihan keskustassa, joten kavereitakin oli lähellä.
Kaupungin keskustassa asuminen oli Johannan mielestä pelkästään kivaa. Suokadun lähellä on myös puistoja ja luistinratakin oli pienen kävelymatkan päässä.
- Olin koirahullulapsi. Pyysin jatkuvasti meille koiraa, joka tuli vasta, kun olin neljätoista. Saimme whippet-rotuisen koiran, joka sopeutui hyvin keskustaan, Johanna kertoo.
Kanttorilassa oli kaksi kerrosta, joista ylimmässä oli sauna ja ihana terassiparveke.Johanna muistaa, että arkiolohuone oli sisustettu 80-luvun tyyliin. Televisiota, joka oli Lundia-hyllyssä, katsottiin muodikkaassa kulmasohvassa. Jos oli vieraita tai edustustilaisuus, istuttiin salin puolella.
- Siellä oli talonpoikasrokokoota, vitriini, sohvaryhmä ja iso ruokapöytä, Johanna kuvaa kanttorilan salia.
Johanna oli kolmilapsisen perheen esikoinen. Hänellä on pari vuotta nuorempi sisko Maria ja kuusi vuotta nuorempi veli Ville, joka on myös oopperalaulaja.
- Meillä laulettiin ja soitettiin paljon. Kanttorin työnsä ohella isäni loi laulajan uraansa. 80-luvulla hän lauloi kaikki Kuopion oopperan pääroolit. Äitini on sairaanhoitaja.
Johanna kävi jo pienenä tyttönä piano- ja huilutunnilla. Laulamisen hän aloitti isänsä kuorossa.
Johanna oli lukion toisella luokalla, kun perhe muutti omakotitaloon Kuopion Niiralaan. Johanna käy miehensä ja Aleksanteri-poikansa kanssa vanhempiensa luona aina, kun vain on aikaa.
- Niiralan talo on nyt ihana mummola Aleksanterille, Johanna iloitsee.
Johanna Rusanen-Kartano on muuttamassa perheensä kanssa Helsingistä omakotitaloon, joka on Länsi-Uudellamaalla.